Toimenpiteet yritysten ja työpaikkojen lisäämiseksi

Mikäli todella halutaan saada aikaan maahamme lisää yrittäjyyttä ja työpaikkoja, niin on tehtävä radikaalejakin muutoksia yritysten toimintaympäristöön. Lukuisat talouden nobelistit ovat todistaneet, että valtioiden tehtävä on luoda mahdollisimmat kilpailukyinen toimintaympäristö yrityksille kansainvälisessä kilpailussa selviämiseksi. Suomessa on luotu säännelty ja byrokraattinen toimintaympäristö, joka on johtanut meidät nykyiseen pysähtyneisyyden tilaan. Poliittinen tahto muutoksiin on löydettävä!

 

  1. Kun Thatcher tuli valtaan Britanniassa 1970-luvun lopulla, niin hänen ensimmäisiä tehtäviään oli perustaa ministeriöön osasto pienien ja PK-yritysten toiminnan helpottamiseksi. Yritykset ja yrittäjiksi aikovat saattoivat ottaa kaikissa alueellisissa tai valtakunnallisissa ongelmissaan yhteyttä suoraan tähän osastoon. Kyseessä oli siis nykyisin yhden luukun periaatteeksi kutsuttu menetelmä. Kahden vuoden aikana Britanniaan syntyi 2,5 miljoonaa uutta yritystä ja miljoonia uusia työpaikkoja. Olen tavannut osaston johtajan kerran Brysselissä ja kerran Lontoossa ja tämä menetelmä on saavuttanut maassa suuren suosion, koska se nimenomaan vähentää byrokratiaa.   Tällainen hyvä käytäntö olisi syytä päivittää ja ottaa käyttöön myös täällä. TEM:ön.
  2. Useimmista maista on lainsäädännöllä poistettu mahdollisuus käyttää omaa asuntoa yrityksen lainojen vakuutena. Baltian maissa ei vieläkään ole suurimmilla osalla asuntoja joilla olisi mitään käytännön vakuusarvoa ja silti rahoitus toimii. Suomessa tämä järjestely on historiallinen jäänne sotia edeltävältä ajalta, jolloin suuret yritykset määrittelivät yritysrahoituksen toimintaympäristön. Erityisesti teollisen toiminnan käynnistäminen edellyttää sellaisia investointeja, että asunnon merkitys on vähäinen. Pankinjohtajat kysyvät näissä tapauksissa, että etkö usko yritykseesi, kun et halua laittaa asuntoa vakuudeksi. Vakuusarvotkin ovat niin pieniä, että parempi on myydä asunto ja sijoittaa näin saatu vakuusarvoa korkeampi summa.                                                                       Voidaan perustellusti sanoa, että oman asunnon antaminen vakuudeksi, on epäsuoraa pankkitukea pankeille. Logiikkaa toimii siten, että jos yrittäjä menee konkurssiin, niin häneltä menee koko omaisuus. Tällöin hän joutuu vuokra-asuntoon ja yleensä joutuu elämään yhteiskunnan sosiaalisilla avustuksilla. Näin siis yhteiskunta tukee pankkeja. Pankkitoiminta on samanlaista riskitoimintaa, kuin mikä tahansa yritystoiminta. Kun kerran muuallakin EU:ssa on tämä ongelma ratkaistu, niin olisi aika Suomessakin päivittää rahoitusmarkkinat.
  3. Velkojen vanheneminen konkurssissa on eräs suurimpia yrittämisen esteitä. Yhdysvalloissa on sanonta, että yrittäjästä tulee yrittäjä vasta 3. konkurssin jälkeen. Käytäntöhän toimii nykyisin yritysten konkursseissa siten, että konkurssiin mennyt yrittäjä ei voisi palkkatuloillaan maksaa velkojaan ainakaan 100 vuoteen. Siksi ei mennä lainkaan töihin, vaan eletään sellaisilla avustuksilla, joihin vouti ei pääse käsiksi. Tämän on kantapään kautta opittujen kokemusten tuhlaamista. Kokemuksestaan viisastuneena yrittäjä voisi aloittaa uuden yrityksen ja pärjätä mahdollisesti seuraavalla kerralla paremmin, luoda uusia työpaikkoja ja tuottaa verotuloja yhteiskunnalle.
  4. Etenkin pienillä teollisilla yrityksillä, joissa investoinnit ovat tulokseen verrattuna suhteellisen suuria, yrittäjän palkkatulosta menevän veron ei pitäisi ylittää yleistä pääomatuloista menevää veroa (30 %+). Monet alkavat yritykset eivät pysty ainakaan 10 ensimmäisen vuoden aikana maksamaan osinkoja. On täysin kohtuutonta, että koko omaisuutensa yritykseen investoinut, joutuu palkastaan maksamaan mahdollisesti pääomatulon verottamista korkeampaa veroa. Virossa vero on sama, oli tulomuoto mikä tahansa. Asiaan liittyy myös kysymys peitellystä osingonjaosta, joka on verottajan erityinen salainen ase. Tällainen väite voidaan heittää täysin mielivaltaisesti, kuten on monissa tapauksissa todistettu. Väitteen kumoaminen kuluttaa yrittäjältä runsaasti energiaa ja myös rahaa, koska valtio ei maksa häviämiensä juttujen kuluja.
  5. Aloittavilta yrityksiltä pitäisi ainakin ensimmäiseltä 10 vuodelta poistaa velvollisuus käyttää SUMU-poistoja eli suunnitelman mukaisia poistoja. Tämä siksi, että tällaiset poistot saattavat toiminnan alkuvuosina aiheuttaa juridisen tilanteen, jossa kannattavastikin toimivan yrityksen on säännösten mukaan hakeuduttava konkurssiin. Esimerkiksi Virossa poistot ovat täysin vapaat kaikissa yrityksissä. Se, että tilinpäätöskaava on yhtenäistetty EU:ssa, ei merkitse sitä, että koko kirjanpitolainsäädäntö olisi yhtenäistetty.
  6. Kaikilta ainakin alle 25 hengen yrityksiltä tulisi poistaa velvollisuus kerätä ay-liikkeen jäsenmaksuja, tilastoida niitä ja tulouttaa ay-liikkeelle. AY-liikkeellä on niin massiiviset rahastot, että ne voivat aivan hyvin kerätä jäsenmaksunsa itse. Vähin vaatimus on, että tällaisesta täysin liiketoimintaan liittyvästä palvelusta maksetaan yrityksille käypä korvaus. Yritykset joutuvat keräämään suuren määrän erilaisia maksuja yhteiskunnalle saamatta niistä minkäänlaista korvausta.
  7. Pienissä yrityksissä on yleisesti vaikeuksia kesälomien aikana. On maksettava kertarysäyksellä loma-ajan palkat ja siihen liittyvä 2 ylimääräisen viikon korvaus. Kassavirran kannalta olisi suotavaa, että ainakin tuntipalkkalaisten lomakorvaukset maksettaisiin erillisenä summana palkanmaksun yhteydessä. Esimerkiksi Tanskassa tuntipalkkoihin on jo sisällytetty lomakorvaus, eikä loma-ajalta makseta erillistä korvausta. Työntekijän on säästettävä itse lomalla tarvitsemansa rahat, eikä yrityksille ole sälytetty tällaista säästämisvelvoitetta. Tämä voi olla jopa pankkilain alaista toimintaa. Tämä saattaisi keventää myös Palkkaturvan toimintaa.
  8. Lainsäädäntöä tulisi radikaalisti selventää siten, että yritystoimintaa sitovat siviilioikeuden (esim. Kauppakaari) ja rikosoikeuden säännökset eivät ole ristiriidassa keskenään. Yhä useammin pesänhoitajat tekevät poliisille tutkintapyyntöjä konkurssipesästä. Tällöin pääsääntö on sellainen, että vaikka olisi toimittu oikein siviililainsäädännön puitteissa, niin rikoslain mukaan löydetään rikollista toimintaa. Tällaisissa tapauksissa tuomio tulee aina rikoslain perusteella. EIT on antanut jo tuomion asiassa. Verotuksessa tapahtuneista virheistä ei voi määrätä kahta rangaistusta eli määrätä jälkiveroja ja esim. sakkoja tai jopa vankeutta. Nyt on tapauksia, joissa on määrätty rikosoikeudellisia korvauksia esim. konkurssipesälle, jotka sitten on siviilioikeudessa vähennetty henkilön saatavista yritykseltä. Saman oikeuden toinen osasto on katsonut, että yrittäjä on ottanut luvatta rahaa yhtiöstä ja toinen osasto, että yrittäjällä on ollut saatavia yhtiöstä.
  9. Pesänhoitajat turvautuvat usein tutkintapyyntöön siksi, että se ei maksa pesälle mitään. Tätä pitäisi muuttaa siten, että oikeus tekee päätöksen tutkinnan aloittamisesta, johon on oltava riittävät perusteet. Oikeuden olisi myös saatava asiaan vastine asianosaiselta ennen päätöstään. Hyvin usein on soittautunut, että tutkintapyynnöt perustuvat toiveajatteluun, mutta poliisin on tutkittava, kun tutkintapyyntö on tehty.
  10. Yksinyrittäjille määrättävä ALV raja tulisi nostaa sellaiselle tasolle, että yksinyrittäjien toimeentulo tulisi taattua. Nyt monet yksinyrittäjät ansaitsevat alle keskimääräisen minimipalkan. Esimerkiksi Virossa Käibemaks on asetettu tällaiselle tasolle. Tämä helpottaisi sen toisen ihmisen palkkaamista ja etenemistä nousu-uralle. Yhden ihmisen lisää palkkaaminen merkitsee, että liikevaihdon on kasvettava vähintään 2,5-kertaiseksi.
  11. Suomessa olisi suoritettava laaja ja kattava vertailu eri EU-maiden välisistä eroista aloittavien ja pienten yritysten toimintaympäristön eroavaisuuksista. Tähän löytyy runsaasti aineistoa suoraan EU:n pääosasto ENTR:stä, jos joku vain päätettäisiin ottaa selvää. Suomessa on eniten maailmassa yritystoimintaa säätelevää lainsäädäntöä. Yksinkappalein laskettuja säädös- ja lakipykäliä on jo yli 7 000.
  12. Suomessa on varsin edistynyt työlainsäädäntö, joten työehtosopimusten yleissitovuus tulisi poistaa. Tämä sopimus on kokonaan toisenlaisesta maailmasta. Siitä sopinut työnantajapuoli ei ole enää vuosikymmeniin edustanut suomalaisten yritysten enemmistöä. Kaiken lisäksi tämä on hyvin todennäköisesti EU-lainsäädännön vastainen, koska se muodostaa selkeän työvoimakartellin, johon yleissitovuus pakottaa siihen, sitä vastustavatkin tahot. Tätä todistaa selkeästi ammattiyhdistysliikkeeseen kuulumattomien työttömyyskassojen jäsenmäärän voimakas kasvutrendi. Työntekijät äänestävät jaloillaan!

 

 

Comments are closed.


WP Login