Archive for heinäkuu, 2014

Mikä on YK:n rooli ja vaikutusvalta?

Kansainliitto perustettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen tehtävänään aseistariisunta, valtioiden välisten asioiden ratkaisu ja elinolosuhteiden ylläpito. Yhdistyneet kansakunnat korvasi Kansainliiton toisen maailmansodan jälkeen. Kansainliitto sortui siihen, että sen päätöksillä ei ollut enää mitään käytännön merkitystä. Valtiot kuittasivat päätökset olankohautuksella.

Esimerkkinä tästä oli mm. se, että joulukuussa 1939 Kansainliitto tuomitsi Neuvostoliiton hyökkäyksen Suomeen. 14. joulukuuta 1939 se jopa erotti Neuvostoliiton jäsenyydestään, mutta tämä ei saanut Neuvostoliittoa pysäyttämään hyökkäystään. Talvisota paljasti yleisen näkemyksen mukaan sen, miten vähän Kansainliitto pystyi tekemään sellaisissa tilanteissa, joissa joku valtio lähti röyhkeän hyökkäyspolitiikan tielle.

Yhdistyneet Kansakunnat (YK) perustettiin Kansainliiton raunioille jotakuinkin samoista lähtökohdista kuin Kansainliitto aiemmin. Se on maailmanlaajuinen hallitusten välinen yhteistyöjärjestö ja perustettiin 24. lokakuuta 1945 San Franciscossa nimenomaan Kansainliiton korvaajaksi. Maailmanjärjestö perustettiin toisen maailmansodan jälkeen edistämään kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta, oikeudenmukaisuutta sekä ihmisoikeuksia. Toisin sanoen melkein samoilla sanoin kuin Kansainliitto vuosikymmeniä aikaisemmin.

Hyvistä yrityksistä huolimatta näyttää historian valossa siltä, että maapallolla ei ole eletty sekuntiakaan ilman sotia. Siitä lähtien kun ensimmäinen ihminen iski puupaalun maahan ja sanoi että tämä maa on minun, maapallolla ei ole olut hetkeäkään, ettei jossain sodittaisi. Kaikki muu näyttää muuttuvan ja vain sota on pysyvää ja aina läsnä. Tätä ei ole YK pystynyt muuttamaan. Valtaan, talouteen ja omistukseen liittyviä sotia käydään jatkuvasti. Arabikevät aloitti uuden kauden sotimisessa. Näitä tapahtumia YK:ssa on seurattu lähinnä vain katseella?

YK on ajautunut nyt jotakuinkin samaan tilaan kuin Kansainliitto aikoinaan. Israel ei ole noudattanut kymmeniin vuosiin Yhdysvaltojen suosiollisella passiivisuudella YK:n sille asettamia velvoitteita. Tämä perustuu Turvaneuvoston veto-oikeuksiin, joiden avulla suurvallat pyrkivät tukemaan omia liittolaisiaan ja vaikutusvaltaista sotateollisuuttaan. Käytetään veto-oikeutta ja myydään kilvan kaikille konfliktien osapuolille aseita.

YK:n on uudistuttava. Sitä perustettaessa esim. terroristeista ei tiedetty käytännössä mitään. Nyt terroristiliikkeet ovat näkymätön maailman mahti. Neuvostoliiton hajoaminen synnytti valtatyhjiön, jossa oikein kukaan ei pysty kontrolloimaan tiettyjä asioita. Kaipuu Neuvostoliittoon on vielä monien sydämissä. Vaikka kuri ja järjestys olivat tiukkoja, niin kenenkään ei oikein tarvinnut tehdä mitään, jos ei halunnut. Jos ei tehnyt mitään, ei myöskään tehnyt mitään puoluetta vastaan.

Veto-oikeutta ei voi poistaa. Voitaisiin kuitenkin harkita samaa tapaa, jota käytetään tennisotteluissa. Hawk eye’n käyttö on sallittu vain 3 kertaa erässä. Myös veto-oikeudelle tulisi asettaa maksimi käyttömäärä per vuosi. Ei tämäkään välttämättä poista ongelmia, mutta ehkä se lisäisi harkintaa kimppakäytöksissä ja lisäisi äänestys aktiivisuutta. Veto-oikeutta ei välttämättä kannata käyttää liittolaisen puolesta, jos sitä saattaa joutua käyttämään omiin tarpeisiinsa!

Ammuttiinko tämän vuosisadan uudet Mainilan laukaukset Itä-Ukrainassa? Toimiiko Venäjä samoin kuin Neuvostoliitto loppuvuodesta 1939 ja jättää noudattamatta itse hyväksymäänsä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman? Onko YK:lla riittävästi voimaa erottaa Venäjä YK:sta. Tasapuolisesti sama koskee muutamia muitakin maita.

No Comments »

Insinöörien valtakunta

Suomi on teollistumisensa alkuajoista lähtien ollut insinöörien luvattu maa. Lähtökohtana on ollut vanha sanonta, jonka mukaan hyvä tuote myy itse itsensä.. Suomen ensimmäinen vientituote terva ei perustunut kopiointiin, eivätkä tuotantoa johtaneet insinöörit. Korkeaa teknistä osaamista se kuitenkin vaati. Tämänkin EU on yrittänyt lopettaa, vaikka yli 80 % Euroopan laivoista pysyi pinnalla suomalaisella tervalla. Tämä toimi niin kauan ja tuotti maahan valuuttaa ja työpaikkoja, kun tuotekehitys perustui kopiointiin. Ensimmäisen teknologiaan perustuvan vientituotteen toivat saksalaiset Gutzeitit Norjasta aloittamalla sahatavaran valmistuksen(Norjan saha 1860). Norjassa puunkorjuu alkoi käydä kalliiksi.

Metsäteollisuudessa mentiin melkein 200 vuotta tekemällä sitä, mitä muutkin tekivät. Ainoat insinöörien saavutukset olivat tehokkuuden nostaminen ja uusien tehokkaampien ja parempien koneiden valmistaminen. Tämä kehitys voitti kilpailevan teollisuuden monessa maassa. Britanniasta hävisi kemiallinen metsäteollisuus tyystin. Se palautui jollekin tasolle, samoin kuin mekaaninenkin teollisuus, vasta ulkomaisten investoijien toimesta.

Insinöörit johtivat koko Suomen suurinta vientiteollisuutta eli metsäteollisuutta ja koneiden rakentamista niin ikään. Tämä genre oli kehittynyt niin pitkälle, että maan johtavassa yrityksessä Enso-Gutzeitissa ei laitettu hakuun pääjohtajan paikkaa moneen sukupolveen. Pääjohtajaksi valittiin aina Kaukopään paikallisjohtaja, jolle tuli kruunuksi vuorineuvoksen arvo. Tämä jatkui aina viime vuosituhannen lopulle, vaikka Suomen valtiolla oli osake-enemmistö jo vuodesta 1918.

Sodan jälkeen syntyi runsaasti uutta teollisuutta monille tuotannon aloille. Kodinkoneitakin valmistettiin suuria määriä useissa kaupungeissa ja myös Lahdessa. Keski-Euroopassa, Japanissa ja monissa muissa teollisissa maissa siirryttiin seuraavan teolliseen vaiheeseen jo 1970-luvulla. Kasvua piti saada, joten ryhdyttiin valmistamaan tuotteita, joiden elinkaari oli lyhyempi. Suomeen alkoi tulla runsaasti muilta markkinoilta poistettuja malleja polkuhintaan. Tätä ei Suomessa ymmärretty, vaan valmistettiin edelleen korkealaatuisia tuotteita. Suomalaiset insinöörit olivat siis liian hyviä. Yli 30 vuotta vanhoja upolaisia koneita on edelleen hyötykäytössä!

Tällaisessa muuttuvassa kilpailutilanteessa insinööritaitojen rinnalle nousevat markkinointitaidot ja strategisen johtamisen osaaminen. Hyviä tuotteita on vaikeampi myydä. Suomessakin alettiin jo 1960-luvulla puhua asiakaslähtöisistä tuotteista. Insinöörit kuitenkin suunnittelivat tuotteita omilla ehdoillaan ja kävi niin, että asiakkaat lähtivät.

Sen sijaan investointituotteiden valmistus jatkui, voimistui ja kansainvälistyi samalla, kun kestokulutushyödykkeiden kysyntä ja valmistus siirtyi rajojen ulkopuolelle. Markkinoijan kannalta näillä markkinasegmenteillä on selkeä ero. Investointihyödykkeitä ostavat ammattilaiset, jotka puhuvat insinöörien kieltä. Kulutustavaroita ja kestokulutushyödykkeitä ostavat tavalliset kuluttajat, jotka voidaan saattaa hurmokselliseen ostovimmaan mainonnan ja halpojen hintojen avulla.

Nyt tuotteet ja markkinat ovat muuttuneet hyvin monialaisiksi ja globaaleiksi, joihin Internet on vielä tuonut oman ulottuvuutensa. Tämä näyttäytyy markkinoilla siten, että yhä useammassa perinteisessä insinöörin tehtävässä vaaditaan myös kohtuullisen vahvaa myyntiosaamista. Toisaalta markkinoinnin osaajilta edellytetään tekniikan perusosaamista. Nyt meiltä puuttuu koulutus tällaisesta osaamisesta kokonaan. Ei ole myöskään jatkokoulutusta tarjolla. Jos nyt vielä kahden koulutuksen hankkiminen sanktioidaan, niin taas ollaan menossa täysin väärään suuntaan.

Yritykset ovat huomanneet tämän puutteen ja yhä useammin johtopaikoilla nähdään insinööri-ekonomisteja tai muun soveltuvan kaksoiskoulutuksen saaneita, Suomessa on siis pakko hankkia kaksi koulutusta menestyäkseen tulevaisuudessa. Tämä taas pidentää huomattavasti koulutusaikoja. Monissa muissa teollisissa maissa osaaminen ja kokemus ratkaisevat oppiarvoja enemmän.

No Comments »

Oppimisen paradoksi

Ihan uteliaisuuttani ryhdyin osapäivätoimiseksi yliopisto-opiskelijaksi yli 55-vuotiaana. Minun ei tarvinnut uhrata aikaa sen miettimiseen, mitä ryhtyisin opiskelemaan. Valmistuminen diplomi-insinööriksi kesti oman työn ohella 25 kuukautta. Nuorilla opiskelijoilla saattoi pelkästään suunnitteluun ja päätöksen tekoon kulua jopa vuosi. Pitkän työuran eri puolilla maailmaa tehneenä, minua kyllä kovasti ihmetytti, miksi opintolinjoja on niin mieletön määrä. Nopeasti muuttuvassa maailmassa koulussa opittu tieto on jo vanhaa silloin, kun tutkintotodistuksen saa käteensä.

Työelämässä olen huomannut, että kouluista tulevat eivät tiedä riittävästi käytännöstä, vaan heitä on opetettava vuosi pari ennen, kuin käytännön tehtävät hallitaan jotenkuten. Herää siis kysymys siitä, kuinka paljon vanhentunutta spesifistä tietoa kannattaa jakaa. Olisiko perustellumpaa antaa harvemmilla linjoilla perusvalmiudet työssä oppimiseen? Kunnon yleissivistävä pohja saadaan jo lukiossa ja sitä voisi täydentää kielillä, eri kulttuurien tuntemuksella ja tietyillä suuntautumisvaihtoehdoilla.

Tuntemissani yliopistoyksiköissä myös suurin osa professorikuntaa on käytännön proseduureja tuntemattomia. Tällaiset professorit eivät ole käytännössä työskennelleet koskaan koulujen ovien ulkopuolella ”oikeissa töissä”. Ura on ollut ensin ylioppilaaksi, sitten yliopistoon, assariksi, tutkijaksi, jatko-opiskelijaksi ja professoriksi. Itse ihmettelin eniten sitä, kun vielä opetetaan kansantaloutta aivan, kuin Euroopan Unionia, euroa ja globaalia markkinataloutta ei olisi olemassakaan. On helpompi jatkaa vanhaa genreä, kuin miettiä, miten uudessa tilanteessa tulisi toimia.

Kaikki alkoi siitä, kun Sorsan hallitus aikoinaan asetti tavoitteeksi koulutta yliopistoissa kaikki ikäluokat. Ei mietitty lainkaan sitä, ketkä rakentavat talot ja myyvät tuotteet kuluttajille. Aikoinaan ammattikouluissa vanhat osaajat opettivat kädentaitoja nuorille. Muurarit opettivat muuraamaan, maalarit maalaamaan, putkimiehet putkitöitä, sähkömiehet sähkötöitä jne. Nyt opettajien pätevyysvaatimukset on muutettu siten, että näitäkin aineita opettavilla pitää olla korkeakoulututkinto. Tähän sallitaan poikkeuksia, mutta en ole kuullut, että valintatilanteissa olisi työnäytteitä annettu. Jos olisi annetukin, niin kuka olisi osannut arvioida?

Nyt kun ammattikoulusta valmistuu oppilaita, niin harva muurariksi nimetty tietää, että kahta kuivaa tiiltä ei saa laittaa vastakkain. Olen haastatellut useita rakennus- ja konealan nuoria, jotka eivät ole valinneet 3-vuotista ammattikoulua, vaan työssä oppimisen joko oppisopimussuhteessa tai ilman. Parissa vuodessa he olivat oppineet ammatin kohtuullisen hyvin sen sijaan, että olisivat tuhlanneet ammattikoulussa 3 vuotta. Toisaalta työssä opittaessa myös hankkii jotain, kun ammattikoulussa ei. Omasta kokemuksesta voin myös todeta, että teoriaa on huomattavasti helpompi omaksua, kun tietää, miten asiat käytännössä toimivat.

Olen toiminut myös opettajana ja luennoitsijana niin suomen- kuin englanninkielillä yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Suomessa koulutetaan paljon ulkomaisia opiskelijoita. Suurin osa koulutuksesta menee suomalaisten veronmaksajien pussista. Ehkä siksi meillä on paljon ulkomaisia opiskelijoita aina Nepalista Norsunluurannikolle asti. Monissa muissa maissa esim. Britanniassa yliopisto-opetus on maksullista. Omat kansalaiset kuitenkin voivat suorittaa maksun stipendeillään. Sen sijaan ulkomaisille opiskelijoille myönnetään valituille opiskelijoille stipendit. Näin voidaan siististi kiertää EU:n määräyksiä ja ottaa maksu ulkomaisilta opiskelijoilta.

Opetuksen hallinnossa on tyypilliseen suomalaiseen tapaan monikerroksinen hallinto. On opetusministeriö, opetushallitus, rahoituksesta päättävä Valtiovarainministeriö ja monet paikalliset toimijat. Kaikilta näiltä puuttuu tahto ja osaaminen kysyä avoimelta sektorilta sitä, minkälaista osaamista tulevaisuudessa tarvitaan. Kun ei tee mitään, niin ei tee myöskään virkavirhettä. Virkavirheeksi, kun ei lueta toimettomana olemista. Mielestäni koko koulutusjärjestelmämme olisi päivitettävä tähän aikaan. Sen voisi aloittaa laajalla kartoituksella tulevaisuuden osaamistrendeistä. Varmaa on kuitenkin se, että kaikkien nuorien kouluttaminen yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa ei vastaa tulevaisuuden tarpeita.

No Comments »

Toimenpiteet yritysten ja työpaikkojen lisäämiseksi

Mikäli todella halutaan saada aikaan maahamme lisää yrittäjyyttä ja työpaikkoja, niin on tehtävä radikaalejakin muutoksia yritysten toimintaympäristöön. Lukuisat talouden nobelistit ovat todistaneet, että valtioiden tehtävä on luoda mahdollisimmat kilpailukyinen toimintaympäristö yrityksille kansainvälisessä kilpailussa selviämiseksi. Suomessa on luotu säännelty ja byrokraattinen toimintaympäristö, joka on johtanut meidät nykyiseen pysähtyneisyyden tilaan. Poliittinen tahto muutoksiin on löydettävä!

 

  1. Kun Thatcher tuli valtaan Britanniassa 1970-luvun lopulla, niin hänen ensimmäisiä tehtäviään oli perustaa ministeriöön osasto pienien ja PK-yritysten toiminnan helpottamiseksi. Yritykset ja yrittäjiksi aikovat saattoivat ottaa kaikissa alueellisissa tai valtakunnallisissa ongelmissaan yhteyttä suoraan tähän osastoon. Kyseessä oli siis nykyisin yhden luukun periaatteeksi kutsuttu menetelmä. Kahden vuoden aikana Britanniaan syntyi 2,5 miljoonaa uutta yritystä ja miljoonia uusia työpaikkoja. Olen tavannut osaston johtajan kerran Brysselissä ja kerran Lontoossa ja tämä menetelmä on saavuttanut maassa suuren suosion, koska se nimenomaan vähentää byrokratiaa.   Tällainen hyvä käytäntö olisi syytä päivittää ja ottaa käyttöön myös täällä. TEM:ön.
  2. Useimmista maista on lainsäädännöllä poistettu mahdollisuus käyttää omaa asuntoa yrityksen lainojen vakuutena. Baltian maissa ei vieläkään ole suurimmilla osalla asuntoja joilla olisi mitään käytännön vakuusarvoa ja silti rahoitus toimii. Suomessa tämä järjestely on historiallinen jäänne sotia edeltävältä ajalta, jolloin suuret yritykset määrittelivät yritysrahoituksen toimintaympäristön. Erityisesti teollisen toiminnan käynnistäminen edellyttää sellaisia investointeja, että asunnon merkitys on vähäinen. Pankinjohtajat kysyvät näissä tapauksissa, että etkö usko yritykseesi, kun et halua laittaa asuntoa vakuudeksi. Vakuusarvotkin ovat niin pieniä, että parempi on myydä asunto ja sijoittaa näin saatu vakuusarvoa korkeampi summa.                                                                       Voidaan perustellusti sanoa, että oman asunnon antaminen vakuudeksi, on epäsuoraa pankkitukea pankeille. Logiikkaa toimii siten, että jos yrittäjä menee konkurssiin, niin häneltä menee koko omaisuus. Tällöin hän joutuu vuokra-asuntoon ja yleensä joutuu elämään yhteiskunnan sosiaalisilla avustuksilla. Näin siis yhteiskunta tukee pankkeja. Pankkitoiminta on samanlaista riskitoimintaa, kuin mikä tahansa yritystoiminta. Kun kerran muuallakin EU:ssa on tämä ongelma ratkaistu, niin olisi aika Suomessakin päivittää rahoitusmarkkinat.
  3. Velkojen vanheneminen konkurssissa on eräs suurimpia yrittämisen esteitä. Yhdysvalloissa on sanonta, että yrittäjästä tulee yrittäjä vasta 3. konkurssin jälkeen. Käytäntöhän toimii nykyisin yritysten konkursseissa siten, että konkurssiin mennyt yrittäjä ei voisi palkkatuloillaan maksaa velkojaan ainakaan 100 vuoteen. Siksi ei mennä lainkaan töihin, vaan eletään sellaisilla avustuksilla, joihin vouti ei pääse käsiksi. Tämän on kantapään kautta opittujen kokemusten tuhlaamista. Kokemuksestaan viisastuneena yrittäjä voisi aloittaa uuden yrityksen ja pärjätä mahdollisesti seuraavalla kerralla paremmin, luoda uusia työpaikkoja ja tuottaa verotuloja yhteiskunnalle.
  4. Etenkin pienillä teollisilla yrityksillä, joissa investoinnit ovat tulokseen verrattuna suhteellisen suuria, yrittäjän palkkatulosta menevän veron ei pitäisi ylittää yleistä pääomatuloista menevää veroa (30 %+). Monet alkavat yritykset eivät pysty ainakaan 10 ensimmäisen vuoden aikana maksamaan osinkoja. On täysin kohtuutonta, että koko omaisuutensa yritykseen investoinut, joutuu palkastaan maksamaan mahdollisesti pääomatulon verottamista korkeampaa veroa. Virossa vero on sama, oli tulomuoto mikä tahansa. Asiaan liittyy myös kysymys peitellystä osingonjaosta, joka on verottajan erityinen salainen ase. Tällainen väite voidaan heittää täysin mielivaltaisesti, kuten on monissa tapauksissa todistettu. Väitteen kumoaminen kuluttaa yrittäjältä runsaasti energiaa ja myös rahaa, koska valtio ei maksa häviämiensä juttujen kuluja.
  5. Aloittavilta yrityksiltä pitäisi ainakin ensimmäiseltä 10 vuodelta poistaa velvollisuus käyttää SUMU-poistoja eli suunnitelman mukaisia poistoja. Tämä siksi, että tällaiset poistot saattavat toiminnan alkuvuosina aiheuttaa juridisen tilanteen, jossa kannattavastikin toimivan yrityksen on säännösten mukaan hakeuduttava konkurssiin. Esimerkiksi Virossa poistot ovat täysin vapaat kaikissa yrityksissä. Se, että tilinpäätöskaava on yhtenäistetty EU:ssa, ei merkitse sitä, että koko kirjanpitolainsäädäntö olisi yhtenäistetty.
  6. Kaikilta ainakin alle 25 hengen yrityksiltä tulisi poistaa velvollisuus kerätä ay-liikkeen jäsenmaksuja, tilastoida niitä ja tulouttaa ay-liikkeelle. AY-liikkeellä on niin massiiviset rahastot, että ne voivat aivan hyvin kerätä jäsenmaksunsa itse. Vähin vaatimus on, että tällaisesta täysin liiketoimintaan liittyvästä palvelusta maksetaan yrityksille käypä korvaus. Yritykset joutuvat keräämään suuren määrän erilaisia maksuja yhteiskunnalle saamatta niistä minkäänlaista korvausta.
  7. Pienissä yrityksissä on yleisesti vaikeuksia kesälomien aikana. On maksettava kertarysäyksellä loma-ajan palkat ja siihen liittyvä 2 ylimääräisen viikon korvaus. Kassavirran kannalta olisi suotavaa, että ainakin tuntipalkkalaisten lomakorvaukset maksettaisiin erillisenä summana palkanmaksun yhteydessä. Esimerkiksi Tanskassa tuntipalkkoihin on jo sisällytetty lomakorvaus, eikä loma-ajalta makseta erillistä korvausta. Työntekijän on säästettävä itse lomalla tarvitsemansa rahat, eikä yrityksille ole sälytetty tällaista säästämisvelvoitetta. Tämä voi olla jopa pankkilain alaista toimintaa. Tämä saattaisi keventää myös Palkkaturvan toimintaa.
  8. Lainsäädäntöä tulisi radikaalisti selventää siten, että yritystoimintaa sitovat siviilioikeuden (esim. Kauppakaari) ja rikosoikeuden säännökset eivät ole ristiriidassa keskenään. Yhä useammin pesänhoitajat tekevät poliisille tutkintapyyntöjä konkurssipesästä. Tällöin pääsääntö on sellainen, että vaikka olisi toimittu oikein siviililainsäädännön puitteissa, niin rikoslain mukaan löydetään rikollista toimintaa. Tällaisissa tapauksissa tuomio tulee aina rikoslain perusteella. EIT on antanut jo tuomion asiassa. Verotuksessa tapahtuneista virheistä ei voi määrätä kahta rangaistusta eli määrätä jälkiveroja ja esim. sakkoja tai jopa vankeutta. Nyt on tapauksia, joissa on määrätty rikosoikeudellisia korvauksia esim. konkurssipesälle, jotka sitten on siviilioikeudessa vähennetty henkilön saatavista yritykseltä. Saman oikeuden toinen osasto on katsonut, että yrittäjä on ottanut luvatta rahaa yhtiöstä ja toinen osasto, että yrittäjällä on ollut saatavia yhtiöstä.
  9. Pesänhoitajat turvautuvat usein tutkintapyyntöön siksi, että se ei maksa pesälle mitään. Tätä pitäisi muuttaa siten, että oikeus tekee päätöksen tutkinnan aloittamisesta, johon on oltava riittävät perusteet. Oikeuden olisi myös saatava asiaan vastine asianosaiselta ennen päätöstään. Hyvin usein on soittautunut, että tutkintapyynnöt perustuvat toiveajatteluun, mutta poliisin on tutkittava, kun tutkintapyyntö on tehty.
  10. Yksinyrittäjille määrättävä ALV raja tulisi nostaa sellaiselle tasolle, että yksinyrittäjien toimeentulo tulisi taattua. Nyt monet yksinyrittäjät ansaitsevat alle keskimääräisen minimipalkan. Esimerkiksi Virossa Käibemaks on asetettu tällaiselle tasolle. Tämä helpottaisi sen toisen ihmisen palkkaamista ja etenemistä nousu-uralle. Yhden ihmisen lisää palkkaaminen merkitsee, että liikevaihdon on kasvettava vähintään 2,5-kertaiseksi.
  11. Suomessa olisi suoritettava laaja ja kattava vertailu eri EU-maiden välisistä eroista aloittavien ja pienten yritysten toimintaympäristön eroavaisuuksista. Tähän löytyy runsaasti aineistoa suoraan EU:n pääosasto ENTR:stä, jos joku vain päätettäisiin ottaa selvää. Suomessa on eniten maailmassa yritystoimintaa säätelevää lainsäädäntöä. Yksinkappalein laskettuja säädös- ja lakipykäliä on jo yli 7 000.
  12. Suomessa on varsin edistynyt työlainsäädäntö, joten työehtosopimusten yleissitovuus tulisi poistaa. Tämä sopimus on kokonaan toisenlaisesta maailmasta. Siitä sopinut työnantajapuoli ei ole enää vuosikymmeniin edustanut suomalaisten yritysten enemmistöä. Kaiken lisäksi tämä on hyvin todennäköisesti EU-lainsäädännön vastainen, koska se muodostaa selkeän työvoimakartellin, johon yleissitovuus pakottaa siihen, sitä vastustavatkin tahot. Tätä todistaa selkeästi ammattiyhdistysliikkeeseen kuulumattomien työttömyyskassojen jäsenmäärän voimakas kasvutrendi. Työntekijät äänestävät jaloillaan!

 

 

No Comments »

WP Login