Onko politiikka aikansa vanki

Yritysten ja valtioiden toiminnat poikkeavat toisistaan mm. siinä, että yritysten on pyrittävä selviytyäkseen arvioimaan toimintaympäristön muutoksia mahdollisimman pitkälle. Asiakkaiden ja kilpailijoiden käyttäytyminen on pystyttävä ennakoimaan mahdollisimman kauas tulevaisuuteen. Laajan kansainvälisen tutkimuksen mukaan maailman vanhimmissa yrityksissä toimii samaan aikaan vähintään kolme sukupolvea. Tällä tavoin hiljainen kokemustieto siirtyy nuorille innokkaille ja innovatiivisille toimijoille. Yritykset ryhtyivät myös 1960-luvulla käyttämään RAND-yhtymän aloittamaa tulevaisuudentutkimusta arvioidakseen tulevaa toimintaympäristöään mahdollisimman pitkälle. Tästä ovat peräisin myös SWOT-nelikentät.

Valtiot ja julkinen sektori sen sijaan näkevät kilpailun keskinäisenä suosion selvittelynä. Tällaisessa mallissa unohtuu perusajatus yhteisten asioiden hoitamisesta. Äänestäviä kansalaisia ei nähdä asiakkaina, joita pyritään hankkimaan edullisilla hinnoilla ja hyvällä palvelulla jne. Koska kansan muisti on lyhyt, niin heitä pyydystetään vaalilupauksilla, jotka on myöhemmin helppo unohtaa. Lyhyellä tähtäimellä lupaustensa pettäjillä ei ole vaaraa joutua lahtipenkille tai konkurssiin. Lisää hyvää lupaamalla voidaan manipuloida äänestäjiä lisää. Parasta ennen päivä on vuosikymmenien päässä.

Vanhat teolliset maat ts. Eurooppa mukaan lukien Suomi, ovat onnistuneet tässä aika hyvin.  Suomessa parasta enne päivä meni umpeen marraskuussa 1991. Lopullisesti Suomen poliittinen tuote pilaantui syyskuussa 1992, kun markan perävalot häipyivät mutkaisissa olosuhteissa näkyvistä. D-vitamiinin vaikutus oli lopullisesti ohi ja asiantuntijat joutuivat suosittelemaan sen tilalle E-vitamiinia. Nyt voidaan perustellusti todeta, että E-vitamiini olikin liian suurina annoksina myrkky, joka vei Suomelta pelivaran pois. Ruotsi vedätti asiassa Suomea oikein olan takaa. Ruotsi antoi uskoa, että myös se ottaa käyttöön euron. Kun Suomessa asiasta päätettiin, Ruotsi katsoikin, että kruunu olisi heille tehokkaampi ase tulevassa globaalissa kilpailussa (sodassa).

Kun yritykset joutuvat joustamaan, muuntautumaan ja tehostamaan toimintaansa, niin siihen ei julkinen sektori pystykään. Hyvinvoinnista riippuvuuteen sairastetut äänestäjät eivät luonnollisesti halua luopua saavutetusta hyvästä. Aikoinaan sanottiin, että julkisen sektorin leipä on kapea mutta pitkä. Tästä syystä sieltä ei väki lähde muuta kuin eläkkeelle. Ei etenkään yli viisikymppiset, joille ei ole tarjolla muuta työtä missään. Julkinen sektori on siis vuosikymmenten saatossa tehtyjen poliittisten päätöstensä vanki.

Nykyinen päättäjäsukupolvi on suurten ikäluokkien tekemien päätösten vanki, koska samanlaista joustoa kuin yrityksissä, ei ole. Lisäksi heillä on tämä hyvinvointimalli selkäytimessään. Kukaan ei halua luopua mistään, ei edes poliittisista viroistaan. Valta on kuin huume. Sitä pitää saada lisää. VATT:n tutkija ovat osoittaneet, että Nokia on suurin syyllinen nykyisen W syntymiseen. 1990-luvun lama loppui liian aikaisin Nokian menestyksen vanavedessä. Lisäksi Suomi on kulttuuriltaan yhden aatteen maa, joten tänne mahtui vain Nokia. Nokian vei mennessään vauhtisokeus ja siitä seurasi myös koko Suomen talouden alamäki. Nyt voi vain sanoa, että Suomi joko sopeutuu globaaliin talouteen, tai sitten itkee ja sopeutuu. Maan poliittista kulttuuria vuosikymmeniä seuranneena, jälkimmäinen vaihtoehto on todennäköisin.

Lopuksi on esitettävä inhottava kysymys. Entä jos Neuvostoliitto olisikin vallannut Suomen ja olisimme joutuneet Viron asemaan. Silloin olisimme voineet aloittaa 1990 puhtaalta pöydältä käyttäen hyväksemme kaikkia muiden länsimaiden hyväksi havaittuja käytäntöjä kuten veljeskansa Virossa. No sitä ei olisi suomalainen itsetunto kestänyt. Nyt olisimme kuitenkin vapaita sen sijaan, että olemme oman historiamme vankeja.

Comments are closed.


WP Login