EU-vaalit

Poliittiset päättäjät ja julkinen media ihmettelevät äänestysprosentin alhaisuutta ja syyttävät äänestäjiä velttoilusta. Aina on niin, että jos on syytä sysissä, niin on sepissäkin. On nimittäin aivan sama onko Suomessa äänestysprosentti 100 vai 1. Aina pääsee 13 edustajaa Suomesta Brysseliin. Suomen meppien osuus Euroopan parlamentissa on vain n. 1,5 %. On ihan sama millaisiin yhteisöihin siellä maksimissaan Suomen kolme meppiä liittyvät. Aina ollaan pienessä marginaalissa.

Suomi on peesannut lähinnä Saksan päätöksiä ja strategioita, mutta onko niistä ollut hyötyä? Ehkä tärkein viimeaikainen päätös on ollut Itämeren liikenteeseen käyttöön tuleva rikkidirektiivi. Voidaan hyvällä syyllä kysyä, miten se edistää tavaroiden vapaata liikkuvuutta EU-alueella, jos yhdelle maalle sälytetään tällainen sakko. Suomi on riippuvainen merikuljetuksista ja vähäisemmälläkin aivokapasiteetilla voi helposti päätellä, miten tällainen päätös vaikeuttaa Suomen jo ennestäänkin heikkoa kilpailukykyä.

Kun tämän päästöveron puolustajat perustelevat asiaa sillä, että Suomessahan osataan valmistaa näitä laitteita ja synnyttää lisää työtä ja työpaikkoja, niin unohdetaan samalla, että se ei suinkaan auta esim. metsäteollisuutta. Tällainen ajattelu on varsinaista nollasummapeliä. Toiselta puolelta viedään ja toisella puolella lisääntyy ja Ruotsi voittaa. Tällainenkin ajattelu on toiveajattelua, koska vaikka kuinka osattaisiin, niin kaupat ja työt pitää myös saada kotiin. Se onkin sitten korkeammassa kilpailukyvyssä.

Vaikka suomalaiset ministerit ja poliitikot ovat kuinka ollakseen tahansa juostessaan jatkuvasti Brysselissä ja kehuessaan saamiaan ”torjuntavoittoja”, niin totuus näyttää toiselta äänestäjien mielissä. Alhainen äänestysprosentti kertoo toivottomuudesta. Etenkin tällaisessa taloustilanteessa, jossa nyt ollaan, äänestäjät katsovat, ettei Suomen mepeillä ole Brysselissä paljon mitään sananvaltaa. Jos sattuukin olemaan kuten Satu Hassilla, niin sitäkin käytetään Suomen etujen vastaisesti.

EU:n päätöksenteko on muutoinkin samassa jamassa kuin YK:n turvaneuvoston, jossa parin vakituisen jäsenen vastarinta voi estää kaikki rauhanaikeet. Nykyisessä EU:ssa suuret vievät ja pienet vikisevät. Euroon liittymispäätöksen yhteydessä Ruotsi vedätti Suomea oikein olan takaa varmistaen kilpailukykynsä Suomea vastaan säilyttämällä kruununsa. Poliittiset liittoumat EU:n parlamentissa joutuvat erityisesti näiden vaalien jälkeen kyseenalaisiksi. Eri EU-maissa vasemmistot, oikeisto, liberaalit jne. ovat kulttuureista johtuvista syistä kovin eriarvoisia. Joissakin asioissa ollaan samaa mieltä ja joissakin toisissa täysin erimieltä. Miten tällaiset poliittiset liittoumat voivat toimia yhdessä ja jonkin yhteisen edun hyväksi?

Näin suuressa koalitiossa olisi huomattavasti tasa-arvoisempaa, jos kaikilla mailla olisi yhtä paljon edustajia Euroopan parlamentissa. Siis vaikkapa 20 jäsentä per jäsenmaa ja päätökset tehtäisiin määräenemmistöllä. Tällöin pienilläkin mailla olisi mahdollisuus liittoutua suurten ylikävelyä vastaan.Yhteisiä poliittisia linjoja on vaikea löytää. Helpommin olisi ehkä löydettävissä yhteisiä linjoja asiapohjalta. Tällöin maat liittoutuisivat keskenään, eivätkä poliittiset puolueet. Tällainen yhteistyö saattaisi olla Euroopan tulevaisuuden kannalta käytännöllisempää.

Suomen kannalta tällainen pragmaattisuus voisi olla hedelmällisempää kuin fantastisuuden hehkuttaminen Brysselissä käyntien jälkeen.

Comments are closed.


WP Login