Hyvinvoinnin hinta

Kun Suomesta alettiin rakentaa hyvinvointivaltiota vuoden 1956 yleislakon jälkimainingeissa, niin viimeinen sotakorvausjuna oli ylittänyt Vaalimaan rajan nelisen vuotta aiemmin. Sotakorvaukset olivat vaatineet kovan veron koko kansakunnalta ja nyt haluttiin parempaa. 1960-luvulla vasemmisto ja ay-liike ottivat vahvan otteen vallankahvasta. Hyvinvointivaltion rakentamisella alkoikin olla kova kiire. Tästä johtuen mutkia vedettiin suoriksi ja ryhdyttiin kovalla tohinalla kääntämään ruotsalaista lainsäädäntöä suomeksi. Kovassa kiireessä ei katsottu, mitä suomalaiset itse tarvitsevat, eikä aina ymmärretty kopioitavan lainsäädännön kulttuurisia sidoksia. Huvittavia käännösvirheitäkin tuli.

Rahoitusrakenne uudistui siten, että yritykset maksavat ja keräävät maksut, jotka perustuivat maksettuihin palkkoihin. Tämä rakenne oli kätevä silloisissa olosuhteissa, koska kaikenlaisten budjettien teko oli helpompaa. Tilastollisesti palkkojen määrä oli melko tarkoin ennustettavissa ja korotukset voitiin kompensoida tiukassa paikassa devalvaatiolla. Nyt tämä ratkaisu on osoittautumassa erittäin kohtalokkaaksi rakenteelliseksi virheeksi. Erityisesti tämä iskee aloittaviin, pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

Nykyisen järjestelmä pahin rakenteellinen ongelma on se, että yritykset joutuvat maksamaan nämä kulut joka kuukausi reaaliajassa. Se rasittaa erityisesti alkavien yritysten kassavirtaa ja kasvumahdollisuuksia. Tanskassa ongelma huomattiin jo 1970-luvulla ja kaikki yrityksiltä aiemmin perityt  sosiaalimaksut poistettiin ja siirrettiin muihin yleisiin koko kansaa koskeviin veroihin. Kun nyt sanotaan, että Tanskassa on korkein tulovero, niin tieto perustuu tietämättömyyteen. Jos kaikki yritysten ja yritysten työntekijöiltä keräämät maksut laskettaisiin yhteen perityn tuloveron kanssa, niin tilanne olisi aivan toinen.

Työntekijän sosiaalivakuutusmaksut (prosenttia palkasta) 2014

Työeläkevakuutusmaksu

Työntekijän osuus, alle 53-vuotiaat 5,55 % Työntekijän osuus, 53 vuotta täyttäneet 7,05 %

Työttömyysvakuutusmaksu

työntekijän osuus 0,50 % osaomistajan osuus 0,19 %.  Näiden lisäksi työnantaja maksaa omasta pussistaan vielä noin 30 % muita palkkaperusteisia maksuja.

Nämä maksut ovat piiloveroja, jotka tulisi lisätä tuloveroprosenttiin todellisen veroprosentin ymmärtämiseksi. Keskimääräinen tuloveroprosentti keskipalkkaisella on tänä vuonna noin 30 %. Kun siihen lisätään yllä olevat piiloverot, niin tulovero eli palkoista kerättävät verot ovatkin 36 – 37 %. Yllä olevat luvut kertovat myös sen, miksi eläkeiän nosto ei tule toimimaan. Kun työnantaja saa alle 53-vuotiata halvemmalla tai siis pienemmillä kuluilla ja pienemmällä riskillä, niin ei sitä paljon tarvitse miettiä. Vai verottaako valtio tarkoituksella osaamisesta ja kokemuksesta? Valtio on tässäkin omalla ahneudellaan sahannut oksansa poikki. Onko hallitus tietoinen ja jos on niin mistä?

Tämän yhtälön suurin ongelma on se, että yrityksen on myytävä hyvinvointivaltion kustannukset tuotteissaan asiakkaille. Nämä asiakkaat ovat usein maista, joissa yo. Kustannukset ovat pienempiä, joten taitavia myyntimiehiä tarvitaan insinöörien avuksi. Kun mahdollisuutta devalvaatioon ei ole, niin kilpailukykyä on ”tuunattava” jollain muulla tavalla. Ongelma Suomessa ei ole palkkataso vaan se, mitä siitä palkasta pitää maksaa. Tällainen piilovero on kätevä päättäjien kannalta, koska Eurostatin tilastoissa se näyttää oikein hyvältä, mutta vääristää todellista kilpailukykyä.

Se nyt vain on niin, että koko tätä järjestelmää on muutettava, koska muutoin tästä kilpailukyvyttömyyden suosta on mahdotonta nousta.

Comments are closed.


WP Login