Kasvua – perkele!

Näin kesän kynnyksellä tekee mieli aloittaa tämä juttu vanhalla englantilaisella hokemalla: I scream, you scream, we all scream Ice cream!. Kaikki maailma talousnobelistit ja muut viisaat kirkuvat kuitenkin kasvua, kasvua, kasvua. Vaikka juna jotenkin liikkuukin koko ajan, niin ehkä joku talousviisas voisi jo hypätä kyydistä ja alkaa kehittää talousteoriaa siitä, miten selvitään, kun ei enää ole kasvua?

Jos lähdetään ihmisestä itsestään, niin kun katselee amerikkalaista katukuvaa televisiosta reaaliajassa, niin kasvua näyttää olevan tuhdisti ympärysmitoissa, mutta pituuskasvu näyttää loppuneen kesken. Tosin tutkijat sanovat, että odotettavissa oleva pituuskasvu parin sadan vuoden tähtäimellä lisää pituutta reiluun kahteen metriin. Jos ihmisen pituuskasvua katsotaan taaksepäin, niin ennuste pitänee paikkansa. Joka tapauksessa vyötärönmitan kasvu vielä nykyisestä käy hengenvaaralliseksi ja ennen aikaiset kuolemat puolestaan vähentävät talouskasvua. Toisaalta pituuskasvu lisää taloudellista kasvua, koska ovet on korotettava. Nythän niitä on vain levennetty siten, että pyörätuolilla pitää päästä saunan lauteillekin.

No jos sitten mennään materiaan, niin kuinka monta autoa, venettä, kesämökkiä jne. per henkilö on mahdollista ja järkevää hankkia? Onko myöskään järkevää hankkia asuntoon kahta saunaa, kahta astianpesukonetta, kahta keittiötä, kahta kalustoa jne. Siis jos ei ole kahta puolisoa. Toisin sanoen vaikka olisi määrättömästi rahaa, niin määräänsä enempää ei voi hankkia. Tätä ei tietenkään voi yleistää, koska onhan Kimilläkin näitä useita, vaikka se pahuksen Ferrari sutiikin mutkissa.

No mutta! Suomessa ei ole huolta kasvusta. Suomessa demokratia on muuttunut byrokratiaksi, joka syö kasvua sisältäpäin. Byrokratian sisäsiittoinen kasvu puolestaan imee kulutusmahdollisuuksia verojen muodossa. Kohta varmaan olemme tilanteessa, jossa Neuvostoliitto oli ennen hajoamistaan. Veroja ei makseta enää lainkaan, vaan tilipussissa maksetaan se osa, joka veroista jää yli eli se veronpalautusosa. Silloin ollaankin kaikki yhteiskunnan taksvärkkiläisiä.

Suomen kotimaisen kulutuksen suurin este on poliitikkojen ja virkayhteisön hyvin epäsovinnainen liitto. Se toimii vanhalla kunnon periaatteella: kun rapsutat minun selkääni, niin minä rapsutan sinun selkääsi. Tämä pragmatiikka perustuu puolestaan siihen, että rakenteista hyötyvät, eivät halua karsia rakenteita, vaan lisätä niitä! Tällaisen megatrendin ainoa skenaario on se, että kotimainen kulutus heikkenee kohti katastrofia. Tämän seurauksena joudumme äänestämään liittymisestä Venäjään päästäksemme eroon Euroopan Yhdysvalloista. Isä aurinkoinen on tällä vuosituhannella gaspadin Putin ja hän kyllä pitää meistä huolta kuten krimiläisistä ja itäukrainalaisista ja… niinpä niin?

Onhan toki aina vaihtoehtojakin. Koska byrokratiaa ei ole mahdollista karsia, niin lakkautetaan valtuustot, hallitukset, lautakunnat, maan eduskunta ja koko demokraattinen edustuskoneisto. Heittäydytään holtittomiksi ja siirrytään sveitsiläiseen järjestelmään. Tärkeistä asioista päätetään kättä nostamalla torilla. Ai niin perhana eihän meillä ole toriakaan, kun sinne rakennetaan jotain tallia 50 000 luupäälle.

Comments are closed.


WP Login