Raakamaito

Raakamaito eli pastöroimaton ja homogenisoimaton maito on noussut vahvasti julkiseen keskusteluun. Asiantuntijat suhtautuvat pääsääntöisesti tällaiseen maitoon aika nuivasti. Erityisesti sen terveysvaikutuksista väännetään kättä. Tämä nykyinen kaupan maito eli kurri, joka on pastöroitu ja homogenisoitu, sopii markkinatalouteen hyvin. Tällaisesta maidosta poistetaan mm. kaikki rasva ja maitohappobakteerit. Lopputulos on sellainen, että siihen on lisättävä jopa väriainetta, jotta käyttäjät mieltäisivät sen maidoksi. Tämän jälkeen rasvasta valmistetaan kermaa, voita, jogurtteja, rahkoja jne. Näihin sitten lisätään vitamiineja, maitohappobakteereja jne. Näin saadaan syntymään kannattava bisnes.

Koska tieto vanhenee varsin nopeasti, eikä nykyinen sukupolvi enää tiedä, kuinka ennen elettiin, niin havisutetaan vähän historian siipiä. Kun suuret ikäluokat ja heitä ennen syntyneet olivat kasvuiässä, niin pastöroimisesta ei tiedetty paljon mitään. Lehmät lypsettiin käsin kaksi kertaa päivässä. Viisastelijat sanovatkin, että tästä johtuen lehmällä on pitkä naama: kun kaksi kertaa päivässä puristellaan tissejä ja vain kerran vuodessa pääsee treffeille, niin kyllä siinä venyy kenen naama tahansa.

Lypsetty maito pyrittiin jäähdyttämään mahdollisimman nopeasti paikassa, jota kutsuttiin karjakeittiöksi. Talvella sahattiin järven jäästä isoja kappaleita, joita säilytettiin yleensä purussa koko kesä. Näitä jääpaloja sitten vietiin karjakeittiöön jäähdyttämään maitoa ja pitämään se kylmänä. Tällä menetelmällä maidon oman maitohappobakteerit ja rasvat säilyivät hygieenisesti kelvollisina. Sieltä ne sitten kuljetettiin yleensä tongissa meijereihin.

Maaseudulla lehmättömät ostivat maitonsa ns. tinkimaitona lehmätiloilta. Sieltä ne kuljetettiin hinkeissä kotiin. Nämä astiat olivat yleensä 3 litraa vetäviä alumiiniastioita. Kaupunkilaiset puolestaan ostivat maitonsa omiin astioihinsa maitokaupoista. Maitokaupoissa maito annosteltiin kuljetusastioihin pitkävartisella litran mitalla. Yön yli seisottuaan, kerma maidon pinnalle ja se voitiin siitä kaapia muuhun käyttöön. Maataloissa puolestaan oli käytössä separaattoreita eli sentrifugeja, joilla kerma erotettiin maidosta. Jäljelle jäävää maitoa kutsuttiin kurriksi, jossa kuitenkin oli enemmän rasvaa kuin nykyisessä kevyt maidossa.

Maidon jakeluketju ei ollut kovin hygieeninen, mutta on muistettava, että noihin aikoihin hygieniataso ei ollut muutenkaan kovin korkea. Ihmisten bakteerien sietokyky oli kuitenkin aivan toista, mitä se on tänä päivänä. Lapsien vastustuskyky on kasvuvaiheessa erittäin hyvä ja se muodostaa elinympäristössä oleville bakteereille vahvan puolustuskyvyn bakteerisierrätyksellä.

Nyt Suomesta on rakennettu niin hygieeninen yhteiskunta, että ei tarvitse mennä kuin entisiin itäblokin maihin, niin jo on pakki sekaisin. Suuret ikäluokat ja sitä ennen syntyneet eivät edes tienneet, mitä allergiat, korvatulehdukset, melanoomat jne. ovat. Syömään ryhdyttäessä ei ollut aikaa eikä mahdollisuutta käsienpesuun jne. Heinätöitä tehtiin paahtavassa auringon paisteessa aamusta iltaan. Sanottiin, että siinä ihminen ahavoitui. Onko siis mahdollista, että liika hygieenisyys altistaa meidät pahoille tulehdustaudeille?

Kun nyt puhutaan raakamaidon aiheuttamista riskeistä, niin asia on jotenkin ristiriidassa ihmisen elinaikaodotusten kanssa. Suuria ikäluokkia syytetään nyt kestävyysvajeesta ja yhteiskunnan talousahdingosta. Nämä raakamaitoa nuoruudessaan juoneet kuitenkin ikääntyvät paljon vanhemmiksi kuin, mitä työeläkkeitä suunniteltaessa osattiin odottaa. Olen varma, että syy tähän löytyy siitä raakamaidosta!

Comments are closed.


WP Login