Archive for toukokuu, 2014

EU-vaalit

Poliittiset päättäjät ja julkinen media ihmettelevät äänestysprosentin alhaisuutta ja syyttävät äänestäjiä velttoilusta. Aina on niin, että jos on syytä sysissä, niin on sepissäkin. On nimittäin aivan sama onko Suomessa äänestysprosentti 100 vai 1. Aina pääsee 13 edustajaa Suomesta Brysseliin. Suomen meppien osuus Euroopan parlamentissa on vain n. 1,5 %. On ihan sama millaisiin yhteisöihin siellä maksimissaan Suomen kolme meppiä liittyvät. Aina ollaan pienessä marginaalissa.

Suomi on peesannut lähinnä Saksan päätöksiä ja strategioita, mutta onko niistä ollut hyötyä? Ehkä tärkein viimeaikainen päätös on ollut Itämeren liikenteeseen käyttöön tuleva rikkidirektiivi. Voidaan hyvällä syyllä kysyä, miten se edistää tavaroiden vapaata liikkuvuutta EU-alueella, jos yhdelle maalle sälytetään tällainen sakko. Suomi on riippuvainen merikuljetuksista ja vähäisemmälläkin aivokapasiteetilla voi helposti päätellä, miten tällainen päätös vaikeuttaa Suomen jo ennestäänkin heikkoa kilpailukykyä.

Kun tämän päästöveron puolustajat perustelevat asiaa sillä, että Suomessahan osataan valmistaa näitä laitteita ja synnyttää lisää työtä ja työpaikkoja, niin unohdetaan samalla, että se ei suinkaan auta esim. metsäteollisuutta. Tällainen ajattelu on varsinaista nollasummapeliä. Toiselta puolelta viedään ja toisella puolella lisääntyy ja Ruotsi voittaa. Tällainenkin ajattelu on toiveajattelua, koska vaikka kuinka osattaisiin, niin kaupat ja työt pitää myös saada kotiin. Se onkin sitten korkeammassa kilpailukyvyssä.

Vaikka suomalaiset ministerit ja poliitikot ovat kuinka ollakseen tahansa juostessaan jatkuvasti Brysselissä ja kehuessaan saamiaan ”torjuntavoittoja”, niin totuus näyttää toiselta äänestäjien mielissä. Alhainen äänestysprosentti kertoo toivottomuudesta. Etenkin tällaisessa taloustilanteessa, jossa nyt ollaan, äänestäjät katsovat, ettei Suomen mepeillä ole Brysselissä paljon mitään sananvaltaa. Jos sattuukin olemaan kuten Satu Hassilla, niin sitäkin käytetään Suomen etujen vastaisesti.

EU:n päätöksenteko on muutoinkin samassa jamassa kuin YK:n turvaneuvoston, jossa parin vakituisen jäsenen vastarinta voi estää kaikki rauhanaikeet. Nykyisessä EU:ssa suuret vievät ja pienet vikisevät. Euroon liittymispäätöksen yhteydessä Ruotsi vedätti Suomea oikein olan takaa varmistaen kilpailukykynsä Suomea vastaan säilyttämällä kruununsa. Poliittiset liittoumat EU:n parlamentissa joutuvat erityisesti näiden vaalien jälkeen kyseenalaisiksi. Eri EU-maissa vasemmistot, oikeisto, liberaalit jne. ovat kulttuureista johtuvista syistä kovin eriarvoisia. Joissakin asioissa ollaan samaa mieltä ja joissakin toisissa täysin erimieltä. Miten tällaiset poliittiset liittoumat voivat toimia yhdessä ja jonkin yhteisen edun hyväksi?

Näin suuressa koalitiossa olisi huomattavasti tasa-arvoisempaa, jos kaikilla mailla olisi yhtä paljon edustajia Euroopan parlamentissa. Siis vaikkapa 20 jäsentä per jäsenmaa ja päätökset tehtäisiin määräenemmistöllä. Tällöin pienilläkin mailla olisi mahdollisuus liittoutua suurten ylikävelyä vastaan.Yhteisiä poliittisia linjoja on vaikea löytää. Helpommin olisi ehkä löydettävissä yhteisiä linjoja asiapohjalta. Tällöin maat liittoutuisivat keskenään, eivätkä poliittiset puolueet. Tällainen yhteistyö saattaisi olla Euroopan tulevaisuuden kannalta käytännöllisempää.

Suomen kannalta tällainen pragmaattisuus voisi olla hedelmällisempää kuin fantastisuuden hehkuttaminen Brysselissä käyntien jälkeen.

No Comments »

Hyvinvoinnin hinta

Kun Suomesta alettiin rakentaa hyvinvointivaltiota vuoden 1956 yleislakon jälkimainingeissa, niin viimeinen sotakorvausjuna oli ylittänyt Vaalimaan rajan nelisen vuotta aiemmin. Sotakorvaukset olivat vaatineet kovan veron koko kansakunnalta ja nyt haluttiin parempaa. 1960-luvulla vasemmisto ja ay-liike ottivat vahvan otteen vallankahvasta. Hyvinvointivaltion rakentamisella alkoikin olla kova kiire. Tästä johtuen mutkia vedettiin suoriksi ja ryhdyttiin kovalla tohinalla kääntämään ruotsalaista lainsäädäntöä suomeksi. Kovassa kiireessä ei katsottu, mitä suomalaiset itse tarvitsevat, eikä aina ymmärretty kopioitavan lainsäädännön kulttuurisia sidoksia. Huvittavia käännösvirheitäkin tuli.

Rahoitusrakenne uudistui siten, että yritykset maksavat ja keräävät maksut, jotka perustuivat maksettuihin palkkoihin. Tämä rakenne oli kätevä silloisissa olosuhteissa, koska kaikenlaisten budjettien teko oli helpompaa. Tilastollisesti palkkojen määrä oli melko tarkoin ennustettavissa ja korotukset voitiin kompensoida tiukassa paikassa devalvaatiolla. Nyt tämä ratkaisu on osoittautumassa erittäin kohtalokkaaksi rakenteelliseksi virheeksi. Erityisesti tämä iskee aloittaviin, pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

Nykyisen järjestelmä pahin rakenteellinen ongelma on se, että yritykset joutuvat maksamaan nämä kulut joka kuukausi reaaliajassa. Se rasittaa erityisesti alkavien yritysten kassavirtaa ja kasvumahdollisuuksia. Tanskassa ongelma huomattiin jo 1970-luvulla ja kaikki yrityksiltä aiemmin perityt  sosiaalimaksut poistettiin ja siirrettiin muihin yleisiin koko kansaa koskeviin veroihin. Kun nyt sanotaan, että Tanskassa on korkein tulovero, niin tieto perustuu tietämättömyyteen. Jos kaikki yritysten ja yritysten työntekijöiltä keräämät maksut laskettaisiin yhteen perityn tuloveron kanssa, niin tilanne olisi aivan toinen.

Työntekijän sosiaalivakuutusmaksut (prosenttia palkasta) 2014

Työeläkevakuutusmaksu

Työntekijän osuus, alle 53-vuotiaat 5,55 % Työntekijän osuus, 53 vuotta täyttäneet 7,05 %

Työttömyysvakuutusmaksu

työntekijän osuus 0,50 % osaomistajan osuus 0,19 %.  Näiden lisäksi työnantaja maksaa omasta pussistaan vielä noin 30 % muita palkkaperusteisia maksuja.

Nämä maksut ovat piiloveroja, jotka tulisi lisätä tuloveroprosenttiin todellisen veroprosentin ymmärtämiseksi. Keskimääräinen tuloveroprosentti keskipalkkaisella on tänä vuonna noin 30 %. Kun siihen lisätään yllä olevat piiloverot, niin tulovero eli palkoista kerättävät verot ovatkin 36 – 37 %. Yllä olevat luvut kertovat myös sen, miksi eläkeiän nosto ei tule toimimaan. Kun työnantaja saa alle 53-vuotiata halvemmalla tai siis pienemmillä kuluilla ja pienemmällä riskillä, niin ei sitä paljon tarvitse miettiä. Vai verottaako valtio tarkoituksella osaamisesta ja kokemuksesta? Valtio on tässäkin omalla ahneudellaan sahannut oksansa poikki. Onko hallitus tietoinen ja jos on niin mistä?

Tämän yhtälön suurin ongelma on se, että yrityksen on myytävä hyvinvointivaltion kustannukset tuotteissaan asiakkaille. Nämä asiakkaat ovat usein maista, joissa yo. Kustannukset ovat pienempiä, joten taitavia myyntimiehiä tarvitaan insinöörien avuksi. Kun mahdollisuutta devalvaatioon ei ole, niin kilpailukykyä on ”tuunattava” jollain muulla tavalla. Ongelma Suomessa ei ole palkkataso vaan se, mitä siitä palkasta pitää maksaa. Tällainen piilovero on kätevä päättäjien kannalta, koska Eurostatin tilastoissa se näyttää oikein hyvältä, mutta vääristää todellista kilpailukykyä.

Se nyt vain on niin, että koko tätä järjestelmää on muutettava, koska muutoin tästä kilpailukyvyttömyyden suosta on mahdotonta nousta.

No Comments »

Kasvua – perkele!

Näin kesän kynnyksellä tekee mieli aloittaa tämä juttu vanhalla englantilaisella hokemalla: I scream, you scream, we all scream Ice cream!. Kaikki maailma talousnobelistit ja muut viisaat kirkuvat kuitenkin kasvua, kasvua, kasvua. Vaikka juna jotenkin liikkuukin koko ajan, niin ehkä joku talousviisas voisi jo hypätä kyydistä ja alkaa kehittää talousteoriaa siitä, miten selvitään, kun ei enää ole kasvua?

Jos lähdetään ihmisestä itsestään, niin kun katselee amerikkalaista katukuvaa televisiosta reaaliajassa, niin kasvua näyttää olevan tuhdisti ympärysmitoissa, mutta pituuskasvu näyttää loppuneen kesken. Tosin tutkijat sanovat, että odotettavissa oleva pituuskasvu parin sadan vuoden tähtäimellä lisää pituutta reiluun kahteen metriin. Jos ihmisen pituuskasvua katsotaan taaksepäin, niin ennuste pitänee paikkansa. Joka tapauksessa vyötärönmitan kasvu vielä nykyisestä käy hengenvaaralliseksi ja ennen aikaiset kuolemat puolestaan vähentävät talouskasvua. Toisaalta pituuskasvu lisää taloudellista kasvua, koska ovet on korotettava. Nythän niitä on vain levennetty siten, että pyörätuolilla pitää päästä saunan lauteillekin.

No jos sitten mennään materiaan, niin kuinka monta autoa, venettä, kesämökkiä jne. per henkilö on mahdollista ja järkevää hankkia? Onko myöskään järkevää hankkia asuntoon kahta saunaa, kahta astianpesukonetta, kahta keittiötä, kahta kalustoa jne. Siis jos ei ole kahta puolisoa. Toisin sanoen vaikka olisi määrättömästi rahaa, niin määräänsä enempää ei voi hankkia. Tätä ei tietenkään voi yleistää, koska onhan Kimilläkin näitä useita, vaikka se pahuksen Ferrari sutiikin mutkissa.

No mutta! Suomessa ei ole huolta kasvusta. Suomessa demokratia on muuttunut byrokratiaksi, joka syö kasvua sisältäpäin. Byrokratian sisäsiittoinen kasvu puolestaan imee kulutusmahdollisuuksia verojen muodossa. Kohta varmaan olemme tilanteessa, jossa Neuvostoliitto oli ennen hajoamistaan. Veroja ei makseta enää lainkaan, vaan tilipussissa maksetaan se osa, joka veroista jää yli eli se veronpalautusosa. Silloin ollaankin kaikki yhteiskunnan taksvärkkiläisiä.

Suomen kotimaisen kulutuksen suurin este on poliitikkojen ja virkayhteisön hyvin epäsovinnainen liitto. Se toimii vanhalla kunnon periaatteella: kun rapsutat minun selkääni, niin minä rapsutan sinun selkääsi. Tämä pragmatiikka perustuu puolestaan siihen, että rakenteista hyötyvät, eivät halua karsia rakenteita, vaan lisätä niitä! Tällaisen megatrendin ainoa skenaario on se, että kotimainen kulutus heikkenee kohti katastrofia. Tämän seurauksena joudumme äänestämään liittymisestä Venäjään päästäksemme eroon Euroopan Yhdysvalloista. Isä aurinkoinen on tällä vuosituhannella gaspadin Putin ja hän kyllä pitää meistä huolta kuten krimiläisistä ja itäukrainalaisista ja… niinpä niin?

Onhan toki aina vaihtoehtojakin. Koska byrokratiaa ei ole mahdollista karsia, niin lakkautetaan valtuustot, hallitukset, lautakunnat, maan eduskunta ja koko demokraattinen edustuskoneisto. Heittäydytään holtittomiksi ja siirrytään sveitsiläiseen järjestelmään. Tärkeistä asioista päätetään kättä nostamalla torilla. Ai niin perhana eihän meillä ole toriakaan, kun sinne rakennetaan jotain tallia 50 000 luupäälle.

No Comments »

Raakamaito

Raakamaito eli pastöroimaton ja homogenisoimaton maito on noussut vahvasti julkiseen keskusteluun. Asiantuntijat suhtautuvat pääsääntöisesti tällaiseen maitoon aika nuivasti. Erityisesti sen terveysvaikutuksista väännetään kättä. Tämä nykyinen kaupan maito eli kurri, joka on pastöroitu ja homogenisoitu, sopii markkinatalouteen hyvin. Tällaisesta maidosta poistetaan mm. kaikki rasva ja maitohappobakteerit. Lopputulos on sellainen, että siihen on lisättävä jopa väriainetta, jotta käyttäjät mieltäisivät sen maidoksi. Tämän jälkeen rasvasta valmistetaan kermaa, voita, jogurtteja, rahkoja jne. Näihin sitten lisätään vitamiineja, maitohappobakteereja jne. Näin saadaan syntymään kannattava bisnes.

Koska tieto vanhenee varsin nopeasti, eikä nykyinen sukupolvi enää tiedä, kuinka ennen elettiin, niin havisutetaan vähän historian siipiä. Kun suuret ikäluokat ja heitä ennen syntyneet olivat kasvuiässä, niin pastöroimisesta ei tiedetty paljon mitään. Lehmät lypsettiin käsin kaksi kertaa päivässä. Viisastelijat sanovatkin, että tästä johtuen lehmällä on pitkä naama: kun kaksi kertaa päivässä puristellaan tissejä ja vain kerran vuodessa pääsee treffeille, niin kyllä siinä venyy kenen naama tahansa.

Lypsetty maito pyrittiin jäähdyttämään mahdollisimman nopeasti paikassa, jota kutsuttiin karjakeittiöksi. Talvella sahattiin järven jäästä isoja kappaleita, joita säilytettiin yleensä purussa koko kesä. Näitä jääpaloja sitten vietiin karjakeittiöön jäähdyttämään maitoa ja pitämään se kylmänä. Tällä menetelmällä maidon oman maitohappobakteerit ja rasvat säilyivät hygieenisesti kelvollisina. Sieltä ne sitten kuljetettiin yleensä tongissa meijereihin.

Maaseudulla lehmättömät ostivat maitonsa ns. tinkimaitona lehmätiloilta. Sieltä ne kuljetettiin hinkeissä kotiin. Nämä astiat olivat yleensä 3 litraa vetäviä alumiiniastioita. Kaupunkilaiset puolestaan ostivat maitonsa omiin astioihinsa maitokaupoista. Maitokaupoissa maito annosteltiin kuljetusastioihin pitkävartisella litran mitalla. Yön yli seisottuaan, kerma maidon pinnalle ja se voitiin siitä kaapia muuhun käyttöön. Maataloissa puolestaan oli käytössä separaattoreita eli sentrifugeja, joilla kerma erotettiin maidosta. Jäljelle jäävää maitoa kutsuttiin kurriksi, jossa kuitenkin oli enemmän rasvaa kuin nykyisessä kevyt maidossa.

Maidon jakeluketju ei ollut kovin hygieeninen, mutta on muistettava, että noihin aikoihin hygieniataso ei ollut muutenkaan kovin korkea. Ihmisten bakteerien sietokyky oli kuitenkin aivan toista, mitä se on tänä päivänä. Lapsien vastustuskyky on kasvuvaiheessa erittäin hyvä ja se muodostaa elinympäristössä oleville bakteereille vahvan puolustuskyvyn bakteerisierrätyksellä.

Nyt Suomesta on rakennettu niin hygieeninen yhteiskunta, että ei tarvitse mennä kuin entisiin itäblokin maihin, niin jo on pakki sekaisin. Suuret ikäluokat ja sitä ennen syntyneet eivät edes tienneet, mitä allergiat, korvatulehdukset, melanoomat jne. ovat. Syömään ryhdyttäessä ei ollut aikaa eikä mahdollisuutta käsienpesuun jne. Heinätöitä tehtiin paahtavassa auringon paisteessa aamusta iltaan. Sanottiin, että siinä ihminen ahavoitui. Onko siis mahdollista, että liika hygieenisyys altistaa meidät pahoille tulehdustaudeille?

Kun nyt puhutaan raakamaidon aiheuttamista riskeistä, niin asia on jotenkin ristiriidassa ihmisen elinaikaodotusten kanssa. Suuria ikäluokkia syytetään nyt kestävyysvajeesta ja yhteiskunnan talousahdingosta. Nämä raakamaitoa nuoruudessaan juoneet kuitenkin ikääntyvät paljon vanhemmiksi kuin, mitä työeläkkeitä suunniteltaessa osattiin odottaa. Olen varma, että syy tähän löytyy siitä raakamaidosta!

No Comments »

WP Login