Kohtalonyhteys

Historioitsijat katsovat yleensä, että oli olemassa Ruotsi-Suomen valtakunta, jonka itäinen osa oli Suomi. Taloudellisesti ajatellen Suomi oli pikemminkin siirtomaa, jota Ruotsi hallitsi. Likimain ainoa vientituote oli tuolloin terva, jonka viennistä Tukholman kauppakomppania kantoi jokaisesta ohi kulkevasta laivasta vientiveron. Ruotsalaiset kartanoittivat Suomen kuninkaansa jakamilla ilmaisilla mailla. Kartanonherroja palvelivat vuokratorpparit. Vasta noin 150 vuotta myöhemmin torpparit sallittiin myös suomalaisille talonpojille.
Yleisesti katsotaan, että Suomen kohtalonyhteys Venäjän kanssa ajoittui vasta Venäjän vallan alkuun 1809. Yhteys oli jo kuitenkin huomattavasti paljon ennen Venäjän syntyä ja kirjattu historia alkoi 500-luvulla Länsi-Rooman vallan hajottua. Välimeren valtasivat merirosvot ja Kiinasta tuleva Silkkitie jouduttiin muuttamaan jokireiteille Mustanmeren ja Suomenlahden välille ja edelleen läntiseen Eurooppaan. Suomi tuli tällöin kuuluisaksi turkiksistaan.
Varsinainen suuri talouden uudistus ja kehitys alkoi Aleksanteri II astuttua valtaan 1855. Kuitenkin jo hieman tätä ennen oli teollinen vallankumous alkanut vaikuttaa maahan höyrykoneen voimin. Saimaan kanava oli rakennettu yhdistämään Savon alueita mereen. Koskisahat olivat tosin toimineet jo 1500-luvun loppupuolelta saakka. Teollinen yrittäminen oli ennen 1800- luvun vaihdetta aivan alkuvaiheessaan. Suuria ja merkittäviä yrityksiä ei ollut kovinkaan monta.
Lähestyttäessä vuosisadan puoliväliä Euroopasta alkaneet liberaalit suuntaukset alkoivat vaikuttaa myös Suomessa. Uudet lait muokkasivat infrastruktuuria ja vaikuttivat suomalaisen yrittäjyyden kulttuuriseen kehitykseen. Käsityöläisammattikunnat lakkautettiin, jolla vapautettiin kilpailua, maakauppa vapautettiin, sahaustoiminnan harjoittaminen vapautui, yksityispankkien perustaminen sallittiin ja Suomen markka otettiin käyttöön. Vuosisadan puolivälissä yritysmaailmaa hallitsivat sahat, tekstiilitehtaat, lasitehtaat, rautaruukit ja tupakkatehtaat. Suomen teollinen kehitys oli alkanut. Nyt myös ulkomaiset sijoittajat alkoivat kiinnostua Suomen valtavista metsävaroista.
Ikään kuin kiittääkseen Suomea vieraanvaraisuudesta Leniniä kohtaa, Neuvostohallitus tunnusti heti vuoden 1918 alussa Suomen itsenäisyyden. Itsenäistyminen ei olisi kuitenkaan voinut sattua pahempaan aikaan. Edessä oli paitsi kädenvääntö valtiomuodosta ja koko hallinnon rakentamisesta uuteen itsenäiseen valtioon, vaan myös maailman laajuinen lama. Asiaa ei suinkaan helpottanut se, että oma markka oli ollut jo käytössä vuodesta 1865, niin nyt se joutui todistamaan itsensä kansainvälisillä markkinoilla. Edessä oli pitkä ja kivinen tie. Tämä tie ei poikkea kovinkaan paljon Neuvostoliiton romahduksen jälkeisen Itä-Euroopan maiden uudestisyntymisestä.
Seuraavaksi kohtalo saattoi Suomen ja Neuvostoliiton sotaan keskenään. Sota oli sinänsä ankara isku Suomelle ja sen seurauksena tulivat ankarat sotakorvaukset. Kuitenkin ilman näitä sotakorvauksia Suomen teollistumiseen olisi saattanut vierähtää pitkä aika. Sotakorvaukset vaativat kokonaan uudenlaisen teollisen infrastruktuurin synnyttämistä. Tämä synnytti suurien teollisten yritysten kupeeseen myös pientä- ja keskisuurta teollisuutta. Uutta kysyntää synnytti myös nopeasti kasvava väestö.
Etenkin suurten ikäluokkien synty lisäsi kysyntää taloudellisesta ahdingosta huolimatta. Sotakorvauksista siirryttiin ns. clearing-kauppaan Neuvostoliiton kanssa. Tämä kauppa oli erittäin kannattavaa suppealle piirille suomalaisia yrityksiä. Tähän joukkoon pääsivät vain harvat ja valitut yritykset. Neuvostoliitto kyllä kuittasi suomalaisten korkeat hinnat öljyn hinnoilla, joista se peri noin 5 % yli maailmanmarkkinahintojen.
Suomen ja itäisen naapurin kohtalon yhteys jatkui 1970-luvulla maailman laajuisen öljykriisin iskettyä maailman talouteen. Kun monet valtiot olivat todella pahoissa ongelmissa, niin Suomeen öljykriisi satoi vain lisää töitä ja tuotantoa. Koska käytiin vaihtokauppaa, niin kallistunut öljy merkitsi enemmän vientiä. Etenkin vuosikymmenen lopulla vallassa ollut Sorsan hallitus vauhkoontui tilanteesta niin, että laittoi uusiksi koko koulujärjestelmän ja lisäsi sosiaalisia etuja huomattavasti. Näistä saavutetuista eduista ja niiden synnystä tietämätön kultainen sukupolvi pitää nyt kiinni kynsin hampain.
Kaikki loppuu aikanaan ja niin kävi myös Neuvostoliiton, joka tuhoutui tehottomuuteensa. Suurimmalta osalta suomalaisia teollisuusvaikuttajia ja poliitikkoja jäi huomaamatta lähtölaukaus, jonka Gorbatshov lausui puheessaan kesällä 1989. Pitämässään puheessa, hän antoi Neuvostoliiton teollisuudelle vapauden käydä kauppaa itsenäisesti ilman valtion ohjausta. Kun sitten Neuvostoliitto hajosi ja Venäjä alkoi nousta kuin Feeniks -lintu tuhkasta, niin Suomi joutui paniikkiin. Vanhoja tuttuja ostajia ei enää ollut ja uudella Venäjällä alkoi kova kilpailu. Ensimmäisinä markkinoilla olivat Saksa ja Itävalta. Saksa pääsi sisään markkinoille omien ”sotakorvauksiensa” eli Itä-Saksan lunnaiden kautta. Itävalta puolestaan pääsi markkinoille joustavilla rahoitusehdoillaan. Parhaimmillaan kauppoihin sai 100 % luototuksen.
Suomessa pakka meni todella sekaisin. Se kuitenkin toi markkinoille uusia toimijoita ja uusia aloja, jotka olivat tottuneet kovaan kilpailuun länsimarkkinoilla. Vaikka tilanne oli monessa mielessä hankala ja moni tuli pois Venäjältä verissä päin, niin hiljalleen vienti kasvoi ja monipuolistui. Suuri osa vanhoista vaihtokaupan aikaisista toimijoista poistui markkinoilta, mutta keskisuuria ja pieniä yrityksiä tuli niiden tilalle.
Nyt ollaan taas tilanteessa, jossa voivotellaan, miten Venäjän kaupan käy, jos länsi alkaa laittaa todellisia pakotteita Venäjälle ja kiista menee keskinäiseksi nokitteluksi. Kuten edellä on todistettu, kohtalonomainen viha-rakkaus-suhde Venäjään tulee säilymään hetkellisistä vaikeuksista huolimatta. Voikin perustellusti sanoa, että suhde Venäjään on muodostunut megatrendiksi.

Comments are closed.


WP Login