Archive for maaliskuu, 2014

101 miljoonan satu

Suomi on kiva maa ja Lahti aivan hulvaton kaupunki. Muistan kun joskus hyvin hyvin kauan sitten radiosta tuttu Markus-setä kävi Salpausselän kisoissa kertomassa satuja lapsille. Kävi hän joskus kesälläkin siinä hyvin hyvin vanhan puumäen montussa pitämässä lapsille satutunteja. Silloin ei vielä ollut betonimäkiä eikä maauimalaa, mutta oli hyvin hyvin paljon oikein hyviä mäkimiehiä. Vierähtäneet vuodet kultaavat muistot.
Satuperinne on Lahdessa kuitenkin jatkunut, vaikka mäkiperinne näyttää juuri nyt nikottelevan. Satuja kertovat nyt eri tyypit, jotka eivät kuitenkaan ole läheskään yhtä hyviä, kuin mitä Markus-setä oli aikoinaan. Nämä uudet lahtelaiset tarinankertojat ovat myös vieraspaikkakuntalaisia ja he pitävät lahtelaisia pilkkanaan. Heidän satunsa ovat hyvin vaarallisia, koska ne vääristelevät totuutta ja yrittävät tehdä mustasta valkoista.
Kaikkein pahinta on, että kuuntelijatkin ovat kuin pienet lapset, jotka taputtavat pieniä puhtoisia käsiään ja kirjoittavat ilman oman tunnon tuskia kaikki heille kerrotut sadut täytenä totena paikalliseen valta-aviisiin. Minun nuoruudessani tämä lehti oli puolueeton ja sitä korosti myös silloinen omistaja ja johtaja. Nyt lehteä vuosikymmeniä seurannut lukija voi vain ihmetellä kurssin muutosta. Olisi ollut toivottavaa, että lehti olisi vetänyt omaa puolueetonta linjaansa.
Viimeisin satu pulpahti ilmoille tällä viikolla, kun kaupunginjohtaja yritti välttää kastelemasta housujaan huonon tilinpäätöksen johdosta ja röyhtäisi ilmoille sadun edellisten vuosien 101 miljoonan ylijäämästä. Nyt tällaiselle tavalliselle kaduntallaajalle pitäisi oikein rautalangasta vääntää, että missä ne miljoonat ovat? Juuri on otettu uutta velkaa yli 200 miljoonaa ja sitten on muka takataskussa 101 miljoonaa. Onko tästä 101 miljoonasta jo vähennetty viime vuoden tappio, jolloin jäljellä olisikin enää 70 miljoonaa? Vai onko kuitenkin niin, että nämä ylijäämät ovat konsernipankissa sellaisena virtuaalirahana, jota ei voi oikeastaan käyttää, mutta se vain luurailee siellä? Uskokoon ken tahtoo!
Mistä nämä miljoonat sitten ovat kotoisin? Kun tarkastelee niitä edellisiä ylijäämävuosia, niin sieltähän löytyy helposti sellaiset 100 miljoonaa euroa, jotka on pakkolunastettu Lahti Energialta. Katseilta piilossa sen sijaan ovat ne miljoonat, jotka konserniyhtiöt ovat maksaneet konsernipankille ylikorkoina. Onhan tällä tavoin tietenkin lisätty omaa ylijäämää pienentämällä veroja eli kiertämällä niitä. Tällainen veronkierto ja muut vastaavat koukerot muistuttavat meitä harmaasta taloudesta.
Mutta niin kuin lehdessä sanottiin, tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistaa. Liekö tarkoittanut vanhuksia? On kuitenkin niin, että jos ei tunne historiaa, ei myöskään voi oppia uutta. Tästä hyvänä esimerkkinä olkoot vaikka homekoulut ja niiden surkeat remontit. Historiallisiin ylijäämiin perustuivat varmaan ne valtavat investoinnit, joita nyt yritetään hätäjarrutuksella pienentää. Se on vaan niin, että enää ei housuihin pissaaminen taida auttaa. Tulee pian parin miljoonan maksut sopimusten rikkomisesta!

No Comments »

Vihreä tuotanto

Sähkölieden uunin luukku lakkasi toimimasta. Lieden vaihto oli edessä. Ryhdyin taivastelemaan asiaa ja totesin, että tämä UPOn valmistama liesi oli ollut päivittäisessä käytössä vuodesta 1970 saakka. Tämä huomio johti inventointiin, jossa löytyi samaa ikäluokkaa olevia muitakin kodinkoneita kuten pesukone ja pakastin. On siis niin, että silloin kun Lahdessa piipuista tuprusi kaikenlaista, niin tehtaissa valmistettiin kodinkoneita joiden elinkaari on yli 40 vuotta.
Tämä avaa kokonaan uudenlaisen lähestymistavan Green Cityyn. Lahti onkin ollut vihreä kaupunki jo paljon ennen, kuin itse termi on keksitty. Tämä tarkoittaa sitä, että tuotteen elinkaari onkin ehkä Green Techin oleellisin ilmentymä. Kun tuotantotaloudessa puhutaan tuotteen arvoketjusta, niin sen rinnalle olisi nostettava myös tuotteen vihreäketju. Nyt puhutaan pelkästään hiilijalanjäljestä. Se ei kuitenkaan ota huomioon tuotteen elinkaaren mittaista hiilijalanjälkeä. Hiilijalanjälkeen lasketaan vain tuotteen tuottamisen aiheuttama hiilijalanjälki.
Nykyisin ei ole mahdollista valmistaa näin pitkäikäisiä tuotteita. Yllä olevien tuotteiden elinkaari on nykyisin ehkä 5 – 10 vuotta. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että niiden hiilijalanjälki onkin 4 – 8 –kertainen verrattuna vanhoihin kotimaisiin tuotteisiin. Tätä ei ole ilmeisesti huomannut Greenpeacekaan, koska ei ole puuttunut luontoa saastuttavien ja köyhdyttävien tuotteiden valmistamiseen ja vaatinut pitempiä elinkaaria.
Yhtälö on kuitenkin vaikea. Jos tuotetaan parempia tuotteita, niin työvoiman tarve vähenee, markkinat pienenevät ja samoin pienenevät yhtiöiden tulokset. Toinen vaikea asia on, että tällaiset pitkäikäiset tuotteet ovat kalliimpia ja niiden myyminen on vaikeampaa. Suurin osa niin taviksista kuin vihreistäkin tekee hankintoja hintojen perusteella. Kuitenkin, jos halutaan parempaa ja puhtaampaa maailmaa, on aloitettava omista ostopäätöksistä ja etsittävä pitkäikäisiä tuotteita.
Voisiko tästä kaikesta vetää sen johtopäätöksen, että teollisuus hävisi Lahdesta, koska täällä valmistettiin liian hyviä tuotteita? Toisaalta on myös mahdollista väittää, että meillä oli liian hyviä insinöörejä ja kehnonlaisia johtajia ja markkinamiehiä. Nyt voi sanoa todistettavasti, että UPOn olisi pitänyt antaa tuotteilleen ainakin 20 vuoden takuu. Onko vielä mahdollista päästä vihreälle linjalle? Pitäisikö kaiken maailman päästöjen rinnalle nostaa tuotteen elinkaaren mittainen hiilijalanjälki? Onhan niin, että mitä vähemmän tuotetaan, sitä vähemmän saastutetaan! Kuluttaa vai eikö kuluttaa – kas siinäpä kysymys!

No Comments »

WP Login