Aikuisiän diabetes

Diabetes ja erityisesti tämä tyypin 2 diabetes tuntuu olevan kestoaihe mediassa. Tätä tautia sairastavia syytetään yleensä epäterveellisistä ruokailu- ja elämäntavoista sekä liikunnan puutteesta. Näin ei välttämättä aina ole, etenkään suurten ikäluokkien kohdalla. Syynä saattavat olla myös lääkkeet, joita käytettiin liian korkeiden kolesteroli- tai triglyseridi- eli veren rasva-arvojen hoitoon. Erä tällainen yleisesti käytetty lääke oli 60- ja 70-luvuilta aina 90-luvulle saakka Klofiran.
Klofiranilla oli merkittäviä haittavaikutuksia. Kun minulle määrättiin tämä lääkitys, lääkkeen määrännyt ylilääkäri kertoi, että pitkäaikaisessa käytössä lääke aiheuttaa ensin rasvamaksan, sitten diabeteksen ja lopuksi ennen aikaisen kuoleman. Samalla hän ennusti, että uusia lääkkeitä varmaan rasvojen hoitoon tulee, mutta onko silloin jo diabeteksesta tullut kansantauti? Nyt näyttää siltä, että niin on käynyt.
Koska minua hoidettiin erittäin korkeiden, melkein kymmenkertaisten triglyarvojen johdosta, lääkäri määräsi minulle myös ruokavalion. Sain syödä vapaasti kaikkea, mikä ui, käveli tai lensi. Sen sijaan en saanut syödä mitään, mikä kasvoi maassa. Tuolloin tätä ruokavaliota kutsuttiin Atkinsin dieetiksi, nyttemmin karppaukseksi. Olen tutkistellut tätä aihetta nelisenkymmentä vuotta ja tullut siihen tulokseen, että suurimmalla osalla ihmisiä on hyvin yksilöllinen rasvojen ja hiilihydraattien sietokyky. Kuitenkin meitä hoidetaan vain ja ainoastaan lääketieteellisinä keskiarvoina.
Minun kohdallani yli 30 gr. päivittäiset hiilarimäärät aiheuttavat triglyseridien ja painon nousua. Liikunta puolestaan antaa lisää liikkumavaraa. Hiilihydraatit ovat kuitenkin 70-luvulta hurjasti muuttuneet. Muutos johtuu erityisesti kuitujen lisääntyneistä määristä yleisimmissä tuotteissa. Ihmiskeho tarvitsee sekä rasvoja että hiilihydraatteja. Mikäli toinen puuttuu kokonaan, keho voi hyödyntää toista energialähdettä vain etsimällä vastaparin muualta kehosta. Hiilihydraattien vähentäminen ruokavaliosta aiheuttaa sen, että rasvat etsivät kemiallisen parinsa kehosta.
Tällaisessa tapauksessa ruoassa oleva rasva alkaa polttaa kehon omia rasvoja ja paino laskee. Samaten käy, jos rasvat jätetään kokonaan pois ruokavaliosta. Kun jouduin kerran lääkärin määräyksestä keskussairaalaan ravintoterapeutin puheille ja kerroin, että lääkäri on kieltänyt minulta hiilihydraatit, hän heitti minut ulos huoneestaan ja huusi perään, että lääkärit eivät tiedä ravintoasioista mitään. Keskustelun aikana oli kuitenkin selvinnyt, että tämä ravintoterapeutti ei tiennyt mitään triglyseriideistä.
Diabetes edellyttää tehokasta painonhallintaa. Näin ollen jokaisen pitäisi etsiä itselleen tasapaino rasvojen ja hiilihydraattien välillä. Hyvissä hiilihydraateissa on pitkävaikutteisia sokereita. Huonot hiilihydraatit ovat yleensä ”pullia” ja niitä tulisi välttää.
Diabeteksen hoidossa hoidetaan yleisesti myös veren rasvoja ja se tapahtuu pääsääntöisesti statiineilla. Statiinit eivät kuitenkaan sovi kaikille, koska ne aiheuttavat perifeerisiä neurologisia ongelmia. Toisin sanoen statiinit aiheuttavat hermotoimintojen hidastumista ja tasapaino-ongelmia, mutta ei kaikilla. Minulle näin kävi ja ryhdyin etsimään apua. Löysinkin kuukausien etsiskelyn jälkeen Harvardin yliopistossa tehdyn laajan vertailututkimuksen eräiden lääkeaineiden vaikutuksesta veren rasva-arvoihin.
Tutkimuksessa todettiin, että statiineilla ei ollut juuri minkäänlaista vaikutusta veren rasva-arvoihin. Sen sijaan fenofibrateilla (Suomessa esim. Lipanthyl Penta) oli melko hyvä vaste. Tärkeintä kuitenkin oli, että tällä lääkkeellä ei ole merkittäviä hermostollisia haittoja. Paras testeissä oli kuitenkin nestemäinen kalanmaksaöljy. Suomessa tilanne on se, että vain Lipanthyl Penta on lääke, jota lääkärit voivat määrätä. Viimeksi Päijät-Hämeen keskussairaalassa lääkettä ei ollut apteekissa eikä sitä tunnettu lainkaan. Se ei myöskään ole täysin korvattava. Meillä 99 % lääkityksestä on statiineja, koska meillä on täysin aivopesty lääkärikunta. Fenofibraatteja tutkitaan nyt eri puolilla maailmaa, koska niillä näyttää olevan tehoja myös diabeteksen hoidossa. Tutkimuksissa on todettu niiden suojaavan ainakin munuaisia.
Lopuksi omalla kohdallani kävi niin, että ortopedini käski minua lopettamaan statiinien käytön. Kolmen viikon kuluttua pystyin kävelemään pitkiä matkoja ilman keppejä. Kolme kuukauden päästä menin kontrolliin ja diabeteslääkärini ihmetteli, kuinka rasva-arvoni voivat olla näin alhaisia. Hän ei uskonut korviaan, kun kerroin, etten ollut kolmeen kuukauteen syönyt yhtään ainutta statiinitablettia. Olin syönyt ainoastaan Möllerin kalanmaksaöljytabletteja.
Kerroin lääkärilleni myös tästä löytämästäni Harvardin tutkimuksesta, joka toki tunnetaan Suomessa, mutta se on vaiettu kuoliaaksi. Statiinilääkitykseni muutettiinkin fenofibraatiksi. Näin on tehty ja rasva-arvot ovat säilyneet erinomaisina jo yli kolme vuotta. Eihän tässä nuoralla tanssita, mutta hyvin liikutaan omin avuin.

Comments are closed.


WP Login