Sisäinen devalvaatio

Useiden eri taloustieteilijöiden vaatimuksista huolimatta näyttää siltä, että EKP ei halua laskea euron arvoa. EKP:ssä pelätään inflaatiota. Taloustieteilijät puolestaan sanovat, että parin prosentin devalvaatio vuositasolla saisi aikaan ihmeitä. Edellä olevan perusteella on perusteltua olettaa, että globalisaatio ja siihen kytketty ja vahvistunut euro, ovat yllättäneet taloustieteilijät ”housut kintuissa”.

Taloustiede kaikkialla maailmassa elää vanhojen teorioiden varjoissa, koska uusia talousteorioita globalisaatioon ei ole kehitetty. Toisaalta globalisaatiossakin eri taloudet elävät kovin erilaisissa vaiheissa. WTO:sta huolimatta monissa maissa säädellään tuontia ja vientiä erilaisilla kiintiöillä ja vientimaksuilla, Venäjän WTO-sopimus on malliesimerkki.

Suurimmalla osalla maita on myös omat valuutat. Eräs EU:n mahtimaa Britanniakin on suojautunut säilyttämällä oman valuuttansa, puhumattakaan meidän naapureistamme Ruotsista ja Tanskasta. Euron pahin kilpailija Yhdysvaltain dollari on edelleen maailman reservivaluutta, jota itsenäinen keskuspankki säätää haluamallaan tavalla.

Euro ja euromaat on tavallaan heitetty susille. Kaikki euromaat ovat talousrakenteiltaan täysin erilaisia ja itsepäinen keskuspankki soutaa ja huopaa näiden ongelmien ristiaallokossa. Miten tässä aallokossa selviää pieni ja syrjäinen Suomi, jonka valta kaikessa fantastisuudessaan on Brysselissä huutolaispojan asemassa?

Kun minut kutsuttiin Viroon konsultoimaan yrityksiä ja valtiollista Estonian Export Agencyä, jouduin käyttämään paljon myös takseja. Eräs tallinnalainen taksikuski sanoi minulle mielipiteenään, että Tallinnaa ei olisi ilman suomalaisia turisteja. Näin varmasti on vieläkin. Viron kuumemittari on Tallinna, joka reagoi ensimmäisenä turistivirtojen hiipumiseen. Vuosien mittaan näin on käynyt muutamia kertoja.

Viron ensimmäinen sisäinen devalvaatio tapahtui silloin, kun maa siirtyi ruplasta kruunuun. Setelinvaihdoksi tai setelinleikkaukseksi kutsutaan valtion toteuttamaa toimenpidettä, jossa liikkeellä olevan setelistön määrää vähennetään ja valtiolle otetaan pakkolaina. Suomessa toteutettiin setelinvaihto vuoden 1946 alussa. Virossa ei pakkolainaa otettu, joten kaikki joutuivat kärsimään ruplan keinotekoisesta arvosta.

Ruplat vaihtuivatkin kruunuiksi vain murto-osaan ruplan virallisesta kurssista. Tämä oli kova isku etenkin eläkeläisille. Sen jälkeen kruunu pysyi hyvin vakaana esim. Suomen markan suhteen aina siihen asti, kun euro otettiin käyttöön. Valuutan vakaana pitäminen edellytti kuitenkin useita sisäisiä devalvaatioita. Tämä jäi yleensä Suomessa vaille huomiota. Kun täällä hehkutettiin Viron BKT:n huimaa yli 10 % kasvua, ei huomattu, että inflaatio oli samaan aikaan pari prosenttia korkeampi. BKT:n nettokasvu oli siis itse asiassa negatiivinen.

Inflaatio puolestaan aiheutti sen, että hinnat nousivat ja sitä eivät turistit nielleet. Olen joutunut viettämään satoja öitä Viron hotelleissa. Siellä sisäinen devalvaatio toimi siten, että työntekijöille ilmoitettiin, että seuraava tili on sitten 20 % pienempi tai muuten menee työpaikka alta. Vasta kesäkuussa 2010 sisäinen devalvaatio tuotiin julki, kun Eesti Statistika julkisti palkkatilastot. Ensimmäisen kerran 16 vuoteen tilastot näyttivät, että palkat olivat laskeneet edellisestä vuodesta 5 %. Kirjoittelin devalvaation tarpeellisuudesta usean kolumnin Äripäiv-lehteen vuosituhannen alussa, mutta sisäinen devalvaatio hoiti lopulta ongelmat. Asiaa helpotti vielä se, että Euroopasta tuli runsain määrin mm. subventoituja elintarvikkeita.

Palkat olivat laskeneet jo aiemmin usean kerran, mutta Virossa palkkataso Tallinnan ja muun Viron välillä on hyvin suuri. Palkat muualla Virossa ovat jopa alle puolet Tallinnan palkkatasosta. Tästä syystä koko maan tilastot eivät aiemmin kertoneet koko totuutta. Omakohtainen esimerkki on, että Etelä-Virossa vaikkapa Pölvassa sai kolme illallista samalla hinnalla kuin Tallinnassa yhden. Tästä johtuen palkat Tallinnassa laskivat rajusti, vaikka ne muualla maassa eivät olisikaan laskeneet samassa määrin.

Myös Saksassa suoritettiin sisäinen devalvaatio. ”Euroopan sairas mies” laitettiin oikealle kurssille vuosituhannen alussa. Parannus saatiin aikaan palkkamaltilla ja työmarkkinoiden joustoilla. Palkkojen nousu sovitettiin tuottavuuden kasvuun. Tämä tapahtui siten, että palkoista sopiminen siirrettiin yritystasolle. Työmarkkinoiden rakenteita uusittiin siten, että työttömyysturvan tasoa ja kestoa pienennettiin. Pahimpia lomautuksia tuettiin ns. Kurtzarbeit-tuella. Tulokset ovat nyt näkyvissä. Luotiin yli 1,5 milj. uutta työpaikkaa ja vaihtotase on miljarditolkulla ylijäämäinen. Tuntien vuosikymmenien ajalta Saksan työmarkkinoiden rakenteen, tämä ilmapiirin muutos oli todella hämmentävä.

Minkä vaihtoehdon Suomi valitsee, on ratkaiseva kysymys tulevaisuuden kannalta. Suomessa tehtiin maltillinen palkkaratkaisu, mutta se oli keskitetty ja joustot puuttuvat. Pk-yritykset ovat edelleen vailla äänivaltaa näissä päätöksissä. Suomessakin on nyt pakko hyväksyä se tosiasia, että käynnissä on 3. maailman sota. Se on taloudellinen sota kilpailuasemista. Sen ainoa taktiikka on ota-kiinni-mistä-saat (catcht where you catch can)! Vasta sitten kun suomalaisten pyykit pestään uudelleen Suomessa eikä Tallinnassa, voidaan sanoa sisäisen devalvaation onnistuneen.

Comments are closed.


WP Login