Archive for tammikuu, 2014

Lehdistö vaikeuksissa

Ari Valjakka kirjoitti täyttä asiaa (ESS 26.1.) tarkastellessaan lehdistön asemaa. Asi on juuri niin, kuin hän kirjoittaa. Mielestäni juttu jäi kuitenkin hieman vajaksi ja saattoi olla kirjoitettu enne, kuin hallitus alkoi jahkailla lehdistöltä kerättyjen verojen uudelleen jakamista avustuksina takaisin. Tällainen toiminta on sekä kaksinaismoraalista että teknisesti kannattamatonta. Kansainvälisissä tutkimuksissa mm Yhdysvalloissa on todettu jo 60-luvulla, että tällainen toiminta on kannattamatonta. Kun kerätyistä veroista vähennetään avustuksen ja niiden keräämisestä ja takaisin jakamisesta aiheutuvat kulut, niin valtio jää selkeästi tappiolle.

Nyt voi hyvällä syyllä kysyä, että miksi hallitus tai VM eivät uskoneet asiantuntijoita, jotka ennen lain hyväksymistä yksimielisesti todistivat, että vero saattaa median pahaan ahdinkoon ja aiheuttaa massiiviset irtisanomiset. Toinenkin vaihtoehto on olemassa. Hallitus ja asiaa valmistelleet tiesivät tarkoin, mitä verosta seuraa. Ehkä katsottiin myös, että kun avustuksia ryhdytään jakamaan, niin jakaja voi päättää, kuka avustuksia saa. Jos oltaisiin Venäjällä, niin avustuksia saisivat vain hallitusta myötäilevät tahot. Oliko tarkoitus jo alunperin ryhtyä ohjaamaan lehdistöä ja rajoittaa sananvapautta?

Yle-vero onkin sitten ihan oma ongelmansa. Olitpa kuuro tai sokea, niin vero on maksettava nykyisten määräysten mukaan. Myös valtiolta tai kunnilta eläkkeensä saavia verotetaan lain mukaan Suomessa. Jos tällainen henkilö asuu jossain muualla EU-alueella tai sen ulkopuolella, eikä edes näe Ylen lähetyksiä, niin vero on maksettava. Samoin sen maksavat Suomessa rajoitetusti verovelvolliset ja ulkomailla työskentelevät. Näiden osalta asia pitäisi varmaan alistaa EU-tuomioistuimen ratkaistavaksi, koska tällainen menettely on jonkin asteinen rajoite liikkumisvapaudelle. Toinen asia on kokonaan Ylen ohjelmatarjonta. Yleisesti hyväksytty tosiasiahan on, että kun tulot eivät ole riippuvaisia palvelun tasosta, niin palvelun taso laskee. Vastuuttomuus ei suomalaisessa poliittisessa toimintaympäristössä ole koskaan ollut mikään pahe. Se on hieman niin kuin ranskalaisen poliitikon syrjähyppy.

No Comments »

Aseman seutu

Julkisuudessa on vilkkaasti keskusteltu aseman seudun eli matkakeskuksen, Rautatieaseman ja Krokotiilin alueen ahtaudesta ja pysäköintiongelmista. On kiistämätöntä, että pendelöijät tarvitsevat hyvät kulkuyhteydet ja pysäköintipaikat, koska uusia työpaikkoja ei Lahteen näytä liiemmin syntyvän. Myös uusi laki edellyttää työttömiä etsimään työtä yhä kauempaa. Näin ollen kalliit maksulliset pysäköintipaikat eivät ole linjassa kaupungin kestävän kehityksen kannalta.
Asiaan liittyy tietenkin myös radanvarren rakentaminen. Se olisi esimerkiksi uusien Helsingissä työssä käyvien kannalta erinomainen paikka ja tulisi priorisoida kaupungin suunnitelmissa. Nyt kuitenkin voimia hajotetaan ympäri Lahtea haikailemalla Rantakartanon rakentamista. On aivan selvää, että näitä kahta hanketta ei ole varaa viedä eteenpäin yhtä aikaa. Molempiin tarvittavaa asukaspotentiaalia ei varmaan löydy kovin pikaisesti.
Ehdotan, että kopioidaan hieman Tampereen tekemiä ratkaisuja. Katetaan rautatie osittain Mytäjäisten sillalta Askon sillalle. Kannen päälle sijoitetaan pysäköintipaikkoja. Reunoille runsaasti vihreää kasvillisuutta elävöittämään muuten harmaata tilaa. Käytetään myös hyväksi Lappeenrannan teknillisen yliopiston ideaa ja katetaan pysäköintipaikat. Skinnarilassa on käytetty saksalaista systeemiä, jossa katoksien katoille on asennettu aurinkopaneelit. Niitä on nyt ympäri kampusta ja ne tuottavat huomattavan osan yliopiston tarvitsemasta sähköstä.
Lahti kutsuu itseään Green Cityksi. Mikä olisi oivallisempi osoitus Lahteen tuleville, kuin radan päällä oleva aurinkopaneeleilla katettu vihertävä pysäköintialue. Mikäli krotiiliin tuleviin rakennuksiin tulee suunnitellusti viherkasvillisuutta, niin koko alueen yleisilme olisi juuri sopiva Green Cityn imagolle. Tällainen katettu rautatie antaisi myös lisää vapautta suunnittelijoille kehittää alue todella viihtyisäksi ja haluttavaksi asuinkohteeksi.

No Comments »

Matkakeskus

Onkohan tässä matkakeskussuunnitelmassa kaikki asiat ihan kohdallaan, kun hanketta tarkastellaan laajemmassa kontekstissa. Lahdessa ei tällä vuosituhannelle poikkihallinnollinen suunnistelu ole ollut mikään erityinen vahvuus. Ei edes saman hallinnon alan sisällä! Esimerkkejä löytyy runsaasti. Kun matkakeskusta ja keskustan kehää alettiin suunnitella, niin liikenteen suunnittelijat kertoivat käyttäneensä kansainvälisesti yleisesti liikenteen suunnitteluun käytettyä tietokoneohjelmaa.

Nämä ohjelmat kyllä tekevät työtä käskettyä, mutta se edellyttää, että niihin ei syötetä manipuloitua tai vanhentunutta dataa. Liikenteensuunnittelijoilta on jäänyt täysin selvittämättä julkisuudessa esimerkiksi se, mitä reittejä kaukoliikenteen bussit tulevat kulkemaan matkakeskukseen. Nythän kaupungissa on useita kaukoliikenteen pysäkkejä, joita matkalaiset voivat käyttää. Nyt on oletettavaa, että näistä suurin osa poistuu käytöstä, kun linja-autoaseman sijainti muuttuu.

Vaikka eteläinen kehätie rakennettaisiinkin, niin bussiliikenne joutuisi itä-länsisuunnassa siirtymään pois keskustasta ja ajamaan suoraan VT 12 matkakeskukseen. Etelästä tuleva liikenne säilyisi entisellä reitillään, mutta pohjoisesta tuleva tulisi ilmeisesti matkakeskukseen idästä VT 12 liittymästä. Pelkästään nämä muutokset aiheuttavat sen, että liikennemäärät matkakeskuksessa lisääntyvät melkoisesti. Tämä siksi, että matkustajat eivät voi käyttää kaupunkipysäkkejä. Tämä puolestaan lisää pysäköintitilojen tarvetta alueella, jolla jo nyt on pulaa pysäköintitiloista.

Suunnitelmia tehtäessä ei myöskään ollut tiedossa Tevin siirtyminen alueelle rakennettavaan pussinperään – cul-de-sac. Tevin henkilökunta tarvitsee myös runsaasti työpysäköintitilaa. Heille onkin todennäköisesti tiedossa sama kohtalo kuin keskussairaalan henkilökunnalle, eli on rakennettava maksullisia pysäköintipaikkoja. Koska liikenne tähän uuteen toimistorakennukseen kulkee Askonkatua eli samaa reittiä, kuin mitä mennään matkakeskukseen, niin soppa on aika valmis.

Näitä suuria muutoksia liikennesuunnittelijat eivät ole pystyneet ottamaan huomioon. Hyvänä puolenahan tässä on se, että kaukoliikenteen bussit poistuvat kokonaan keskustasta. Ongelmaksi jää se, miten uudesta uljaasta matkakeskuksesta matkustajat pääsevät lopullisiin kohteisiinsa eli koteihin ja kauppoihin? Kulkevatko kaikki paikallisliikenteen bussit myös matkakeskuksen kautta? Joudutaanko käyttämään takseja ja omia autoja, jolloin liikennemäärät taas kasvavat.

Sekin on mahdollista, että matkustajat äänestävät autoillaan ja unohtavat julkisen liikenteen. Matkakustannukset ja päivän pysäköintimaksut, joita ei saa verovähennyksiin, tekevät kimppakyydistä mielenkiintoisen vaihtoehdon pendelöijille. Kun itse kuljin töissä Espoossa, minun kimppakyytiläiseni oli Teemu Hiltunen. Siihen ministeriön kulmalle jätin.

No Comments »

Ilmastonmuutos

Sini Saarela vastusti näkyvästi öljyn porausta arktisilla alueilla ja hyvä niin. Mutta kuinka kauan nämä alueet ovat arktisia, jos nykyinen meno jatkuu? Mitä yleensä tiedämme ilmastonmuutoksista maapallolla? Meidän tietomme rajoittuvat viimeisen jääkauden jälkeiseen aikaan. Jääkausi kesti runsaat 100 000 vuotta. Tiedossa kuitenkin on, että jääkausia on ollut useita, mutta mikä ne on aiheuttanut?
Skandinaviassakin ilmasto on vaihdellut voimakkaasti viimeistenkin vuosituhansien aikana. Jääkauden sulatti sellainen lämpöaalto, joka vastaa nykyistä tilannetta Välimeren ympäristössä. Ensimmäiset tänne tulleet suomalaiset asuivat vuosisatoja pelkissä risumajoissa ja luolissa. Ensimmäiset puut olivat tuhansia vuosia metsälehmus, vaahtera, tammi, pähkinäpensas jne. Tämä kaikki on todistettu. Ensimmäiset havupuut ilmestyivät maisemiin vasta noin 7-8000 vuotta sitten.
Ennen viimeistä jääkautta Siperia oli subtrooppista aluetta, jonka jääkausi painollaan puristi öljyksi ja kaasuksi. Suomen lukuisten järvien rannat ovat olleet varsinaisia ympärivuotisia turistikohteita. Ilman turisteja, koska matkailijoihin suhtauduttiin vihamielisinä maahantunkeutujina. Salpausselän etelä puoli oli pelkkää merta niin, että seuraava maamerkki oli vasta Otepää. Helsinki oli silloin kymmeniä metrejä meren pinnan alla.
Jos ajatellaan ilmaston lämpiämistä, niin tuoko se meille Suomeen kaiken pahan tullessaan? On muistettava, että jääkauden jälkeen maa on huomattavasti kohonnut. Pahimmassa tapauksessa veden alle jäisivät vain alueet Kehä 3. Sisäpuolella ja mitä haittaa siitä olisi? Sieltähän tämä nykyinenkin lama on alun perin lähtöisin.
Suomessa elin olot helpottuisivat. Maanviljelystä tulisi kannattavaa ja kaikki päästöt vähenisivät ilman lisäkustannuksia, koska lämmityskausi lyhenisi. Kaiken kaikkiaan eläminen halpenisi ja kaupunkien veroäyrit laskisivat. Emme myöskään tiedä, miten matalapaineiden ylläpitämät sateet alkaisivat jakautua. Tulisivatko esimerkiksi Afrikan pohjoisosat ja Sahara sateiden reiteillä ja alkaisi uudelleen rehevöittää näitä alueita? Saharahan ei aina ole ollut puuton alue, koska siellä on öljyä. Alueet ovat olleet viidakkoa.
Ilmaston lämpiämistä pelätään hirveästi, mutta ilman lämmintä ilmastoa Pohjoismaissa ei olisi lainkaan asutusta. Jääkausi suli ja ihmiset muuttivat tänne ja alkoivat lisääntyä. Ihmiset tulivat tälle niemelle riistan perässä, pysähtyivät tänne ja alkoivat viljellä maata. On siis perusteltua olettaa, että pohjoismaalaiset selviäisivät hyvin vaikka ilmasto hieman lämpenisikin. Tästä huolimatta ilmaston ja maaperän saastuttaminen on saatava kuriin, koska ne voivat olla ihmiselle vaarallisempia kuin lämpeneminen.

No Comments »

Aikuisiän diabetes

Diabetes ja erityisesti tämä tyypin 2 diabetes tuntuu olevan kestoaihe mediassa. Tätä tautia sairastavia syytetään yleensä epäterveellisistä ruokailu- ja elämäntavoista sekä liikunnan puutteesta. Näin ei välttämättä aina ole, etenkään suurten ikäluokkien kohdalla. Syynä saattavat olla myös lääkkeet, joita käytettiin liian korkeiden kolesteroli- tai triglyseridi- eli veren rasva-arvojen hoitoon. Erä tällainen yleisesti käytetty lääke oli 60- ja 70-luvuilta aina 90-luvulle saakka Klofiran.
Klofiranilla oli merkittäviä haittavaikutuksia. Kun minulle määrättiin tämä lääkitys, lääkkeen määrännyt ylilääkäri kertoi, että pitkäaikaisessa käytössä lääke aiheuttaa ensin rasvamaksan, sitten diabeteksen ja lopuksi ennen aikaisen kuoleman. Samalla hän ennusti, että uusia lääkkeitä varmaan rasvojen hoitoon tulee, mutta onko silloin jo diabeteksesta tullut kansantauti? Nyt näyttää siltä, että niin on käynyt.
Koska minua hoidettiin erittäin korkeiden, melkein kymmenkertaisten triglyarvojen johdosta, lääkäri määräsi minulle myös ruokavalion. Sain syödä vapaasti kaikkea, mikä ui, käveli tai lensi. Sen sijaan en saanut syödä mitään, mikä kasvoi maassa. Tuolloin tätä ruokavaliota kutsuttiin Atkinsin dieetiksi, nyttemmin karppaukseksi. Olen tutkistellut tätä aihetta nelisenkymmentä vuotta ja tullut siihen tulokseen, että suurimmalla osalla ihmisiä on hyvin yksilöllinen rasvojen ja hiilihydraattien sietokyky. Kuitenkin meitä hoidetaan vain ja ainoastaan lääketieteellisinä keskiarvoina.
Minun kohdallani yli 30 gr. päivittäiset hiilarimäärät aiheuttavat triglyseridien ja painon nousua. Liikunta puolestaan antaa lisää liikkumavaraa. Hiilihydraatit ovat kuitenkin 70-luvulta hurjasti muuttuneet. Muutos johtuu erityisesti kuitujen lisääntyneistä määristä yleisimmissä tuotteissa. Ihmiskeho tarvitsee sekä rasvoja että hiilihydraatteja. Mikäli toinen puuttuu kokonaan, keho voi hyödyntää toista energialähdettä vain etsimällä vastaparin muualta kehosta. Hiilihydraattien vähentäminen ruokavaliosta aiheuttaa sen, että rasvat etsivät kemiallisen parinsa kehosta.
Tällaisessa tapauksessa ruoassa oleva rasva alkaa polttaa kehon omia rasvoja ja paino laskee. Samaten käy, jos rasvat jätetään kokonaan pois ruokavaliosta. Kun jouduin kerran lääkärin määräyksestä keskussairaalaan ravintoterapeutin puheille ja kerroin, että lääkäri on kieltänyt minulta hiilihydraatit, hän heitti minut ulos huoneestaan ja huusi perään, että lääkärit eivät tiedä ravintoasioista mitään. Keskustelun aikana oli kuitenkin selvinnyt, että tämä ravintoterapeutti ei tiennyt mitään triglyseriideistä.
Diabetes edellyttää tehokasta painonhallintaa. Näin ollen jokaisen pitäisi etsiä itselleen tasapaino rasvojen ja hiilihydraattien välillä. Hyvissä hiilihydraateissa on pitkävaikutteisia sokereita. Huonot hiilihydraatit ovat yleensä ”pullia” ja niitä tulisi välttää.
Diabeteksen hoidossa hoidetaan yleisesti myös veren rasvoja ja se tapahtuu pääsääntöisesti statiineilla. Statiinit eivät kuitenkaan sovi kaikille, koska ne aiheuttavat perifeerisiä neurologisia ongelmia. Toisin sanoen statiinit aiheuttavat hermotoimintojen hidastumista ja tasapaino-ongelmia, mutta ei kaikilla. Minulle näin kävi ja ryhdyin etsimään apua. Löysinkin kuukausien etsiskelyn jälkeen Harvardin yliopistossa tehdyn laajan vertailututkimuksen eräiden lääkeaineiden vaikutuksesta veren rasva-arvoihin.
Tutkimuksessa todettiin, että statiineilla ei ollut juuri minkäänlaista vaikutusta veren rasva-arvoihin. Sen sijaan fenofibrateilla (Suomessa esim. Lipanthyl Penta) oli melko hyvä vaste. Tärkeintä kuitenkin oli, että tällä lääkkeellä ei ole merkittäviä hermostollisia haittoja. Paras testeissä oli kuitenkin nestemäinen kalanmaksaöljy. Suomessa tilanne on se, että vain Lipanthyl Penta on lääke, jota lääkärit voivat määrätä. Viimeksi Päijät-Hämeen keskussairaalassa lääkettä ei ollut apteekissa eikä sitä tunnettu lainkaan. Se ei myöskään ole täysin korvattava. Meillä 99 % lääkityksestä on statiineja, koska meillä on täysin aivopesty lääkärikunta. Fenofibraatteja tutkitaan nyt eri puolilla maailmaa, koska niillä näyttää olevan tehoja myös diabeteksen hoidossa. Tutkimuksissa on todettu niiden suojaavan ainakin munuaisia.
Lopuksi omalla kohdallani kävi niin, että ortopedini käski minua lopettamaan statiinien käytön. Kolmen viikon kuluttua pystyin kävelemään pitkiä matkoja ilman keppejä. Kolme kuukauden päästä menin kontrolliin ja diabeteslääkärini ihmetteli, kuinka rasva-arvoni voivat olla näin alhaisia. Hän ei uskonut korviaan, kun kerroin, etten ollut kolmeen kuukauteen syönyt yhtään ainutta statiinitablettia. Olin syönyt ainoastaan Möllerin kalanmaksaöljytabletteja.
Kerroin lääkärilleni myös tästä löytämästäni Harvardin tutkimuksesta, joka toki tunnetaan Suomessa, mutta se on vaiettu kuoliaaksi. Statiinilääkitykseni muutettiinkin fenofibraatiksi. Näin on tehty ja rasva-arvot ovat säilyneet erinomaisina jo yli kolme vuotta. Eihän tässä nuoralla tanssita, mutta hyvin liikutaan omin avuin.

No Comments »

Sisäinen devalvaatio

Useiden eri taloustieteilijöiden vaatimuksista huolimatta näyttää siltä, että EKP ei halua laskea euron arvoa. EKP:ssä pelätään inflaatiota. Taloustieteilijät puolestaan sanovat, että parin prosentin devalvaatio vuositasolla saisi aikaan ihmeitä. Edellä olevan perusteella on perusteltua olettaa, että globalisaatio ja siihen kytketty ja vahvistunut euro, ovat yllättäneet taloustieteilijät ”housut kintuissa”.

Taloustiede kaikkialla maailmassa elää vanhojen teorioiden varjoissa, koska uusia talousteorioita globalisaatioon ei ole kehitetty. Toisaalta globalisaatiossakin eri taloudet elävät kovin erilaisissa vaiheissa. WTO:sta huolimatta monissa maissa säädellään tuontia ja vientiä erilaisilla kiintiöillä ja vientimaksuilla, Venäjän WTO-sopimus on malliesimerkki.

Suurimmalla osalla maita on myös omat valuutat. Eräs EU:n mahtimaa Britanniakin on suojautunut säilyttämällä oman valuuttansa, puhumattakaan meidän naapureistamme Ruotsista ja Tanskasta. Euron pahin kilpailija Yhdysvaltain dollari on edelleen maailman reservivaluutta, jota itsenäinen keskuspankki säätää haluamallaan tavalla.

Euro ja euromaat on tavallaan heitetty susille. Kaikki euromaat ovat talousrakenteiltaan täysin erilaisia ja itsepäinen keskuspankki soutaa ja huopaa näiden ongelmien ristiaallokossa. Miten tässä aallokossa selviää pieni ja syrjäinen Suomi, jonka valta kaikessa fantastisuudessaan on Brysselissä huutolaispojan asemassa?

Kun minut kutsuttiin Viroon konsultoimaan yrityksiä ja valtiollista Estonian Export Agencyä, jouduin käyttämään paljon myös takseja. Eräs tallinnalainen taksikuski sanoi minulle mielipiteenään, että Tallinnaa ei olisi ilman suomalaisia turisteja. Näin varmasti on vieläkin. Viron kuumemittari on Tallinna, joka reagoi ensimmäisenä turistivirtojen hiipumiseen. Vuosien mittaan näin on käynyt muutamia kertoja.

Viron ensimmäinen sisäinen devalvaatio tapahtui silloin, kun maa siirtyi ruplasta kruunuun. Setelinvaihdoksi tai setelinleikkaukseksi kutsutaan valtion toteuttamaa toimenpidettä, jossa liikkeellä olevan setelistön määrää vähennetään ja valtiolle otetaan pakkolaina. Suomessa toteutettiin setelinvaihto vuoden 1946 alussa. Virossa ei pakkolainaa otettu, joten kaikki joutuivat kärsimään ruplan keinotekoisesta arvosta.

Ruplat vaihtuivatkin kruunuiksi vain murto-osaan ruplan virallisesta kurssista. Tämä oli kova isku etenkin eläkeläisille. Sen jälkeen kruunu pysyi hyvin vakaana esim. Suomen markan suhteen aina siihen asti, kun euro otettiin käyttöön. Valuutan vakaana pitäminen edellytti kuitenkin useita sisäisiä devalvaatioita. Tämä jäi yleensä Suomessa vaille huomiota. Kun täällä hehkutettiin Viron BKT:n huimaa yli 10 % kasvua, ei huomattu, että inflaatio oli samaan aikaan pari prosenttia korkeampi. BKT:n nettokasvu oli siis itse asiassa negatiivinen.

Inflaatio puolestaan aiheutti sen, että hinnat nousivat ja sitä eivät turistit nielleet. Olen joutunut viettämään satoja öitä Viron hotelleissa. Siellä sisäinen devalvaatio toimi siten, että työntekijöille ilmoitettiin, että seuraava tili on sitten 20 % pienempi tai muuten menee työpaikka alta. Vasta kesäkuussa 2010 sisäinen devalvaatio tuotiin julki, kun Eesti Statistika julkisti palkkatilastot. Ensimmäisen kerran 16 vuoteen tilastot näyttivät, että palkat olivat laskeneet edellisestä vuodesta 5 %. Kirjoittelin devalvaation tarpeellisuudesta usean kolumnin Äripäiv-lehteen vuosituhannen alussa, mutta sisäinen devalvaatio hoiti lopulta ongelmat. Asiaa helpotti vielä se, että Euroopasta tuli runsain määrin mm. subventoituja elintarvikkeita.

Palkat olivat laskeneet jo aiemmin usean kerran, mutta Virossa palkkataso Tallinnan ja muun Viron välillä on hyvin suuri. Palkat muualla Virossa ovat jopa alle puolet Tallinnan palkkatasosta. Tästä syystä koko maan tilastot eivät aiemmin kertoneet koko totuutta. Omakohtainen esimerkki on, että Etelä-Virossa vaikkapa Pölvassa sai kolme illallista samalla hinnalla kuin Tallinnassa yhden. Tästä johtuen palkat Tallinnassa laskivat rajusti, vaikka ne muualla maassa eivät olisikaan laskeneet samassa määrin.

Myös Saksassa suoritettiin sisäinen devalvaatio. ”Euroopan sairas mies” laitettiin oikealle kurssille vuosituhannen alussa. Parannus saatiin aikaan palkkamaltilla ja työmarkkinoiden joustoilla. Palkkojen nousu sovitettiin tuottavuuden kasvuun. Tämä tapahtui siten, että palkoista sopiminen siirrettiin yritystasolle. Työmarkkinoiden rakenteita uusittiin siten, että työttömyysturvan tasoa ja kestoa pienennettiin. Pahimpia lomautuksia tuettiin ns. Kurtzarbeit-tuella. Tulokset ovat nyt näkyvissä. Luotiin yli 1,5 milj. uutta työpaikkaa ja vaihtotase on miljarditolkulla ylijäämäinen. Tuntien vuosikymmenien ajalta Saksan työmarkkinoiden rakenteen, tämä ilmapiirin muutos oli todella hämmentävä.

Minkä vaihtoehdon Suomi valitsee, on ratkaiseva kysymys tulevaisuuden kannalta. Suomessa tehtiin maltillinen palkkaratkaisu, mutta se oli keskitetty ja joustot puuttuvat. Pk-yritykset ovat edelleen vailla äänivaltaa näissä päätöksissä. Suomessakin on nyt pakko hyväksyä se tosiasia, että käynnissä on 3. maailman sota. Se on taloudellinen sota kilpailuasemista. Sen ainoa taktiikka on ota-kiinni-mistä-saat (catcht where you catch can)! Vasta sitten kun suomalaisten pyykit pestään uudelleen Suomessa eikä Tallinnassa, voidaan sanoa sisäisen devalvaation onnistuneen.

No Comments »

WP Login