Työvoiman tarjonta

Yhä uudelleen ja uudelleen pääministerimme on ilmestynyt julkisuuteen ja vakuuttanut, että Suomesta puuttuu työvoimaa. TEM ja Tilastokeskus puolestaan ilmoittavat, että työttömiä on maassa 200 – 300 000 laskentatavasta riippuen. Vaikuttaako tämä ristiriitaiselta? Pääministerin kanta perustuu hänen joukkojensa saamiin talousoppeihin. Liberaalissa markkinataloudessa työvoiman tarjonnan lisääntyminen lisää työvoiman kysyntää. Tämä oppi ei vain toimi hyvinvointivaltioissa. Tästä johtuen on perusteltua väittää, että pääministerin ja hallituksen taustajoukot eivät ole riittävän syvällisesti perehtyneet asiaan.
Liberaalissa kapitalismissa työnantaja ja työntekijä sopivat työehdoista ja palkoista itsenäisesti toisten siihen puuttumatta. Tämä merkitsee sitä, että vallitsee palkkakilpailu! Jopa niinkin demokraattisessa maassa kuin Saksassa, vasta nyt ollaan ottamassa käyttöön minipalkkaa. Suomessa puolestaan ei ole yleistä ja yhtenäistä minimipalkkaa, vaan ne ovat työehtosopimuskohtaisia. Suomessa on ikään kuin työvoimakartelli, jonka perusteella palkat ja työehtosopimukset määräytyvät valtakunnallisesti. Muissakaan pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa työnantajat ja työntekijät eivät voi täysin vapaasti sopia palkoista.
Kun 1990-luvun lamasta alettiin nousta, niin taloustieteilijät ihmettelivät, miksi kansantalouden palkkasumma ei nouse samassa suhteessa, kuin työllisten määrä kasvaa. Palkkajoustot vaikuttivat asiaan siten, että työttömiä otettiin takaisin töihin minimipalkoilla. Minipalkka oli jopa alle puolet siitä, millä lähdettiin ansiosidonnaiselle työttömyysturvalle. Nyt on käynnissä sama prosessi. Työttömyyden kautta palkat joustavat jälleen.
Suomen kattava työttömyysturva on myös houkutteleva vaihtoehto, joka rasittaa työvoiman tarjontaa. Useista muista maista poiketen Suomessa on kaiken lisäksi maailman kallein palkkoihin pohjautuva sosiaaliturvajärjestelmä. Tanskassa yritykset eivät maksa tuntipalkkaisille edes kesälomakorvauksia, vaan ne on sisällytetty palkkoihin. Kun siis sanotaan, että verot ovat Tanskassa korkeita, niin pitää muistaa, että siellä veroilla kerätään myös kaikki ne maksut, jotka yritykset joutuvat Suomessa maksamaan palkkojen lisäksi.
Suomen ongelma ei siis ole puute työvoiman tarjonnasta, vaan ongelma on rakenteellinen. Mikäli Suomen kilpailukykyä halutaan radikaalisti parantaa, on rakenteita uudistettava myös avoimella sektorilla. Tämä tilanne kyllä tiedetään, mutta poliittista tahtoa asian korjaamiseen ei ole. Ongelma koskee nimenomaan pieniä ja aloittavia yrityksiä. Tämä ongelma vaikuttaa myös lisätyövoiman palkkaamiseen. Pakolliset palkkasidonnaiset maksut ovat työllistämistä rajoittava rakenteellinen ongelma.
Päättäjät Brysselissä eivät vieläkään täysin ymmärrä, että ei ole olemassa mitään yhtenäistä eurooppalaista kilpailukykyä. Kaikkien maiden sisäiset tulojen siirrot ja niiden keräystavat ja määrät poikkeavat täysin toisistaan. Joissain maissa, kuten Suomessa, suuri osa valtion kassaan tulevista tuloista kerätään maksettujen palkkojen perusteella. Tämä oli helppo ratkaisu inflaatio-devalvaatio-taloudessa rakentaa julkisia budjetteja. Muissa EU-maissa on erilaisia veropohjia ja erilaiset kansantalouden sisäiset mekanismit.
Täysin erilaisista toimintakulttuureista ja –ympäristöistä johtuen Brysselissä on mahdotonta tehdä päätöksiä, jotka olisivat tasapuolisia kaikille. Monet maat suhtautuvatkin EU:n direktiiveihin hyvin pragmaattisesti, kun Suomi puolestaan suhtautuu niihin kirjaimellisesti. Kaiken kukkuraksi EU-määräysten valvominen vaatii aina vain lisää ihmisiä valvontatehtäviin. Kuinka paljon näitä jo on Suomessa?

Comments are closed.


WP Login