Poliittiset nimitykset

Kun Britannia oli sodan jälkeen muuttunut kahden kerroksen väestä enemmän yhteen kerrokseen, jouduttiin siellä ottamaan käyttöön Keynesin kansantalouden opit. Niihin kuului se, että valtio omistaa kaikki elintärkeät alat. Näitä olivat British Gas, British Rail , British Airways, British Coal, British Steel ja valtava määrä muita yrityksiä. Kun näitä päätöksiä tehtiin, niin samalla päätettiin pyhästi, että johtoon valitaan parhaat ammattilaiset poliittisesta kannasta huolimatta.
Päätös ei kuitenkaan pitänyt kovin pitkään. Maa oli kaksi puolue maa ja molemmat puolueet vallassa ollessaan nimittivät omia jäseniään yritysten johtopaikoille. Tämä johti siihen, että yritykset lopulta pursuilivat puolueiden jäseniä aina lattiatasolta ylimpään johtoon ja hallitukset olivat täysin miehitetty poliitikoilla. Tämä johti siihen, että vaikka valtion pankki painoi puntia koneet punaisena, niin rahat eivät riittäneet. Tilanne ajautui lopulta siihen, että maaliskuussa 1979 British Rail ilmoitti: No trains today! Saman kuun 29 päivänä jopa House of Commonsin palveluskunta meni lakkoon (Coopley, R & Woodward, N., Britain in 1970s: The Troubled Economy Lontoo 1996.) Syyn valtion talouden tilaan katsottiin olevan monopolisoitu valtion teollisuus ja monopolisoitu ay-liike. Suomessa jäljellä on vain jälkimmäinen.
Poliittinen toiminta ei suinkaan ole varsinainen haitta nimityksille, mutta se edellyttää lisäksi vankkaa osaamista. Valitettavasti nämä eivät usein kulje käsi kädessä. Mikäli näin ei ole, käy sillä tavoin, että joudutaan palkkaamaan asiantuntijoita tuomaan organisaatioon ammatillista osaamista. Näin organisaatiot kasvavat ja tehokkuus sekä kannattavuus laskevat. Nämä osaajat voivat olla vakituisesti organisaatiossa tai palkattuja vierailijoita. Suomessa julkinen hallinto on nyt tässä tilassa. Se on kasvanut kykenemättömyytensä tasolle. Edes IT:ta ei ole osattu hyödyntää!
Itse itseään täydentävät himmelit ovat johtaneet siihen, että rahat alkavat olla loppu kuin Isossa-Britanniassa. Ongelma vain on, että ei voi painaa rahaa, vaan sitä on lainattava! Sen lisäksi on mainittu kestävyysvaje, joka on hyvin abstrakti käsite. Kun maasta häviää teollisuus tätä vauhtia, kuin se on hävinnyt, jäljelle jäävät vain palvelut. Ketä nämä palvelut palvelevat? Ne palvelevat eläkeläisiä eli kestävyysvajeen aiheuttajia. Eläkeläisillä on rahaa eläkerahastoissa tuhlattavaksi jotain 140 miljardia euroa. Tilastojen mukaan eläkeläisillä on muuta omaisuutta noin 100 miljardia, joten hieman suuta soukemmalle nuoret päättäjät.
Nyt on valinnan paikka. On mietittävä, onko mahdollista globalisaatiossa johtaa tällaista pientä syrjäistä maata pelkästään poliittisilla päätöksillä? Pitäisikö terästäytyä ja ryhtyä johtamaan maata modernisti kuten esimerkiksi vaikkapa Samsungia? Sen liikevaihtohan on noin kolme kertaa Suomen valtion budjetti ja tulos huippuluokkaa. Ellei organisaatioita puhdisteta ja tehokkuutta nosteta, niin eivät riitä mitkään eurot pitämään Suomea pystyssä.

Comments are closed.


WP Login