Archive for marraskuu, 2013

Poliittiset nimitykset

Kun Britannia oli sodan jälkeen muuttunut kahden kerroksen väestä enemmän yhteen kerrokseen, jouduttiin siellä ottamaan käyttöön Keynesin kansantalouden opit. Niihin kuului se, että valtio omistaa kaikki elintärkeät alat. Näitä olivat British Gas, British Rail , British Airways, British Coal, British Steel ja valtava määrä muita yrityksiä. Kun näitä päätöksiä tehtiin, niin samalla päätettiin pyhästi, että johtoon valitaan parhaat ammattilaiset poliittisesta kannasta huolimatta.
Päätös ei kuitenkaan pitänyt kovin pitkään. Maa oli kaksi puolue maa ja molemmat puolueet vallassa ollessaan nimittivät omia jäseniään yritysten johtopaikoille. Tämä johti siihen, että yritykset lopulta pursuilivat puolueiden jäseniä aina lattiatasolta ylimpään johtoon ja hallitukset olivat täysin miehitetty poliitikoilla. Tämä johti siihen, että vaikka valtion pankki painoi puntia koneet punaisena, niin rahat eivät riittäneet. Tilanne ajautui lopulta siihen, että maaliskuussa 1979 British Rail ilmoitti: No trains today! Saman kuun 29 päivänä jopa House of Commonsin palveluskunta meni lakkoon (Coopley, R & Woodward, N., Britain in 1970s: The Troubled Economy Lontoo 1996.) Syyn valtion talouden tilaan katsottiin olevan monopolisoitu valtion teollisuus ja monopolisoitu ay-liike. Suomessa jäljellä on vain jälkimmäinen.
Poliittinen toiminta ei suinkaan ole varsinainen haitta nimityksille, mutta se edellyttää lisäksi vankkaa osaamista. Valitettavasti nämä eivät usein kulje käsi kädessä. Mikäli näin ei ole, käy sillä tavoin, että joudutaan palkkaamaan asiantuntijoita tuomaan organisaatioon ammatillista osaamista. Näin organisaatiot kasvavat ja tehokkuus sekä kannattavuus laskevat. Nämä osaajat voivat olla vakituisesti organisaatiossa tai palkattuja vierailijoita. Suomessa julkinen hallinto on nyt tässä tilassa. Se on kasvanut kykenemättömyytensä tasolle. Edes IT:ta ei ole osattu hyödyntää!
Itse itseään täydentävät himmelit ovat johtaneet siihen, että rahat alkavat olla loppu kuin Isossa-Britanniassa. Ongelma vain on, että ei voi painaa rahaa, vaan sitä on lainattava! Sen lisäksi on mainittu kestävyysvaje, joka on hyvin abstrakti käsite. Kun maasta häviää teollisuus tätä vauhtia, kuin se on hävinnyt, jäljelle jäävät vain palvelut. Ketä nämä palvelut palvelevat? Ne palvelevat eläkeläisiä eli kestävyysvajeen aiheuttajia. Eläkeläisillä on rahaa eläkerahastoissa tuhlattavaksi jotain 140 miljardia euroa. Tilastojen mukaan eläkeläisillä on muuta omaisuutta noin 100 miljardia, joten hieman suuta soukemmalle nuoret päättäjät.
Nyt on valinnan paikka. On mietittävä, onko mahdollista globalisaatiossa johtaa tällaista pientä syrjäistä maata pelkästään poliittisilla päätöksillä? Pitäisikö terästäytyä ja ryhtyä johtamaan maata modernisti kuten esimerkiksi vaikkapa Samsungia? Sen liikevaihtohan on noin kolme kertaa Suomen valtion budjetti ja tulos huippuluokkaa. Ellei organisaatioita puhdisteta ja tehokkuutta nosteta, niin eivät riitä mitkään eurot pitämään Suomea pystyssä.

No Comments »

Suomi ja EU

Suomi on byrokraattien paratiisi. Suomessa on byrokraatteja suhteesa väkilukuun eniten maailmassa. Byrokratia on istutettu suomalaisten geeniperimään tuhannen vuoden aikana. Sen ilmentymä on kansalaisalamaisuus. Selkeä trendi muodostuu siitä, että tuhat vuotta Suomea hallittiin lännestä ja idästä. Vallanpitäjät vaihtuivat, mutta viranomaiset eivät. Samat virkamiehet, jotka kumarsivat satoja vuosia Tukholmaan ja pyllistivät Pietariin, vallan vaihtumisen jälkeen kumarsivat Pietariin ja pyllistivät Tukholmaan.
Suomi on siis ollut niin kauan alusmaana, että siitä on jäänyt pahanlaatuinen käyttäytymismalli geeniperimään. Suomalainen julkinen sektori on tottunut aina ottamaan vastaan hullujakin määräyksiä ja sokeasti noudattamaan niitä. Se, että maailmalla kutsutaan mallioppilaaksi, voi myös tarkoittaa jotain aivan muuta. Kilpailijamaihin verrattuna priimuksena olo tulee kalliiksi.
Siirtomaaisäntä on nyt EU, jonka kaikkia direktiivejä noudatetaan täysin sokeasti. Tai jos nyt ei ihan. Kyllähän taistelua autojen verotuksesta ja viinaksista käytiin varsin pitkään ja käydään vieläkin, mutta se johtuu vain siitä, että niiden rahallinen arvo on niin helposti mitattavissa. Sen sijaan kaikki yksityisiä kansalaisia ja liike-elämää rasittavat ja kilpailukykyä heikentävät direktiivit, pannaan mukisematta täytäntöön. Jos viljelijä istuttaa pellonkulmaan pari ruusupuskaa, niin heti on ilmoitettava EU:lle, että nyt on viisi neliötä pois viljelypinta-alasta.
Mutta miten on tilanne Baltiassa ja muissa Itä-Euroopan maissa. Rakennetaanko EU:n määräyksestä uudet navetat, sikalat, tallit, kanalat jne. samojen määräysten mukaan kuin meillä. En ole matkoillani tällaista havainnut. Vain hyvin hitaasti meillä käytettyjä normeja otetaan käyttöön. Uudisrakentamisessa jo huomattavasti paremmin.
Näissä maissa asenne on se, että joka on määräykset antanut, niin valvokoot niitä itse. Valtioilla ei ole varaa palkata byrokraatteja valvomaan kaikkia Brysselistä tulleita määräyksiä. Jos joku sitten sattuu kyselemään niiden perään, niin tehdään sitten raportti korvakuulolta. Olin taannoin Tallinnassa suuressa EU-konferensissa ja kysyin asian perään. Eikö Virossa ole ollut samanlainen infrastruktuuri kuin Suomessakin? Yritin selittää, että tämähän on entinen neuvostotasavalta. Johon nämä alta nelikymppiset totesivat, että so what? Se on tiedon taso Brysselissä periferioista!
Entä sitten se kuuluisa CE-merkintä. Sehän tarkoittaa sitä, että tuote on valmistettu EU:n harmonisoidun standardin mukaan. No näissä maissa noudatettiin ennen liittymistä GOST-normeja. Niitä oli kaksi ns. kotimaan GOST, joka oli suuri maa, suuret toleranssit normisto. Toinen oli ns. vientiGOST, jonka sanottiin olevan lähellä saksalaista DIN-standardia. Ongelma kuitenkin oli se, että näissä maissa ei ollut minkäänlaisia puolueettomia tutkimuslaitoksia, jotka olisivat tutkineet ja valvoneet normien noudattamista. Tällaisia laitoksia ei ole vieläkään. Nyt, kun sahatavarallekin on määrätty tämä idioottimainen CE-merkintä, niin lyödään se sitten paketin kylkeen, eikä koira perään hauku.
Seuraavaksi nousee mieleen rikkidirektiivi. Miten sen valvonta on järjestetty? Suomessa Trafi valvoo direktiiviä satamissa. Baltiassa ei valvota, koska siihen ei ole varaa, eikä siihen kykeneviä laitoksia. Jos EU maksaa valvonnan kulut, niin valvotaan. Saattaakin olla niin, että transiittoliikenne siirtyy Suomenlahden eteläpuolisiin maihin.

EU:ssa on siis hyvin eriarvoisia maita, jotka suhtautuvat määräyksiin eri tavalla. Suomessa kiistellään näistä ja vasta rikkidirektiivi on nostanut esiin määräysten vaikutuksen kilpailukykyyn. On kuitenkin satoja muita määräyksiä, jotka ovat heikentäneet Suomen kilpailukykyä jo vuosia, eikä niistä ole hammasta kiristelty. Olisikohan aika ottaa järkikäteen ja sanoa, että valvokaa itse direktiivejänne. Ainakin pitäisi nostaa asia parlamentissa tikun nenään. Etelä-Euroopastahan löytyy todistusaineistoa vaikka kuinka paljon, kuinka Brysselin määräyksiä voidaan jättää noudattamatta.

Puhtain esimerkki EU:n sähläyksestä on päästökauppa. Päästökauppa on virtuaalista ja sitä käydään netissä muutamassa minuutissa. Tämän huomasivat myös rikollisjärjestöt, jotka ottivat kaupan ”haltuunsa”. Kansallisiin päästökaupparekistereihin murtauduttiin ja sieltä varastettiin päästöoikeuksia. Päästöoikeuksia myös väärennettiin ja ”pestiin”. Tämä toiminta ja lama johtivat siihen, että päästöoikeuksien hinnat putosivat yli 90 %. Vieläkin kateissa on 5 – 10 milj. tonnia. Europolin laskelmien mukaan EU-valtioille aiheutettiin 15 miljardin euron vahingot. Myös hiilen hinta laski ja kun Saksa luopui ydinvoimasta, niin kaikki uudet konventionaaliset voimalat ovat kivihiilivoimaloita. Euroopan päästöt hyvistä aikeista huolimatta ovat kääntymässä nousuun. Onko Lahdessa tehty turhia investointeja?

No Comments »

WP Login