Archive for syyskuu, 2013

Väärä purenta

Minulle sattui tässä taannoin kummallinen juttu. Se alkoi siitä, että en saanut housuja jalkaan seisaaltaan. Piti istua alas ja pujottautua puntteihin. Sitten alkoi jalka lipsua metsäpoluilla lenkkeillessä. Ei oikein sattunut askelmerkit kohdalleen. Aloin kuitenkin todella huolestua, kun suusta alkoi tulla, ainakin vaimon, mielestä tahdon vastaista puhetta.
Hakeuduin hädissäni KNK-lääkärille. Lääkäri vilkaisi ensimmäiseksi suuhun ja totesi minun olevan ihan väärällä lekurilla. Sanoi, että purenta on pois sijoiltaan ja pitää varata aika hammaslääkärille. Siis tasapaino järkkyy, jos purenta ei ole kohdallaan. Hammaslääkäri laittoi sitten purennan paikalleen. Se auttoi ainakin tahdon vastaiseen puheeseen. Tosin syynä saattoi olla myös se, että tuskallinen kokemus rajoitti turhaa tahdon vastaista leukojen louskuttelua.
Tätä tilaa jatkui aina siihen asti, kun Viljasen työryhmä julkaisi raporttinsa. Se luettuani aloin taas epäillä, että purenta on jälleen mennyt sijoiltaan. Niin tahdon vastaista luettavaa se oli ainakin kaupungin henkilöstön tahdon. Jos on nimittäin Sirpa Ratiaa uskominen ja miksei olisi. Hänen juttunsahan ovat niin subjektiivisen objektiivisia, että pakkohan niihin on uskoa.
Sen sijaan Viljasen työryhmän raportti oli niin hampaaton, että se horjuttaa ainakin poliittista tasapainoa kaupungissa. En tiedä auttaisiko ryhmää edes täysproteesi aikaansamaan tiukempaa purentaa. Työryhmä on unohtanut tyystin sen, että sillä on vastassaan yli 6 000-päinen armeija, jolla on kaikenlisäksi lobbarit kaikissa tärkeimmissä paikoissa. Jopa työryhmän vetäjä itse on kaupungin palkollinen. Sama totuushan on myös maan hallituksella vastassaan rakenneraportin suhteen. Suomen poliittinen järjestelmä on luonut maailman vahvimman hirviön, jonka valtaa on mahdoton murtaa. Se kun koostuu kymmenistä tuhansista pienistä itse itseään johtavista ryhmistä.
Lahdessa on runsaasti esimerkkejä itsenäisestä toiminnasta vaikkapa Torigrilli. Sen päätöksenteossa on niin paljon eri intressipiirien tahdonvastaisia päätöksiä, että on täysin mahdotonta ilman käräjäoikeuden päätöstä saada selvää, kenen tahto on todella toteutunut ja miksi. Kaupungintahto sen sijaan on toistaiseksi toteutunut Metron osalta, mutta on lahtelaisten tahdon mukainen? Tämä todistaa, että on näköjään olemassa loogisesti hyvin ristiriitaista purentaa.
Jos kuitenkin tarkastellaan Viljasen työryhmän yksimielistä raporttia tavallisen lahtelaisen taviksen kannalta, niin säästökohteita on kyllä löydettävissä. Kauppalehti kertoo, että kiinteistöpalveluyhtiö Caverion Sverige on sopinut Gävleborgin maakäräjien kanssa kiinteistöjohtamispalveluista Ruotsissa. Kun hyvinvointivaltio Suomi kopioitiin aikoinaan Ruotsista, niin eiköhän jatketa. Pakkohan Ruotsista on oppia! Tämän mukaan Lahden kiinteistöpalvelut voisi ulkoistaa. Sen näyttöhän on tähän asti täysin kaupungin valtuuston tahdon vastaista. Pelkkiä homeisia tiloja eri puolilla kaupunkia! Osastolle voisi jättää muodikkaasti yhden Controllerin.
Myös asemakaavoitus olisi täysin mahdollista ulkoistaa. Sehän tekee nyt itsensä työllistääkseen asemakaavoja eri puolille kaupunkia. Sitten sen kaikki tietävät arkkitehdit esittelevät ne paikallisille asukkaille. Kun asukkaat ovat siinä uskonsa, että heidän sanansa painaa jotakin, osasto muuttaa asemakaavat kaikessa hiljaisuudessa oman subjektiivisen näkemyksensä mukaisiksi. Koko osaston olisi syytä käydä hammaslääkärissä tarkistuttamassa, onko purenta kohdallaan vai kaupunkilaisten tahdon vastainen. Sinnekin voisi jättää lainkirjaimen täyttämiseksi yhden arkkitehdin kilpailuttamaan hankintoja. Kokonaissäästöt sivuvaikutuksineen olisivat vuositasolla miljoonia.
Sitten on vielä tämä liikenteen suunnittelu osasto, joka suunnittelee ja järjestää kaupungin liikennettä. Se pitäisi yksityistää sellaiselle yhtiölle, jonka henkilökunnalla on ajokortti ja runsaasti kokemusta kaupunkiliikenteestä. Nythän siellä käytetään sellaisia tietokoneohjelmia liikenteen ja Kajalan kaalimaiden suunnitteluun, jotka on ilmeisesti ostettu halvalla Grönlannista tai sellaisesta paikasta, jossa ei ole raskasta liikennettä lainkaan. Lahdessahan on näköjään jalankulkuvalotkin suunnattu autoille. Jalankulkijat voivat astua suojatielle, vain jos näkevät auton pysähtyvän.
Paljon on siis hammaslääkäreillä töitä Lahdessa, jotta purenta ja tasapaino kaupungissa saataisiin lahtelaisten äänestäjien tahdon mukaiseksi. Voin tarkentaa tätä säästöohjelmaa, kunhan saan em. Raportin järkyttämän purennan jälleen paikalleen.

No Comments »

Jätteiden kuljetus

On jotenkin ahdistavaa seurata tätä eipäs-juupas kirjoittelua jätteiden kuljetuksesta tämä lehden palstoilla. Itse kilpailutin omakotitaloni jätteenkuljetukset, kun L&T ilmoitti aloittavansa ennakkolaskutukset omien arvioidensa perusteella. Vaikka olin käyttänyt yhtiön palveluita vuosikausia ja heillä oli tiedossaan hyvin tarkkaan kustannushistoria, niin siitä huolimatta ensimmäinen ennakkokausi oli huikeasti edellisiä kuukausia korkeampi.
Tällainen ennakkolaskutus ja sitten yliperityn palauttaminen seuraavassa laskussa tarkoittaa sitä, että yhtiö haluaa asiakkaittensa rahoittavan yhtiön toimintaa. Koska en omista L&T:n osakkeita, en ollut halukas rahoittamaan yhtiötä. Mikäli kassavirran virkistäminen asiakkaitten pussista ei ole ollut tarkoitus, niin sitten tällainen toiminta on ilmaus siitä, että asiakkaisiin ja heidän maksukykyynsä ei luoteta. Kilpailutukseni kannatti, koska kustannukset laskivat reippaasti ja maksu tapahtuu neljännesvuosittain jälkikäteen. Nykyisen toimijani kassa on ilmeisesti paremmassa kunnossa kuin edellisen.
Mitä tulee sitten tähän kilpalaulantaan julkisesti kilpailutetun ja kiinteistöjen oman kilpailutuksen välillä, niin minulla on hyvin tarkkaan tiedossa, paljonko maksan tyhjennyksestä sekajätteen ja energiajätteen osalta. Julkisuudessa ei ole kuitenkaan ollut vihjettäkään siitä, paljonko julkisesti kilpailutettu tyhjennys maksaa per kerta. Niin kauan kun tämä jätelautakunta, tai mikä lie se sitten onkin, ei pysty antamaan minulle selvää tarjousta, niin oletan, että sellaista täsmällistä tietoa ei ole olemassakaan.
Jotta nämä turpakäräjät loppuisivat, niin olisi syytä saada näkyviin vyöhykehinnat, joihin asukkaat voisivat verrata nykyisiä kustannuksiaan. Se, että vedotaan tutkimuksiin ja muiden kokemuksiin, ei vakuuta ainakaan minua lainkaan. Minua ja minun lompakkoani kiinnostaa vain, paljonko palvelu tulee maksamaan Lahden Kytölässä. Ennen tällaista tietoa ainakaan minuun ei tee vaikutusta pilvipalveluista huuteleminen. Vanha englantilainen sanonta kuuluu: put up or shut up!

No Comments »

Vaihtoehtoja rahoitukseen

Lahden kaupungilla on julkisten tietojen mukaan edessään massiiviset investoinnit. Syitä lykättyihin investointeihin on monia, mutta niistä nyt ei sen enempää. Rahoitusongelmat johtavat näissä tapauksissa yleensä kaupungin velan kasvuun eli otetaan lisää velkaa. Lahdessa näyttää jo siltä, että joudutaan ottamaan syömävelkaa! Ainakaan minun tietooni ei ole tullut, että muita vaihtoehtoja olisi edes harkittu.
Eräs vaihtoehto on kuitenkin olemassa ja se on ns. elinkaarirakentaminen. Tämä tarkoittaa samaa kuin se, jolla Lahti-Helsinki moottoritie aikoinaan rakennettiin. Tämä saattaisi olla erinomainen ratkaisu myös Lahden nykyiseen tilanteeseen ja miksei laajemmaltikin. Tämän rahoitus/rakentamistavan hyviä puolia ovat:
• Rahoitus jakaantuu 20–30 vuoden ajalle, jonka jälkeen omaisuus siirtyy ”vuokraajalle” tietyin ehdoin,
• Rakennusten huollon ja ylläpidon ongelma poistuu kaupungin budjetista. Yksi syy maan yleiseen tilanteeseen on se, että poliitikot lykkäävät aina rakennusten pakollisia huoltokustannuksia, kun jostain pitää karsia. Kun näitä välttämättömiä toimenpiteitä siirretään, niin päädytään siihen, että rakennukset on purettava ja rakennettava uudet tilalle,
• Rakennukset suunnitellaan ja rakennetaan kokonaan uudella tavalla eli kestämään sen elinkaaren.
Lahtelaisessa toimintakulttuurissa tällainen ehdotus hylätään suoralta kädeltä ilman keskusteluja. Ennen sitä kerron vielä, että rahoittajia ja rakentajia tällaiseen pitkäaikaiseen sijoitukseen löytyy varmasti, Ainakin eläkeyhtiötä tällainen kiinnostaa ja varmasti myös ulkomaisia kiinteistösijoittajia. Sijoitushan on täysin riskitön.
Vierailin eilen Lappeenrannassa yliopistolla, jossa keskusteltiin tästä mallista. Siellä kuulin, että Porvoossa olisi jo yksi lastenkoti rakennettu tällä mallilla, Myös Lappeenrannassa harkitaan tällaista rahoitusmallia poliittisellakin tasolla.

No Comments »

Pakkoruotsin alttarilla

Ruotsia ryhdyttiin takomaan oppilaiden kaaleihin Lyseossa jo toiselta luokalta. Se oli sellaista sanojen ja kieliopin pänttäämistä. Puhumisella ei ollut niin väliä, koska suurin osa opettajistakaan ei ollut koskaan edes käynyt Ruotsissa, eikä näin ollen omannut käytännön puhekielestä kokemusta. Sama se oli muidenkin vieraiden kielien kanssa sodan jälkeen. Kun sitten päätin keskikoulun, niin ei Lahden työmarkkinoilla paljon ruotsia kyselty. Ainoana oli Lahtis Glasbruk. Karjalan murre oli sen sijaan Lahdessa varsinainen toinen kotimainen kieli.
Lahdessa oli 50-luvulla yleislakon jälkeen melko ankeat työllistymismahdollisuudet kuten nytkin. Päätinkin siis lähteä katsastamaan Ruotsin työmarkkinoita. Matkalla päätin, että Tukholmaan en ainakaan jää. Tukholman rautatieasemalle päästyäni ensimmäinen juna oli menossa Göteborgiin, joten sinne sitten. Göteborgin asemalla ensimmäinen yritys, joka sattui silmiini, oli Bar Baretten – aseman kuppila.
Marssin sinne ja kyselin töitä ja sain homman heti. Minusta tuli brickpojke, joka korjasi astioita pöydästä ja tiskasi tarpeen tullen. Siellä heti seuraavana päivänä kerrottiin, että kieltä pitää mennä sitten oppimaan, koska Ruotsissa puhutaan vain ruotsia. Jos vierastyöläiset puhuvat keskenään jotain muuta kieltä, niin siitä voi pahimmoillaan seurata potkut! Tämä siis oli todellista pakkoruotsia 50-luvulla!
Ensimmäiset yöt nukuin työpaikalla, kunnes sain tuttavan tuttavalta sekaperheeltä alivuokralaispaikan. Samalla aloin etsiä parempaa työpaikkaa ja päädyin Mölnlycken puuvillakarstaamoon. Siellä tuli kuitenkin ongelma. Puuvillaan piikit kaikista suojatoimista huolimatta tunkeutuivat hikirauhasiin ja naama alkoi ”mädäntyä”. Jouduinkin vaihtamaan takaisin ravintola-alalle. Pääsinkin heti ravintolaan voileipälinjalle. Tanskalaiset voileivät olivat kova sana noina aikoina. Minun tehtäväni oli vetää voita leivälle ja se oli millintarkkaa hommaa. Levitteen oli katettava 100 % leivän pinnasta. Toisessa vuorossa sitten tiskasin hirveän isoja kattiloita. Tällä tavoin kierrettiin jotenkin työaikalakia.
Toisekseen minun piti kanniskella leivät kadun toisella puolella olevaan kauppaan. Ensimmäisellä kerralla kauppaan mennessäni kauhistuin, kun siellä hyllyllä oli iso porsliininen musta kissa. Sanoin itsekseni ääneen, että musta kissa. Kaupan tytöt ryhtyivät heti ohjamaan minua vessaan. Vasta sitten sanoin ruotsiksi svart katt. Tytöt ymmärsivät minun sanoneen måste kissa eli pitää päästä pissalle. No kuukausien mittaan ruotsin pakkosyöttö alkoi kantaa hedelmää ja vaikka palkka oli Suomen verrattuna yli kolminkertainen ja tein kahta vuoroa, niin alkoi tulla mieleen, että voisikohan elämässä olla jotain muutakin. Olinhan kuitenkin oppinut melko lailla ”flytande svenskan”.
Lopulta palasin takaisin Lahteen ja Kauppaopistoon. Sielläkin törmäsin pakkoruotsiin. En oikein jaksanut kiinnostua, mutta seurasin kuitenkin sanojen taivuttelua ja kielioppia, koska ne eivät oikein Ruotsissakaan puheessa ole kovin suuresti käytössä. Istuin sitten kerran omissa aatoksissani, kun tiukka lehtorimme tuli viereeni seisomaan ja sanoi kuuluvalla äänellä, mitä on ”strax” suomeksi. Vastasi:n heti, kohta ja oitis – lahtelaisittain kohlakkoin. Hän alkoi nauraa ja sanoi: historiallisessa mielessä satojen vuosien tarkkuudella kyllä, mutta ei nykyajassa. Vastasin hänelle, että kun olin töissä Göteborgissa, niin siinä naapuriluukussa oli kelloseppä. Kun hän lähti lounaalle, hän laittoi oveen lapun ”kommer strax” ja hän palasi noin tunnin päästä. Sen jälkeen minulla oli ruotsissa aina 5. Vaikka kokeissa ei ollut yhtään virhettä, numero oli 5. No ei se minua haitannut, koska tiesin, mitä osasin.
Jouduin sitten ajan myötä vuosikymmeniksi vientihommiin, joissa en ikinä joutunut käyttämään ruotsia sen sijaan englantia, saksaa ja myöhemmin venäjää. Etenkin puhekielenä ruotsi passivoitui aika pahasti ja jäi jälkeen ajasta. Kun sitten vuosikymmeniä myöhemmin jouduin jälleen pakkoruotsin eteen yliopistossa virkakielikokeessa, niin ajattelin, että pikkujuttu. Vaan eipä ollutkaan. Minut pakotettiin osallistumaan 60 % oppitunneista. Kuulostelin siellä sitten muutaman tunnin ja ihmettelin, että mitä kieltä täällä oikein puhutaan. Niin oli kieli vieras. Kerroin sodankyläläiselle kielenopettajalleni taustoista ja hän vaihtoi kielen ruotsiksi. Puhuessamme hän muuttui oudon oloiseksi, eikä oikein ymmärtänyt puhettani. Minun ruotsini oli kuulemma ”emigranttiruotsia”, jota puhuivat kuulemma ruotsalaiset, jotka eivät olleet käyneet kotimaassaan 50-luvun jälkeen. Uskoin tähän teoriaan, koska niin oli kielessä vedetty mutkat suoriksi.
Edellisen perusteella pakkoruotsin ongelma on se, että koulussa opittu ja ilman käyttöä jäänyt kieli, unohtuu parhaassa tapauksessa muutamassa kuukaudessa. Kielen on oltava jatkuvasti aktiivisessa käytössä, muutoin se kuolee. Jos siis esimerkiksi poliisi, joka on joutunut pakkoruotsin uhriksi, pestataan töihin esimerkiksi Kuopioon, niin se pakkoruotsi oli sitten siinä.

No Comments »

WP Login