Suomi elää hyvinvointiloukussa

Suomen hyvinvointi on rakennettu savijaloille toistuvien devalvaatioiden avulla. Eteenpäin pyrittiin sivuilleen vilkuilematta. Suomea hehkutettiin Pohjola Japanina ja hallitukset uskoivat sinisilmäisesti kansainvälisiin kilpailukykytutkimuksiin, joissa oltiin kärkisijoilla. Nyt ei mene Japanillakaan kovin hyvin. Sielläkin on vakava ikärakenneongelma rasittamassa valtiontaloutta. Työehdot ovat kuitenkin paljon joustavampia kuin meillä täällä Pohjolan Japanissa.
Euroopan Yhteisöön liittyminen oli liki pakon sanelema, mutta sillä ratkaistiin vain lähitulevaisuuden ongelmat ja nekin markan kellutuksen avulla. Meillä ei juuri seurattu, mitä tapahtui Britanniassa jo 70-luvulla.
”Ei ole enää olemassa ainuttakaan sosialidemokraattista ideaa, joka toimisi. Keynesiläisyys on älyllisesti kuollut. Ainutkaan ammattiyhdistysliikkeen kanssa tehty tulosopimus ei voi koskaan toimia. Valtionyhtiöidemme tuottavuus tulee aina olemaan vailla pohjaa. Ei kellään, ei edes Shirley Williamsilla, ole pienintäkään ajatusta siitä, kuinka tulonjako tulisi suorittaa; vero- ja sosiaaliturvajärjestelmä on liian monimutkainen ja mielivaltainen antaakseen yksinkertaisen ja tehokkaan tuloksen ilman epäoikeudenmukaisuutta. Sosiaalidemokraattinen teoria on yksinkertaisesti väärä.”
Näin totesi Englannin työväenpuolueen piiskuri The Timesille antamassaan haastattelussa 2.12.1980 John Vaizey odottaessaan St. Thomasin sairaalassa sydänleikkausta. Paljon muutakin maailmalla. Nämä eivät kuitenkaan Suomessa kiinnostaneet juuri ketään.
Kaikkein pahinta on se, että nuorille, jotka nyt johtavat maata, ei haluttu tai osattu antaa näitä maailman tulevista trendeistä kertovia oppeja. Työväenpuolueen puheenjohtaja James Callaghan totesi jo 70-luvulla ennen vallan menettämistä Thatcherille:
” Aivan liian kauan olemme siirtäneet perustavaa laatua olevia mahdollisuuksia muutoksiin yhteiskunnassamme ja taloudessamme… olemme eläneet laina-ajalla. Se kodikas maailma ei enää koskaan palaa, täystyöllisyys ei palaa pääministerin allekirjoituksella… Meidän tapanamme on ollut ajatella, että elvyttämällä voimme selvitä lamasta ja lisätä työllisyyttä leikkaamalla veroja ja tuhlaamalla valtion varoja. Tätä mahdollisuutta ei enää ole olemassa… nyt ajatellen, se ei koskaan ole toiminut. Se onnistui vain lisäämään inflaatiota.”
Itse kirjoitin vuonna 2000, että Suomi elää laina-ajalla. Valtion velka on niin suuri, että se ei missään tapauksessa kestä lyhyttäkään lamaa tulevaisuudessa, joka lisäisi työttömyysmenoja. Tästä huolimatta rakenteiden korjaamiseksi tehdään vain kosmeettisia asioita fundamentaalisten asemasta. Oli selvää, että tätäkään ei julkaistu. Se löytyy kyllä omakustanteen kansien välistä.
Ollaanko nyt tekemässä samaa virhettä, vai löytyykö poliittista tahtoa tarvittaviin fundamentaalisiin muutoksiin. Tapio Rautavaara sanoi aikoinaan, että maailma kyllä höylää paksuimmankin pöllin. Sitäkö me odotamme?

Comments are closed.


WP Login