Elvytys

Kesän kuumaksi aiheeksi on poliittisessa keskustelussa noussut elvytys, jota kaikki puolueet tuntuvat jossain määrin kannattavan. Suurin kiistan aihe näyttää olevan se, kuinka elvytys rahoitetaan. Myydäänkö valtion omaisuutta, vai lisätäänkö valtion velkaa? Tämä on historian toistoa, jota on nähty Suomen itsenäisyyden aikana useaan otteeseen. Instrumenteista puuttuu kuitenkin devalvointi, jonka perään tuntuvat markan paluuta haikailevat olevan.
Tässä on valitettavasti käymässä jälleen niin, että niin hallitus kuin eduskuntakin unohtavat, että Suomi on EU:n vähävaltainen jäsen. EU-direktiivit vaativat, että kaikki elvytystä vaativatkin hankkeet on kilpailutettava EU:n laajuisesti. Jos Suomen ja suomalaisten yritysten kilpailukyky on heikko, niin inhorealistisesti voi täysin perustellusti olettaa, että elvytys rahat päätyvät Baltiaan, Puolaan ja vaikkapa Romaniaan Ruotsista nyt puhumattakaan. Sieltä tulevat silloin myös työntekijät ja vievät elvytyseurot mennessään muille maille vierahille. Sinne menevät sitten Suomen Jellonan jalokivet!
Yhtä kyynistä on silloin ajatella, että velka- tai omaisuuden myyntieuroja säästyy niin paljon, että niillä voidaan sitten maksaa työttömyyskorvauksia työttömiksi jääville suomalaisille. Elvytys ei siis näyttäisi nykymaailmassa olevan välttämättä mikään ratkaisu työttömyyden alentamiseen. Todellinen vaikutus olisi byrokratian karsimisella eli rakenteiden uudistamisella. Siinäkään ei auta kukkahattutätien juustohöylät vaan raavaan kirvesmiehen kirveen iskut.
Elvytyksellä pyritään lisäämään kotimaista kulutusta. Näin oletetaan. Tämäkin on yhtä ontto haave kuin elvytys. Kysyin Valtion taloudelliselta tutkimuskeskukselta ja Tilastokeskukselta, että kuinka suuri osa Suomen kotimaan kulutuksesta sataa suomalaisten yritysten laariin? Kumpikaan laitos ei osannut vastata! Siellä eletään vielä Suosi suomalaista-aikaa, jolloin tuontia kuritettiin tulleilla. On helpompi toistaa vanhoja kaavoja, kuin miettiä, kuinka suuri osa kulutuksesta valuu naapurien laareihin tai, mitä Suomen kansallistalous kotimaan kulutuksesta ihan oikeasti hyötyy vaikkapa uusien työpaikkojen suhteen.
Suomen tulevaisuus on omissa käsissä ja turha vetäytyä eurooppalaisen ja maailman laajuisen laman taakse. Olisi ensimmäiseksi syytä saattaa yliopistojen opetusohjelmat ajan tasalle, jotta nuorilla valmistuvilla olisi oikea käsitys globaalista maailmasta. On turha saarnata kateederilta 1930-luvun kansantalousoppeja, koska kansantalouksia ei enää ole. On ainoastaan globaaleista markkinoista riippuvaisia kansallistalouksia. Tosiasiat joko hyväksytään tai sitten ne otetaan vastaan hampaat irvessä!

Comments are closed.


WP Login