Kuntakapina

Kysyin YLEn suorassa lähetyksessä presidentti Tarja Haloselta, miksi Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta. Presidentti vastasi vältellen, että monissa muissakaan Euroopan maissa ei tuomioistuinta ole. Sen sijaan meillä on perustuslakivaliokunta. Jatkoin, että perustuslakituomioistuimet ovat poliittisesti riippumattomia, mutta perustuslakivaliokunta on täysin poliittinen. Tässä vaiheessa presidentti löi niin sanotusti luurin korvaan. Poliittinen riippumattomuus on tietenkin suhteellinen kysymys, mutta siellä missä niitä on, ne näyttävät täyttävän tehtävänsä.
Näinä aikoina perustuslakimme on erittäin kovalla koetuksella. Poliittinen tarkoituksenmukaisuus yrittää ylittää perustuslain suojaaman kunnallisen itsemääräämisoikeuden. Hallitukset ja viime kädessä eduskunta ovat jo 1990-luvulta yhä kiihtyvällä tahdilla sälyttäneet valtiolle eettisesti ja moraalisesti kuuluvia tehtäviä kuntien harteille. Puuttumatta tässä sen kummemmin perustuslain henkeen toteaisin vain, että kansan tajunnassa se, joka tilaa, myös maksaa. Jos eduskunta siirtää omia tehtäviään kunnille, niin sen tulisi korvata kustannukset täysimääräisesti.
Kunta- ja SOTE-uudistuksissa ollaan fundamentaalisten perustuslakia mahdollisesti rikkovien päätösten äärellä. Hallituksesta vakuutetaan, että mitään pakkovaltaa ei tulla käyttämään. Yleensä tämä on tarkoittanut sitä, että kunnan itsemääräämisoikeutta rikotaan kiristämällä rahahanoja. Siis niiden tehtävien kustannuksien korvaamista, jotka jo alun perin kyseenalaisella vallankäytöllä on määrätty kuntien hoidettaviksi. Tällaisella päätöksenteolla on aivan ilmeinen yhteys siihen, että melkein kaikki kansanedustajat ovat mukana myös kunnan päättävissä elimissä. Kansa on kansanedustajien työnantaja, mutta valtio maksaa palkat. Palkan maksajaa vastaanhan ei sovi pullikoida.
Kuntakapinassa kunnat voisivat kieltäytyä noudattamassa eduskunnan lakeja, joilla kuntien kustannuksia lisätään. En tiedä, mitä Raamattu sanoo asiasta, mutta sisäministeri Räsänen antoi ohjeen olla noudattamatta lakeja, jotka sotivat omaatuntoa vastaan. Kustannusrasitusten siirtäminen sortaa paitsi omaatuntoa myös perustuslakia, joten kunnilla on perusteltu oikeus kapinoida tällaisia päätöksiä vastaan. Jos tämä mahdollisuus kielletään, niin samalla voidaan lopettaa kaikki kunnat. Toinen vaihtoehto on Viron malli. Siellä on kunnallinen organisaatio, mutta kuntien ja kaupunkien tulot tulevat valtiolla. Kunnat keräävät vain paikallisia maksuja.
Jos kunnat kieltäytyvät noudattamasta niitä sortavia lakeja, niin Eduskunnan perustuslakivaliokunta ei ole oikeudenmukainen elin päättämään asioista. Siellä hallitus jyrää opposition. Seuraavaksi tullee kysymykseen hallinto-oikeus. Hallinto-oikeuden päätöksissä on vain sellainen ominaisuus, että ne sitovat vain yksittäisiä kansalaisia. Hallintoviranomaisten ei tarvitse noudattaa näitä päätöksiä. Jos viranomainen kieltäytyy noudattamasta hallinto-oikeuden päätöstä, niin yksittäisen kansalaisen on vietävä asia käräjille ja vasta sieltä tullut päätös on sitova.
Tästä syntyy mielenkiintoinen oikeudellinen dilemma. Jos kunta kieltäytyy noudattamasta sitä orjuuttavaa lakia, niin valtion on haastettava kunta käräjille. Tuleeko sieltä oikeudenmukainen ratkaisu, koska tuomaritkin ovat valtion palkollisia, on perustuslaillinen kysymys. Tutkimuksessa todettiin, että nykyisen hallituksen ministerit eivät ole olleet koskaan ”oikeissa” töissä. Heidät on tungettu täyteen poliittista liturgiaa, jonka seurauksena on syntynyt poliittinen humalatila. Tällainen tila aiheuttaa pahoja hallusinaatioita. Esimerkiksi sellaisia, että yhdistämällä kymmenen köyhää kuntaa, syntyy yksi valtavan rikas ja hyvinvoipa kunta. Poliittiseen humalaan sisältyy myös sellainen humala, että siitä ei seuraa krapulaa. Tämä on väärä käsitys! Kukaan ei vain ole näkemässä sitä poliittisesta krapulasta kärsivää.

Comments are closed.


WP Login