Archive for kesäkuu, 2013

Metsäteollisuuden arvoketjut

Jostain syystä julkisessa sanassa vallitsee sellainen yleinen käsitys, että maan talouden peruskivet muurannut metsäteollisuus on nyt Suomen elinkeinoelämän taloudellisen ahdingon aiheuttaja. Vaikkei nuoremman sukupolven pidäkään katsella peruutuspeiliin, niin ilman historian tuntemusta ei voi tulevaisuuttakaan suunnitella.
Nykyisin tuotteen elinkaaren kannalta tuotteen arvoketjua pitää tarkastella kokonaisuutena, ei ainoastaan paikkakuntana tai savupiipun juurelle kasautuneena tehdasmassana. Puutuotteiden arvoketjua pitää arvioida kokonaisuutena kannolta kuluttajalle.
Metsäteollisuudessa on tapahtunut kaksi suurta rakenteellista murrosta viimeisten 20 vuoden aikana. Molemmat näistä ovat tapahtuneet arvoketjun ääripäissä. Jo 1990-luvulla tilastoissa ja tutkimuksissa alkoi näkyä hälyttäviä tietoja metsäalojen pirstaloitumisista. Perinnönjaot eivät enää noudattaneet vanhaa kaavaa isältä vanhimmalle pojalle. Maat ja metsät menivät jakoon. Suurimmasta osasta omistajia tuli oto-omistajia ja kaupunkilaisia.
Tämä aiheutti suuren ongelman puunkorjuulle ja kuljetukselle tuotantolaitoksille. Pienet korjuualueet hajallaan nostivat korjuu- ja kuljetuskustannukset tasolle, joilla kannattavuus alkoi kärsiä. Tämä kehitys on jatkunut ja alkaa muodostua kohtalokkaaksi koko puuta jalostavalle teollisuudelle. Vaihtoehtoja ongelmaan on vain kaksi: korjuualueiden yhdistäminen kannattavan kokoisiksi ja/tai jalostusasteen radikaali nostaminen. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa teollisuus on aktivoitunut. Ensimmäisessä vaihtoehdossa yhteiskunta näyttää olevan menneisyytensä vanki. Pitäisi nähdä metsät puilta.
Arvoketjun toisessa päässä murros on tapahtunut uusien potentiaalisien markkina-alueiden siirtyessä yhä kauemmaksi. Kuljetuskustannukset Suomesta Kaakkois-Aasiaan ovat pitkiä ja rahdit vaihtelevat suhdanteiden mukaan. Tätä logistista ongelmaa on vielä lisätty rikkidirektiiveillä. Nämä muutokset aiheuttavat suoraan sen, että massatuotteita ei Suomessa kannata tuottaa, vaan ne on tuotettava lähellä kohdemarkkinoita.
On teollisuus tehnyt vuosien varrella tuotekehittelyssään virheitäkin. On ajateltu, että uudelle tuotteelle pitää heti olla massiiviset miljoonamarkkinat, jotta tuotanto olisi kannattavaa. On unohdettu täysin verkostovalmistuksen valtavat mahdollisuudet. Suomessa on ollut suuret määrät hyödyntämätöntä puunjalostuskapasiteettia. Kapasiteetti on kuitenkin hajallaan pienissä yksiköissä, joilla ei ole vientiosaamista ja vientimäärät ovat niille liian suuria.
EU:n osuus ongelmissa ei ole sekään pieni. Komissiossa ja Parlamentissa ei ole lainkaan osaamista Euroopan muuttuneesta kilpailuasemasta. Heristetään vain karttakeppiä muulle maailmalle. Tästä todisteena on Lissabonin sopimus, jossa päätettiin tehdä EU:sta maailman kilpailukykyisin alue tämän vuosikymmenen alkuun mennessä. Tällaisen ylimielisen asenteen korjaaminen saattaa kestää nopeasti muuttuvassa maailmassa liian kauan ja tulla todella kalliiksi.

No Comments »

Verot kansan verta juo

Joskus reilut 40 vuotta sitten eräs maamme puolueista mainosti itseään kehumalla, että seinät ovat kaukana ja katto korkealla. Nyt näyttää siltä, että verotukselle on käynyt lukuisten veropohjan laajennusten jälkeen samalla tavoin – seinät eikä katto eivät ole enää näkyvissä. Sitten nämä kaikki tietävät tilastonikkarit vielä kertovat, että jos teet töitä Suomessa ja maksat verot tänne, mutta asut Välimeren rannoilla, niin olet rikas. Suomeksihan tämä tarkoittaa, että verot ovat Suomessa alhaisia, mutta elämä kallista.
Kysymys on siis siitä, kuinka paljon rahaa jää käyttöön kaikkien verojen jälkeen. Esimerkkinä voi kertoa, että 1970-luvulla asuntolainojen korot olivat jopa 12,5 % ja lainaa sai korkeintaan 7 vuodeksi. Jos samat ehdot pätisivät nyt, niin maahan ei rakennettaisi asunnon asuntoa. Laskeneista koroista yhteiskunta on ottanut häpeilemättä oman osansa laajentamalla veropohjaa kaikkiin ilmansuuntiin. Ei edes ilma, jota hengitämme, ole verotonta. Yleensä ei nimittäin ajatella, että ilman saastuttamisen kustannukset menevät aina hintoihin kuten ostetut päästöoikeudetkin. Se on ihan tavallinen kuluttaja, joka lopulta maksaa kaiken.
Tiesittekö esimerkiksi, että virtsaamisestakin menee vero? Ainoa poikkeus on, jos juo vain pelkästään vettä metsälähteestä. Raanavedessä on arvonlisävero 24 %. Jos sitten juot mehuja, niin sama juttu. Jos vielä juot sokeroituja mehuja, niin aina vain enemmän on virtsassa veroja. Alkoholi on puolestaan niin kallista, että virtsausta pitäisi pidätellä ainakin viikko. Entäpä sitten nurmikon leikkuu? Kertaverolla selviät, jos hankit lihasvoimalla toimivan koneen. Mikäli hankit polttomoottorilaitteen, niin maksat kertaveron ja sen lisäksi käyttöveron polttoaineessa.
No sitten on aivan uusi YLE-vero. Vaikka haluaisi olla täysin yletön, niin silti on maksettava. Veron tuotoksi arvioitiin 500 milj. euroa. Ihan pikainen vilkaisu tilastoihin kertoo, että tuotto on likemmäs 700 milj. Kun YLEn ohjelmatarjonta ei ole juuri parantunut, niin ilmeisesti kulutkaan eivät yllä 500 miljoonaan. Mihin tämä erotus hävitetään? Ai niin YLEhän on OY, joka jakaa voittojaan osinkoina omistajilleen eli valtiolle. Tässä on siis selkeästi jälleen yksi piilovero, joka varmistettiin vielä asettamalla vero myös painetulle sanalle. Olisikohan kyseessä virallisen kartellin tukeminen? Mitähän tähän sanoisi EU-tuomioistuin?
Nykyisin kansantalouden ainoa dogmi näyttää olevan kulutus ja erityisesti sen kasvu. Tähän vannotaan EU-Suomessakin täysin ilman vaihtoehtoja. Kulutuksen on kasvettava tasaisesti ja jatkuvasti siihen asti, ettei ole kiveä kiven päällä. Vaihtoehtona on, että byrokratia kuihtuu pois. Mutta jos kuluttajat pelästyvät ja laittavat rahat sukanvarteen? Siksi verotus onkin suunniteltava siten, että kulutus ei vaikuta siihen. Ehdotankin, että valtion varojen ministeriö suunnittelee veron sellaisille, jotka eivät kuluta tarpeeksi. Määritellään sellainen osuus nettotuloista, joka jokaisen on ehdottomasti kulutettava. Mikäli ei kuluta tarpeeksi, niin erotus verotetaan valtiolle. Vähän niin kuin YLE-verossakin – jos et katsele, niin maksat silti! Tämäkään ei ole tasavero, joten rikkaitten on kulutettava hampaat irvessä ja täysipäiväisesti!
Yhteiskunnan rahantarve kasvaa kasvamistaan. Kukaan ei halua luopua saavutetuista eduistaan. Kommunismi kaatui omaan mahdottomuuteensa parikymmentä vuotta sitten. Suunta, johon nyt olemme menossa yhä kasvavien kansantalouden tulonsiirtojen myötä, on Postmoderni Sosialismi. Nyt tämän kehityksen takaajan on Sixpack! Siis rakastakaa verojanne kansalaiset, jotta voisitte leikata nurmikkonne ja käydä kus…

No Comments »

WP Login