Pakkolunastus

Uuden Lahden kirjoituksessaan varatuomari Ratia käski minua poistumaan Lahdesta. Synnyin Nastolan kuntaan vuonna 1941. Elettiin sota-aikaa ja ankeaa oli. Pommikoneista ei silti tarvinnut välittää, koska ne tähtäsivät radiomastoja. Joulukirkkoon mentiin Nastolaan rekipelillä lammasnahkavällyjen alla. Loppumatkasta ajettiin kilpaa, jotta olisi saatu hevosparkki mahdollisimman läheltä kirkkoa.
Sodan jälkeen ajat olivat edelleen ankeat. Sotakorvauksia maksettiin, kaurapuuroa ja silakoita syötiin. Joskus sunnuntaisin sentään saatiin läskisoosia. Lahti ja ympäryskunnat kasvoivat karjalaisten muuton myötä. !950-luvulla Oulu alkoi kuitenkin kiilata väkimäärässä Lahden ohi. Tämä otti kovasti kaupunginjohtajan egon päälle. Pelastukseksi haettiin kaupungin rajalla olevien asuttujen Nastolan kunnan alueiden liittämistä kaupunkiin. Perusteluna oli kaupungin rakennusmaan tarve.
Muistan kuitenkin ja ilmeisesti se selviää tämän lehden arkistoistakin, kuinka kaupungintalolla laskettiin alueen väestöä nuppi nupilta. Laskennan tuloksena oli, että Oulu ohitettaisiin muutamalla sadalla hengellä. Kansanedustajana kaupunginjohtaja lobbasi eduskunnassa niin, että liitos lähti etenemään. Me liitosalueen asukkaat ja Nastolan kunta vastustimme kiihkeästi liitosta. Meille luvattiin maat ja taivaat. Luvattiin vedet, viemärit ja asfaltit teille. Ankaran taistelun jälkeen meidät pakko-otettiin Lahden kaupunkiin vuonna 1956. En siis ole koskaan itse halunnut lahtelaiseksi.
Liitoksen jälkeen maanviljelijät alkoivat myydä maitaan kaupungille ja muuttivat takaisin Nastolaan ja Orimattilaan. Herrasmannit olivat ensimmäisten joukossa ja he muuttivat Vihtiin ja muuttivat nimensäkin Löfgreniksi. Meillä omakotiasujilla ei tätä mahdollisuutta ollut. Me vain totesimme, että annetut lupaukset petettiin yksi toisensa jälkeen. Jotta nöyryytys olisi ollut täydellinen, rahapulassaan Lahden verotoimisto lähetti kaikille alueen yrityksille jälkiveron viideltä vuodelta taaksepäin. Peruste oli, että Nastolan kunta oli verottanut liian vähän. Kun KHO:n päätöksellä viisi vuotta myöhemmin ”pakkolaina” palautettiin, sen arvosta oli jäljellä 20 %.
Kesti 20 vuotta ennen kuin saimme alueelle vesijohdon ja viemärin, johon meidät pakotettiin liittymään. Kesti yli 20 vuotta ennen, kuin Kytölä rakennettiin. Kesti liki 30 vuotta ennen, kuin Ahtiala rakennettiin. Kesti 40 vuotta ennen, kuin Kariston aluetta tarvittiin. Kesti 50 vuotta ennen kuin Kytölän selkätien varteen ryhdyttiin rakentamaan. Pari vuotta sitten alue parturoitiin viimeistä risua myöten uusrakentamisen tieltä. Tästä huolimatta asfaltointia puuttuu noin 400 metriä ja juuri tämän Nastolan aikaisen asutuksen kohdalta!
Lahden kaupunki siis ryösti ja raiskasi meidät kuin siirtomaaherra. Edellisen perusteella meistä tehtiin toisen luokan kansalaisia. Suurin osa on jo manan majoilla, mutta meitä on muutamia jäljellä, jotka muistamme. Nämä asiat nousivat pintaan, kun nyt minua käsketään häipymään kaupungista. Meillä on edelleen nautintaoikeus olla eri mieltä Lahden päätöksistä, jotka ovat aiheuttaneet meille niin paljon mielipahaa.

Comments are closed.


WP Login