Britannian konkurssi

Thatcher ei ajanut Britanniaa konkurssiin. Sen sijaan hän osti IMF:ltä Englannin Työväenpuolueen konkurssipesästä Britannian takaisin kansalle. IMF:n ehtona oli valtion omistamien yritysten yksityistäminen. Yksityistämisen tuloksena Britanniaan syntyi 25 miljoonaa uutta osakesäästäjää. Käytännössä siis jokaisessa brittiläisessä perheessä omistettiin yksityistettyjen yhtiöiden osakkeita.
Britannian selvitystilaan johti valtion omistamien suuryritysten valtavat tappiot. Tappiota ei pystytty kattamaan muutoin kuin pakottamalla Englannin Pankki painamaan lisää puntia painokoneet punaisena. Tämä aiheutti 1970-luvun puolivälissä punnan arvon romahtamisen liki 50 %. Viimeinen tikki oli se, että Moskovan rahoituksella toiminut Englannin Hiilikaivostyöntekijöiden Unioni meni lakkoon ja sammutti Britanniasta valot. Kansa kuitenkin kyllästyi nopeasti sähköttömyyteen ja pubit laittoivat kaivostyöläiset porttikieltoon.
Jäljellä olevaa sähköä pyöritettiin kuin rulettia. Tilanne meni niin pahaksi, että työväenpuolueen ministeri tuli TV-ruutuun opastamaan kansalaisia, kuinka parran voi ajaa pimeässä. Taitoa vaadittiinkin, koska sähkön puuttuessa piti käyttää vanhaa neuvostoliittolaista partahöylää. Kaikkihan tietävät, että sitä käytettäessä vaahto tuli suusta ja vesi silmistä. Tarkemmin näihin tapauksiin sekä Euroopan ja Suomen taloudelliseen historiaan voi perehtyä taloushistoriallisesta tutkimuksestani Kauppaa Faaraoiden Egyptistä Euroopan Unioniin (Passila, E. 2000, Viljandi, 208 s.)
Mitä sitten tulee kunnalliseen konkurssiprosessiin, niin silloin ei enää keskustella veroprosenteista. Kuntalaiset ovat kollektiivisesti vastuussa kunnan veloista, jos kunnalta loppuvat varat. Velkojat tulevat ja erottavat ensin hallituksen ja valtuuston ja asettavat tilalle omat edustajansa. Tämän jälkeen ryhdytään realisoimaan yhteisön omaisuutta. Mikäli tämäkään ei riitä kattamaan velkoja, siirrytään jäädyttämään kaupunkilaisten pankkitilit. Olisi mielenkiintoista nähdä tulisiko valtio apuun yhtä hövelisti kuin, mitä tapahtui Kreikan, Portugalin ja Irlannin suhteen. Näihin ajatuksiin voi puolestaan perehtyä kirjassani Kuole tänään – maksa huomenna ( Passila, E. 2010, Lahti, 185 s.).
Asuin Tringissä Hertfordshiressä !970-luvun loppupuoliskolla suuren muutoksen aikana ja pääsin seuraamaan, mitä maassa tapahtui. Suomessa ei juurikaan vielä silloin julkisuudessa uutisoitu Britannian tapahtumia. Nyt, kun ne ovat osoittautuneet historialliseksi käännekohdaksi Keynesin talousteorioiden osalta, tapahtumat ovat saaneet Suomessakin vaatimatonta huomiota.

Comments are closed.


WP Login