Archive for huhtikuu, 2013

Valuvikoja

Hallituksella ja osalla kirjanoppineista taloustieteilijöistä näyttää olevan puutteellinen käsitys siitä, miten kasvun ja työllisyyden dynamiikka toimii. Siihen, että kasvua ei synny, on vain yksi syy: kauppa ei käy siinä määrin, että kasvua voisi syntyä. Miksi kauppa ei käy, onkin sitten jo laajempi kysymys. Jos vielä oikein rautalangasta väännetään, niin tarvitaan vahvaa kilpailukykyä ja Suomessa erityisesti vientikilpailukykyä, jotta syntyisi verotettavaa tuloa. Yhteisöveron lasku on tältä pohjalta tarkastellen kiipeämistä takaperin puuhun.
Suomalaisen työn kilpailukyvyn valuviat ovat syntyneet silloin, kun talous oli suljettu, oli oma markka ja sen toistuvilla devalvaatiolla korjattiin kolmikannassa tehdyt taloudelliset ja poliittiset virheet. Kolmikannassa elettiin silloin kuin elopellossa ilman pelkoa kansainvälisestä kilpailusta. Vuosittainen työaika lyheni sadoilla tunneilla ja edut nostivat työvoimakustannuksia kymmenillä prosenteilla. Suurin poikkeama eurooppalaisittain oli työeläkkeen maksattaminen yrityksillä ja palkansaajilla. Tätä ei tilastoissa lueta veroksi, kuten muissa EU-maissa, joissa eläkkeet maksetaan veroina. Asiat olisi mahdollista korjata sopeutetulla Tanskan mallilla, mutta poliittista tahtoa siihen ei löydy. Jopa VATT:n tutkijat ovat todenneet, että 1990-luvun laman olisi pitänyt kestää muutaman vuoden pitempään, jotta tarpeelliset rakenteelliset muutokset olisi voitu tehdä.
Suomi pärjäsi koko viime vuosisadan uskomattomalla ”säkällä”. Aina kun alkoi sataa sontaa niskaan, niin tapahtui ihmepelastuminen. Tätä kesti aina tälle vuosituhannelle saakka. Nyt ovat asetelmat kuitenkin toiset ja Suomen kaltaista pientä valtiota pitäisi johtaa yhtä dynaamisesti ja nopealiikkeisesti kuin yritystä. Poliitikot tietysti kiistävät ja väittävät, että yhteiskunnan johtamista demokraattisesti ei voi verrata yrityksen johtamiseen. Tämä väite on hyvin vahvasti subjektiivinen! Sen taustat ovat siellä, missä ei ole riittävää kompetenssia toimia kansainvälisen kilpailun ehdoilla. Hyvin harvalla poliitikolla on tällaista johtamisosaamista, kuten on viime päivinä nähty. Kokeneen yritysjohtajan piti ottaa tahtipuikko ja näyttää hallitukselle suuntaa.
Tulevaisuuden tutkimus on osoittanut liike-elämässä, että on olemassa vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Näistä on mahdollista objektiivisesti valita paras kulloinenkin vaihtoehto. Se saattaisi edellyttää poliittisten intohimojen uhraamista kansan hyvinvoinnin eli ns. hyvinvointiyhteiskunnan puolesta. Löytyykö nykyisistä päättäjistä tällaista osaamista? Tulokset eivät ainakaan vakuuta! Mielenkiintoista onkin nähdä kuinka polvilleen Suomi päästetään ennen, kuin tällainen vaihtoehto hyväksytään.

No Comments »

Britannian konkurssi

Thatcher ei ajanut Britanniaa konkurssiin. Sen sijaan hän osti IMF:ltä Englannin Työväenpuolueen konkurssipesästä Britannian takaisin kansalle. IMF:n ehtona oli valtion omistamien yritysten yksityistäminen. Yksityistämisen tuloksena Britanniaan syntyi 25 miljoonaa uutta osakesäästäjää. Käytännössä siis jokaisessa brittiläisessä perheessä omistettiin yksityistettyjen yhtiöiden osakkeita.
Britannian selvitystilaan johti valtion omistamien suuryritysten valtavat tappiot. Tappiota ei pystytty kattamaan muutoin kuin pakottamalla Englannin Pankki painamaan lisää puntia painokoneet punaisena. Tämä aiheutti 1970-luvun puolivälissä punnan arvon romahtamisen liki 50 %. Viimeinen tikki oli se, että Moskovan rahoituksella toiminut Englannin Hiilikaivostyöntekijöiden Unioni meni lakkoon ja sammutti Britanniasta valot. Kansa kuitenkin kyllästyi nopeasti sähköttömyyteen ja pubit laittoivat kaivostyöläiset porttikieltoon.
Jäljellä olevaa sähköä pyöritettiin kuin rulettia. Tilanne meni niin pahaksi, että työväenpuolueen ministeri tuli TV-ruutuun opastamaan kansalaisia, kuinka parran voi ajaa pimeässä. Taitoa vaadittiinkin, koska sähkön puuttuessa piti käyttää vanhaa neuvostoliittolaista partahöylää. Kaikkihan tietävät, että sitä käytettäessä vaahto tuli suusta ja vesi silmistä. Tarkemmin näihin tapauksiin sekä Euroopan ja Suomen taloudelliseen historiaan voi perehtyä taloushistoriallisesta tutkimuksestani Kauppaa Faaraoiden Egyptistä Euroopan Unioniin (Passila, E. 2000, Viljandi, 208 s.)
Mitä sitten tulee kunnalliseen konkurssiprosessiin, niin silloin ei enää keskustella veroprosenteista. Kuntalaiset ovat kollektiivisesti vastuussa kunnan veloista, jos kunnalta loppuvat varat. Velkojat tulevat ja erottavat ensin hallituksen ja valtuuston ja asettavat tilalle omat edustajansa. Tämän jälkeen ryhdytään realisoimaan yhteisön omaisuutta. Mikäli tämäkään ei riitä kattamaan velkoja, siirrytään jäädyttämään kaupunkilaisten pankkitilit. Olisi mielenkiintoista nähdä tulisiko valtio apuun yhtä hövelisti kuin, mitä tapahtui Kreikan, Portugalin ja Irlannin suhteen. Näihin ajatuksiin voi puolestaan perehtyä kirjassani Kuole tänään – maksa huomenna ( Passila, E. 2010, Lahti, 185 s.).
Asuin Tringissä Hertfordshiressä !970-luvun loppupuoliskolla suuren muutoksen aikana ja pääsin seuraamaan, mitä maassa tapahtui. Suomessa ei juurikaan vielä silloin julkisuudessa uutisoitu Britannian tapahtumia. Nyt, kun ne ovat osoittautuneet historialliseksi käännekohdaksi Keynesin talousteorioiden osalta, tapahtumat ovat saaneet Suomessakin vaatimatonta huomiota.

No Comments »

WP Login