Yritykset ymmällään

Maan korkein johto kehottaa yhteen ääneen yrityksiä, ay-liikettä ja kaikkia mahdollisia tahoja lisäämään työpaikkoja, ottamaan nuoria töihin, pitämään vanhenevia pitempään töissä jne. Tämä muistuttaa sellaista toivotaan-toivotaan-strategiaa, jota eräs kansanedustaja 1990-luvun lamassa ehdotti. Hänen luova ehdotuksensa oli säätää laki, että jokaisen yrityksen on palkattava yksi työntekijä. Se olisi poistanut kerralla työttömyyden maasta. Onneksi lakia ei kuitenkaan saatu aikaan.
Nykyinen hallitus näyttää ajattelevan hieman samaan tyyliin, että korkeilta kateedereilta voidaan noin vain synnyttää työpaikkoja. Tämä on sellaisten koulutettujen henkilöiden puhetta, jotka eivät ole olleet yksityisen sektorin oikeissa töissä lainkaan, joten ei tunneta perusasioita markkinatalouden toiminnasta. Näitä mekanismeja ei opita kouluissa eikä liioin politiikassa. Syykin on selvä: politiikassa tuhlataan toisten ansaitsemia rahoja.
Jos pitäisi aloittaa asian vääntäminen rautalangasta, niin voisi hyvin aloittaa Porterista. Hän on tutkimuksillaan todistanut, että yhteiskunnan rooli on luoda yrityksille kilpailukykyinen toimintaympäristö. Siitä voidaankin sitten kiistellä, mikä kenenkin mielestä kilpailukykyinen toimintaympäristö on?
Työpaikkojen syntymisen arvoketju on: kilpailukykyinen toimintaympäristö, kilpailukyiset tuotteet, kilpailukykyiset prosessit, tuotteen kysyntä, vienti, kasvu ja työvoiman lisäys. Tämä arvoketju on tasan yhtä kilpailukyinen kuin sen heikoin lenkki. Jokainen voi itse mielessään miettiä, mikä näistä linkeistä on pettänyt, kun työpaikat vähenevät, vienti laskee ja kansantalous yskii. Ministerit ilkkuvat naureskellen TV:ssa, että Suomi kuuluu rikkaisiin maihin, joiden pitää auttaa mm. venäläisten veroparatiisia Kyprosta, jonne jo 1991 Moskovasta saapuvat lentokoneet toivat kuormittain valuuttaa ja muita rikkauksia romahtavasta Neuvostoliitosta.
On vain valittaen todettava, että ministerit perustavat tietonsa tilastoihin, jotka ovat vähintään kaksi vuotta vanhoja. Monet tilastot ovat jopa 5 – 6 vuotta vanhoja. Kun on vain poliittisteoreettinen tausta eikä sitä ns. perstuntumaa reaalitalouteen, niin ei muuta oikein voi edellyttääkään.

Comments are closed.


WP Login