Sairaanhoidon kulut jyrkässä nousussa

Tutkijan kannalta on varsin hämmentävää seurata keskustelua kunnallisten sairaanhoitokulujen kasvusta, jota pidetään jotenkin suurena yllätyksenä. Jo 2000-luvun alussa huomasin tutkimuksissani, mihin suuntaan ikärakenteen muutos on maassa johtamassa. Oli selvästi nähtävissä, että suuret ikäluokat tulevat eläkeikään ja eläkkeelle siirtyminen kiihtyy vuodesta 2010 eteenpäin. Tämä demografinen kehitys on ollut tiedossa jo hyvin pitkään, mutta ministeriöissä ja kuntien johdossa ei ole osattu miettiä ilmiön seurauksia.
Ensimmäinen ja välitön seuraus on se, että työterveydenhuollosta siirtyy puolisen miljoonaa henkilöä julkiselle sektorille. Arvelen, että virkamiesvastuulla toimivienkin on pitänyt tämä asia ymmärtää. Vaikeampaa on näköjään sen ymmärtäminen, mitä tapahtuu kustannusrakenteessa. Työterveydenhuollon kustannuksista suurimman siivun maksaa KELA ja loput yritys. Kun työntekijä siirtyy eläkkeelle, niin hän siirtyy samalla julkisen terveydenhuollon piiriin, josta päävastuun kantavat veronmaksajat kollektiivisesti kunnallisten organisaatioiden kautta. Tässä rakenteellisessa muutoksessa tapahtuu siis massiivinen kulujen lisäys kunnille.
Nyt on keskusteluihin nostettu myös se, että ykstyiset siarasvakuutukset voisivat leikata kustannuksia tulevaisuudessa. On vain niin, että ne päättyvät 69-ikävuoteen, joten niistä ei ole apua.
Kirjoitin asiasta useiden lehtien mielipidesivuille, mutta yhtään juttuani ei julkaistu. Kirjoitin asiasta huolestuneena myös Lahden kaupungin johtajalle, mutta hän ei edes vaivautunut vastaamaan. Seuraavaksi kirjoitin asiasta Lahden sosiaali- ja terveyslautakunnalle, joka otti asian tiedokseen. Tässä vaiheessa oltiin jo 2010-luvulla. Julkisuudessa ei ole hämmästyttävää kyllä ollut minkäänlaista tietoa asian tiimoilta edes SOTE-uudistuksen yhteydessä. Kuntien kulut kasvavat räjähdysmäisesti ja KELAn kulujen pitäisi pienentyä, vaikkei ehkä aivan samassa suhteessa.
Seuraava pommi, jota ei ole myöskään millään tavoin huomioitu, on pk-yrittäjien eläkkeelle siirtyminen. Useat kotimaiset ja ulkomaiset tutkimukset antavat syyn epäillä, että Suomessa noin 40 000 yritystä jää ilman uutta yrittäjää, eli ne poistuvat markkinoilta. Vaikka tästäkin aiheesta on tehty lukuisia tutkimuksia, niin seurauksia ei ole osattu arvioida riittävästi. Tilastoista selviää, että yrittäjät ovat maksaneet YEL-maksujaan vain lain salliman minimin. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että tällä hetkellä yrittäjien keskimääräinen eläke on niin pieni, että se edellyttää takuueläkettä. On myös tutkittu sitä, että ellei yritykselle löydy jatkajaa, niin ”pesämunaksi” ja vanhuuden turvaksi ajateltu yrityksen myyntiarvo on jopa konkurssiakin heikompi.
Näin ollen yrittäjät joutuvat joko jatkamaan yritystoimintaansa ja lähtemään täältä aikoinaan ”saappaat jalassa”, tai toinen vaihtoehto ovat sosiaaliset tuet, joita suuret ikäluokat karsastavat viimeiseen hengenvetoon. Niin tai näin, niin nämä kaksi mittavaa rakenteellista muutosta iskevät kuntien talouteen tavalla, joka ei veroäyriä säästele.

Comments are closed.


WP Login