Archive for helmikuu, 2013

Krokotiili

Lahti tarvitsee uusia pysyviä asukkaita ja veronmaksajia. Kaikkein mieluiten nuoria perheitä. Lahden väkiluku on kasvanut viimeisten 40 vuoden aikana vain noin 0,2 % vuodessa eli käytännössä ei lainkaan. Muistettakoon myös, että mm. opiskelijat tulevat tänne käymään, eikä olemaan. He karkaavat täältä työn perään. Tilastollisesti näin pitkä kehitys osoittaa, että Lahti ei ole ollut kovin vetovoimainen sen jälkeen kuin valtava määrä teollisuutta on siirtynyt muualle. Kuitenkin Lahti on todistettavasti mm. logistisesti Suomessa ihannealuetta, jolla on tarjota metropolialueen palvelut mutta edullisemmin sekä vähemmillä metropolialueen heikkouksilla höystettynä.
Nuoria vetävät puoleensa yleensä vain työpaikat ja mahdollisuudet edetä uralla. Uusia työpaikkoja ei Lahteen ole syntynyt, vanhatkin ovat vähenemään päin. Tämä johtuu pitkälti siitä, että kaavoittajat, Lakes ja sen edeltäjät eivät ole onnistuneet saamaan paikkakunnalle työpaikkoja. Tällainen politiikka, jossa suuretkin yritykset joutuvat anelemaan pääsyään tapaamaan elinkeinoyhtiön johtoa, tunnetaan Suomessa jo laajasti. Lahteen on vaikea päästä – tieto on levinnyt. Tämä merkitsee sitä, että uusien työpaikkojen ja yritysten saaminen investoimaan Lahteen, on ison työn takana. Nykytermin mukaan se on erittäin haastavaa.
Kun asiat ovat näin, niin uusien asukkaiden hankkimiseksi pitää laskea verkot vieraisiin syviin vesiin. Siihen on nyt erinomaiset mahdollisuudet. Jättipotti voi piillä radan varteen kaavoitetussa ”krokotiilissa”. Se iskee suoraan Helsingin tukkoisille ja kalliille asuntomarkkinoille! Uusi oikorata on nopeampi Helsingin keskustaan kuin autolla kehä 3. Takaa. Krokotiilista on kävelymatka asemalle ja Helsinki on yhtä lähellä kuin lähin asema.
Julkistamisensa jälkeen hanke on vajonnut hiljaisuuteen. Miksi? Nyt nopeasti vauhtia hankkeeseen ja verkot vetämään Helsinkiin. Mäntsälä on jo hyödyntänyt oikorataa ja siellä väkiluku kasvaa huomattavasti Lahtea nopeammin. Mäntsälä markkinoi tarjontaansa suuntaamalla markkinointiviestintänsä oikeisiin kohderyhmiin. Myös Orimattila on iskemässä lusikkansa soppaan kiirehtimällä Hennan rakentamista. Ehtiikö Lahti vielä mukaan kilpailuun?
Krokotiilin rakentaminen antaa aikaa myös ponnisteluille saada Lahteen uusia investointeja ja työpaikkoja, jos asiat hoidetaan hyvin ja jos työpaikkoja halutaan Lahteen! Valitettavasti pelkkä tahtotila ei riitä, vaan tarvitaan valtava määrä jalkatyötä kaupungin poliittisilta päättäjiltä ja virkamiesjohdolta. Näiden huomion ja aktiviteettien tulee siirtyä kaupungin väkisin keksityistä rahaa vievistä hankkeista ydinasiaan: Uusien työpaikkojen luomisen edellytysten voimakkaaseen vahvistamiseen.

No Comments »

Yritykset ymmällään

Maan korkein johto kehottaa yhteen ääneen yrityksiä, ay-liikettä ja kaikkia mahdollisia tahoja lisäämään työpaikkoja, ottamaan nuoria töihin, pitämään vanhenevia pitempään töissä jne. Tämä muistuttaa sellaista toivotaan-toivotaan-strategiaa, jota eräs kansanedustaja 1990-luvun lamassa ehdotti. Hänen luova ehdotuksensa oli säätää laki, että jokaisen yrityksen on palkattava yksi työntekijä. Se olisi poistanut kerralla työttömyyden maasta. Onneksi lakia ei kuitenkaan saatu aikaan.
Nykyinen hallitus näyttää ajattelevan hieman samaan tyyliin, että korkeilta kateedereilta voidaan noin vain synnyttää työpaikkoja. Tämä on sellaisten koulutettujen henkilöiden puhetta, jotka eivät ole olleet yksityisen sektorin oikeissa töissä lainkaan, joten ei tunneta perusasioita markkinatalouden toiminnasta. Näitä mekanismeja ei opita kouluissa eikä liioin politiikassa. Syykin on selvä: politiikassa tuhlataan toisten ansaitsemia rahoja.
Jos pitäisi aloittaa asian vääntäminen rautalangasta, niin voisi hyvin aloittaa Porterista. Hän on tutkimuksillaan todistanut, että yhteiskunnan rooli on luoda yrityksille kilpailukykyinen toimintaympäristö. Siitä voidaankin sitten kiistellä, mikä kenenkin mielestä kilpailukykyinen toimintaympäristö on?
Työpaikkojen syntymisen arvoketju on: kilpailukykyinen toimintaympäristö, kilpailukyiset tuotteet, kilpailukykyiset prosessit, tuotteen kysyntä, vienti, kasvu ja työvoiman lisäys. Tämä arvoketju on tasan yhtä kilpailukyinen kuin sen heikoin lenkki. Jokainen voi itse mielessään miettiä, mikä näistä linkeistä on pettänyt, kun työpaikat vähenevät, vienti laskee ja kansantalous yskii. Ministerit ilkkuvat naureskellen TV:ssa, että Suomi kuuluu rikkaisiin maihin, joiden pitää auttaa mm. venäläisten veroparatiisia Kyprosta, jonne jo 1991 Moskovasta saapuvat lentokoneet toivat kuormittain valuuttaa ja muita rikkauksia romahtavasta Neuvostoliitosta.
On vain valittaen todettava, että ministerit perustavat tietonsa tilastoihin, jotka ovat vähintään kaksi vuotta vanhoja. Monet tilastot ovat jopa 5 – 6 vuotta vanhoja. Kun on vain poliittisteoreettinen tausta eikä sitä ns. perstuntumaa reaalitalouteen, niin ei muuta oikein voi edellyttääkään.

No Comments »

Sairaanhoidon kulut jyrkässä nousussa

Tutkijan kannalta on varsin hämmentävää seurata keskustelua kunnallisten sairaanhoitokulujen kasvusta, jota pidetään jotenkin suurena yllätyksenä. Jo 2000-luvun alussa huomasin tutkimuksissani, mihin suuntaan ikärakenteen muutos on maassa johtamassa. Oli selvästi nähtävissä, että suuret ikäluokat tulevat eläkeikään ja eläkkeelle siirtyminen kiihtyy vuodesta 2010 eteenpäin. Tämä demografinen kehitys on ollut tiedossa jo hyvin pitkään, mutta ministeriöissä ja kuntien johdossa ei ole osattu miettiä ilmiön seurauksia.
Ensimmäinen ja välitön seuraus on se, että työterveydenhuollosta siirtyy puolisen miljoonaa henkilöä julkiselle sektorille. Arvelen, että virkamiesvastuulla toimivienkin on pitänyt tämä asia ymmärtää. Vaikeampaa on näköjään sen ymmärtäminen, mitä tapahtuu kustannusrakenteessa. Työterveydenhuollon kustannuksista suurimman siivun maksaa KELA ja loput yritys. Kun työntekijä siirtyy eläkkeelle, niin hän siirtyy samalla julkisen terveydenhuollon piiriin, josta päävastuun kantavat veronmaksajat kollektiivisesti kunnallisten organisaatioiden kautta. Tässä rakenteellisessa muutoksessa tapahtuu siis massiivinen kulujen lisäys kunnille.
Nyt on keskusteluihin nostettu myös se, että ykstyiset siarasvakuutukset voisivat leikata kustannuksia tulevaisuudessa. On vain niin, että ne päättyvät 69-ikävuoteen, joten niistä ei ole apua.
Kirjoitin asiasta useiden lehtien mielipidesivuille, mutta yhtään juttuani ei julkaistu. Kirjoitin asiasta huolestuneena myös Lahden kaupungin johtajalle, mutta hän ei edes vaivautunut vastaamaan. Seuraavaksi kirjoitin asiasta Lahden sosiaali- ja terveyslautakunnalle, joka otti asian tiedokseen. Tässä vaiheessa oltiin jo 2010-luvulla. Julkisuudessa ei ole hämmästyttävää kyllä ollut minkäänlaista tietoa asian tiimoilta edes SOTE-uudistuksen yhteydessä. Kuntien kulut kasvavat räjähdysmäisesti ja KELAn kulujen pitäisi pienentyä, vaikkei ehkä aivan samassa suhteessa.
Seuraava pommi, jota ei ole myöskään millään tavoin huomioitu, on pk-yrittäjien eläkkeelle siirtyminen. Useat kotimaiset ja ulkomaiset tutkimukset antavat syyn epäillä, että Suomessa noin 40 000 yritystä jää ilman uutta yrittäjää, eli ne poistuvat markkinoilta. Vaikka tästäkin aiheesta on tehty lukuisia tutkimuksia, niin seurauksia ei ole osattu arvioida riittävästi. Tilastoista selviää, että yrittäjät ovat maksaneet YEL-maksujaan vain lain salliman minimin. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että tällä hetkellä yrittäjien keskimääräinen eläke on niin pieni, että se edellyttää takuueläkettä. On myös tutkittu sitä, että ellei yritykselle löydy jatkajaa, niin ”pesämunaksi” ja vanhuuden turvaksi ajateltu yrityksen myyntiarvo on jopa konkurssiakin heikompi.
Näin ollen yrittäjät joutuvat joko jatkamaan yritystoimintaansa ja lähtemään täältä aikoinaan ”saappaat jalassa”, tai toinen vaihtoehto ovat sosiaaliset tuet, joita suuret ikäluokat karsastavat viimeiseen hengenvetoon. Niin tai näin, niin nämä kaksi mittavaa rakenteellista muutosta iskevät kuntien talouteen tavalla, joka ei veroäyriä säästele.

No Comments »

Tilastot ja niiden tulkinta

Suomessa siirryttiin 90-luvun puolivälissä noudattamaan EU:n yhteistä tilastointijärjestelmää. Monissa tärkeissä asioissa uusi tilastointi perustui otantatutkimuksiin. Yksi merkittävimmistä oli työttömyystilasto. Onneksi uutta menetelmää käyttää vain Tilastokeskus ja sen lisäksi työvoimahallinto pitää omaa reaaliaikaista tilastoaan, joka perustuu rekisteröityjen työttömien määrään. Kansainvälisiin tilastoihin kuten esimerkiksi Eurostatille tiedot menevät Tilastokeskuksen tietojen perusteella.
Otantatutkimukset ovat osoittautuneet hallituksia mielisteleviksi eli ne näyttävän kaunistelevan totuutta. Selkeä esimerkki saatiin viime vuoden lopulla, kun Tilastokeskuksen työttömien määrä osoittautui jopa kolmanneksen pienemmäksi kuin työvoimahallinnon työttömien todelliseen määrään perustuvat tiedot. Molemmat tilastot ovat kuitenkin yleisesti päättäjien tiedossa päätöksiä tehtäessä. Ongelma tässäkin tilastossa on se, että se ei kerro, miten työpaikkoja saataisiin lisää. Uuden työpaikan arvoketju on: kilpailukykyinen tuote, kilpailukykyinen prosessi, kysyntä, kasvu/vienti = uuden työpaikan synty!
Teolliset yritykset työllistivät vuonna 2003 Tilastokeskuksen mukaan 420 700 henkilöä ja vuonna 2010 teollisuudessa työskenteli 331 000 henkeä. Kaikilla mittareilla tarkasteltuna teollisuus ja sen myötä teolliset työpaikat ovat häviämässä Suomesta.
Toinen kansantaloudellisesti merkittävä tilasto koskee yrityksiä ja niiden määrää. Yrityksistä tilastoja pitävät ainakin Tilastokeskus, Verohallinto ja Patentti- ja rekisterihallinto. Kahden viimeksi mainitun luvut poikkeavat melkoisesti Tilastokeskuksen tiedoista. Tällä kertaa Tilastokeskuksen määrä noin 250 000 poikkeaa ylöspäin siitä, mitä Verohallinto ilmoittaa veroilmoituksen jättäviä yrityksiä olevan. Näiden tilastojen välillä on kuitenkin parin vuoden viive. Olisi mielenkiintoista tietää, miten ns. toimimattomat pöytälaatikkoyritykset vaikuttavat otantatutkimuksiin.
Kun tilastoja puretaan, niin verohallinnon mukaan kokonaisluvut sisältävät noin 100 000 asunto-, kiinteistö- ja finanssialan yritystä. Asunto- ja kiinteistöalan yritykset ovat sellaisia palvelualan yrityksiä, jotka eivät tuota kansantaloudellisesti juuri mitään. Ainoastaan niiden peruskorjaukset tuottavat kansantaloudellista jakovaraa. Kun edellä olevat vähennetään yritysten määrästä, niin eri tilastoista riippuen jäljelle jää noin 130 – 140 000 aktiivista yritystä. Näistäkin suuri osa on palveluyrityksiä. Noin puolet eli 75 000 yritystä on suurten ikäluokkien omistuksessa. Eläkkeelle siirtymisten myötä on arvioitu katoavan noin 40 000 pääosin teollista yritystä.
Kansantalouden toiminnan kannalta on kuitenkin tärkeää tietää myös yrityskentän rakenne. Tämä on noussut nyt yllättäen esiin teollisuuden rapautuessa Suomessa. Jo 1980-luvulla Suomen strategiat alkoivat seurata yleistä kansainvälistä trendiä, jonka mukaan jälkiteolliset yhteiskunnat muuttuvat palveluyhteiskunniksi. Suomessakin tämä kehitys asetettiin tavoitteeksi, vaikka hyvin oli tiedossa, että Suomi elää viennistä, eikä näköpiirissä ollut kansainvälisiä palvelualan yrityksiä! Meillä toteutunut palveluyhteiskunta näyttää päinvastoin perustuvan ulkomaisten palveluyritysten pohjalle, jotka siirtävät voittonsa veroparatiiseihin.
Suomen teollisuuden säilyttämiseen ja lisäämiseen tarvitaan oma strategiansa. Ensinnäkin pitäisi varmistaa, että sukupolven vaihdos onnistuu. Tähän asti sitä on yritetty vapaaehtoisuuden pohjalta. Tutkimukset osoittavat, että kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Uusien teollisten yritysten saamista on monissa EU-maissa piristetty siten, että EU:n rahoituksella on rakennettu kokonaisia integroituja teollisuuskaupunkeja, joista tiloja on mahdollista vuokrata. Tällä tavoin maiden väliset suurestikin toisistaan poikkeavat normit eivät muodostu kilpailun esteiksi. Suomalaiset normit väestösuojineen poikkeavat täysin muista EU-maista. Ehkä Suomenkin on aika ottaa lusikka kauniisti käteensä!

No Comments »

WP Login