Koskaan et muuttua saa

Eivät ole hääppöiset Pentti Rauhalan tiedot Lahden kehittymisestä ja siitä, ketkä sitä ovat kehittäneet. Ankkuriksi nykyisin kutsutun alueen kehittyminen alkoi, kun rakennusliike P. Passila & Kumpp. Aloittivat 1960-luvun lopulla As. Oy Karilassen (Vesijärvenk. 39 – 41) rakentamisen. Yleinen mielipide silloin kaupungissa oli se, että sehän on Rauma-Repolan lautatarha, eihän siellä voi kukaan asua. Alue tuomittiin täysin slummiksi. Kun asunnot kuitenkin alkoivat mennä kaupaksi, kiinnostuivat myös valtakunnalliset rakennusliikkeet alueesta.
Ankkuri rakentui ja seuraavaksi tuli Ruoriniemi. Rakentaminen näyttää jatkuvan entiselle Fennia Vanerin alueelle ja aina Lahden Polttimon rajoille saakka. Nämä alueet on rakennettu täysin yksityisin varoin ja ne tuottavat kaupungille tuloja sähkön, kaukolämmön ja kiinteistöverojen muodossa. Alueelle kunnostettiin myös satama-alue, joka on kesällä vilkkaampi kuin torin alue. Olin myös asiantuntijana, kun Sibeliustalon suuria lasipintoja suunniteltiin. Osallistuin myös Pianopaviljongin suunnitteluun lyhyehkön ajan. On siis vuosien varrella tullut osallistuttua kaupungin kehittämiseen ja kasvojen kohotukseen monin tavoin.
Edellä oleva kaupungin kehittäminen poikkeaa sikäli suunnitelmista keskustan elävöittämiseksi, että nämä hankkeet menevät suoraan tai välillisesti veronmaksajien piikkiin ja hyöty kaupungille syntyy ainoastaan, jos toriparkki nostaa kiinteistöjen verotusarvoja, kuten kiinteistösijoittajat Puolakka ja Paananen toteavat Uuden Lahden artikkelissa 1.10.2008. Samassa artikkelissa he myös toteavat, että sijoittaminen toriparkkiin ei kiinnosta. Artikkelin yhteydessä kiinteistösijoittajat Vaahdon veljekset toteavat, että heidän kiinteistöjensä pysäköintiasiat ovat kunnossa. Yhdyn edellisten mielipiteisiin! Miksi osallistua toriparkin rahoitukseen, jonka kaupunki haluaa rahoittaa itse vaikka väkipakolla!
Nykyisellä sukupolvella tuntuu olevan sellainen käsitys rahasta, että sitä syntyy seinissä ja sitä voi nostaa Otto-nimisistä laatikoista seiniltä. Mikäli laatikko sitten hylkää kortin, niin tekstari vain pikavippifirmaan. Seuraava osoite onkin sitten kunnallinen velkaneuvoja. Valitettavasti kaupunki yhteisönä ei kuulu velkaneuvonnan piiriin, joten meidän kelvottomien eläkeläisten on yritettävä kertoa mihin ollaan mahdollisesti menossa. Asiaa on myös hahmoteltu Lahden kaupungin Nykytila-analyysissa, jonka tämä lehti toivottavasti julkaisee. Tätäkin raportti pitää mennä tutkimaan aina Västeråsiin saakka.
Nykytila-analyysistä selviää, että kaupungin tulevaisuus ei näytä likikään niin ruusuiselta, kuin Pentti Rauhala väittää sen olevan kirjoituksessaan 21.1. Nykyisin kuitenkin on niin, että tulevaisuuden tutkimus on todistanut sen, että ei ole olemassa ainoastaan yhtä tulevaisuutta. Ihmiset voivat oikeilla päätöksillä vaikuttaa tulevaisuuteensa. Onko tulevaisuus velkaorjuus vai joku muu vaihtoehto? Siinäpä kysymys.

Comments are closed.


WP Login