Archive for tammikuu, 2013

Koskaan et muuttua saa

Eivät ole hääppöiset Pentti Rauhalan tiedot Lahden kehittymisestä ja siitä, ketkä sitä ovat kehittäneet. Ankkuriksi nykyisin kutsutun alueen kehittyminen alkoi, kun rakennusliike P. Passila & Kumpp. Aloittivat 1960-luvun lopulla As. Oy Karilassen (Vesijärvenk. 39 – 41) rakentamisen. Yleinen mielipide silloin kaupungissa oli se, että sehän on Rauma-Repolan lautatarha, eihän siellä voi kukaan asua. Alue tuomittiin täysin slummiksi. Kun asunnot kuitenkin alkoivat mennä kaupaksi, kiinnostuivat myös valtakunnalliset rakennusliikkeet alueesta.
Ankkuri rakentui ja seuraavaksi tuli Ruoriniemi. Rakentaminen näyttää jatkuvan entiselle Fennia Vanerin alueelle ja aina Lahden Polttimon rajoille saakka. Nämä alueet on rakennettu täysin yksityisin varoin ja ne tuottavat kaupungille tuloja sähkön, kaukolämmön ja kiinteistöverojen muodossa. Alueelle kunnostettiin myös satama-alue, joka on kesällä vilkkaampi kuin torin alue. Olin myös asiantuntijana, kun Sibeliustalon suuria lasipintoja suunniteltiin. Osallistuin myös Pianopaviljongin suunnitteluun lyhyehkön ajan. On siis vuosien varrella tullut osallistuttua kaupungin kehittämiseen ja kasvojen kohotukseen monin tavoin.
Edellä oleva kaupungin kehittäminen poikkeaa sikäli suunnitelmista keskustan elävöittämiseksi, että nämä hankkeet menevät suoraan tai välillisesti veronmaksajien piikkiin ja hyöty kaupungille syntyy ainoastaan, jos toriparkki nostaa kiinteistöjen verotusarvoja, kuten kiinteistösijoittajat Puolakka ja Paananen toteavat Uuden Lahden artikkelissa 1.10.2008. Samassa artikkelissa he myös toteavat, että sijoittaminen toriparkkiin ei kiinnosta. Artikkelin yhteydessä kiinteistösijoittajat Vaahdon veljekset toteavat, että heidän kiinteistöjensä pysäköintiasiat ovat kunnossa. Yhdyn edellisten mielipiteisiin! Miksi osallistua toriparkin rahoitukseen, jonka kaupunki haluaa rahoittaa itse vaikka väkipakolla!
Nykyisellä sukupolvella tuntuu olevan sellainen käsitys rahasta, että sitä syntyy seinissä ja sitä voi nostaa Otto-nimisistä laatikoista seiniltä. Mikäli laatikko sitten hylkää kortin, niin tekstari vain pikavippifirmaan. Seuraava osoite onkin sitten kunnallinen velkaneuvoja. Valitettavasti kaupunki yhteisönä ei kuulu velkaneuvonnan piiriin, joten meidän kelvottomien eläkeläisten on yritettävä kertoa mihin ollaan mahdollisesti menossa. Asiaa on myös hahmoteltu Lahden kaupungin Nykytila-analyysissa, jonka tämä lehti toivottavasti julkaisee. Tätäkin raportti pitää mennä tutkimaan aina Västeråsiin saakka.
Nykytila-analyysistä selviää, että kaupungin tulevaisuus ei näytä likikään niin ruusuiselta, kuin Pentti Rauhala väittää sen olevan kirjoituksessaan 21.1. Nykyisin kuitenkin on niin, että tulevaisuuden tutkimus on todistanut sen, että ei ole olemassa ainoastaan yhtä tulevaisuutta. Ihmiset voivat oikeilla päätöksillä vaikuttaa tulevaisuuteensa. Onko tulevaisuus velkaorjuus vai joku muu vaihtoehto? Siinäpä kysymys.

No Comments »

Hedelmävero

Hyvät lukijat! Nyt olen saanut vahvistuksen epäilyksilleni. Valtiovarainministeriössä on salainen osasto X, jonka tehtävänä on laajentaa veropohjaa. Nyt osasto on ylittänyt itsensä laatimalla ehdotuksen kaiken makean verottamiseksi sokeripitoisuuden pohjalta. Asiassa on kuitenkin vielä pieni tekninen ongelma. Ei ole nimittäin vielä sellaista vaakaa, joka punnitsisi hedelmän, mittaisi sen sokeripitoisuuden, laskisi veron ja kokonaishinnan sekä tulostaisi viivakooditarran maksua varten. Toistaiseksi tullaankin verottamaan keskimääräisten sokeripitoisuuksien perusteella. Kunhan vain eivät menisi persikat ja päärynät sekaisin!
Vero tulee koskemaan myös sellaisia kotitalouksia, joilla on hedelmäpuita. Verottaja käy tarkistamassa puiden määrän ja niiden tuoton. Keskimääräisen sokeripitoisuuden perusteella määritellään sitten könttävero. Verovelvollisen tulee toki vuosittain veroilmoituksessaan ilmoittaa mahdolliset poikkeamat suuntaan tai toiseen. Sitten tulee joko hyvitystä tai mätkyjä. Muista EU-maista omaan käyttöön tuotuja hedelmiä ei sen sijaan veroteta.
Koska kaupungin henkilökunta ja suurin osa kaupungin asukkaista pitää Lahden kaupunkia makeana paikkana, niin myös Lahden kaupungille on tulossa vero. Vero kuitenkin pidätetään suoraan yhteisöveron tuotosta. Koska kuitenkin näyttää siltä, että yhteisöveron tuotto on Lahden osalta vakaassa laskusuunnassa, niin saamatta jäänyt vero voidaan periä myös kaupunginjohtajan palkasta ja palkkioista. Mikäli tämäkään ei riitä, niin seuraavaksi käydään päätoimisen kaupunginhallituksen puheenjohtajan palkkaan ja palkkioihin ja siitä sitten nokkimisjärjestyksessä alaspäin.
Seuraavaksi osaston tarkoitus on perehtyä marjojen verotukseen niiden sokeripitoisuuden pohjalta. Tässä vaikeutena ovat kuitenkin metsämarjat, joiden verotus pitäisi perustua niiden hehtaarituottoon. Vaikeutena tässä on perustuslaillinen jokamiehen oikeus marjanpoimintaan. Näin ollen maanomistajaa olisi epäoikeudenmukaista verottaa niistä marjoista, jotka on poimittu vieraisiin koppiin. Tutkinnan alla on kuitenkin jälleen kerran se, kuinka paljon keskimäärin vieraisiin koppiin marjoja metsistä poimitaan.
Tähän on tultu rakkaat lukijat ja tilanne sen kuin pahenee. Jos tämä kuitenkin leviää aina EU:n tasolle ja Kreikkaan asti, niin ei kyllä kannata hakea tukia olemattomille banaaniviljelmille. Joutuu pian maksamaan veroja olemattomien banaanien sokereista. Vai oliko se banaani ollenkaan hedelmä ja onko siinä sokeria? Mutta – ei mikään ole niin kekseliäs kuin rahapulassa oleva poliitikko!

No Comments »

Palkka-ale

Presidentin ilmoitus verottoman palkkionsa alentamisesta sai liikkeelle lumivyöryn kaltaisen keskusteluvyöryn. Yksikään keskustelija ei ole kuitenkaan yrittänyt tai osannut eritellä asiaa loogisesti. Vastakkaista ryhmää eli veronkorotuksia esittää ulkoministeri Tuomioja, kun taas vastapuoli ehdottaa palkkojen nollaratkaisua tai palkkojen alennusta eli sisäistä devalvaatiota. Kukaan ei siis ole toistaiseksi kertonut, mitä nämä merkitsevät käytännössä. Tähänastisissa keskusteluissa ei ole ollut minkäänlaista perspektiiviä. Niitä on lähinnä käytetty juoksuhaudoista huutelemiseen.
Jos asiaa tarkastellaan yrityksen kannalta, niin ensinnäkin palkat edustavat vain noin puolta työvoimakustannuksista. Toisaalta palkkojen alentamisen vaikutus eri toimialoilla on hyvin erilainen. Joillakin aloilla palkkojen osuus voi olla jopa yli 60 % liikevaihdosta, kun puolestaan prosessiteollisuudessa ne ovat vain muutamia prosentteja. Näin ollen palkkojen alennus hyödyttäisi eniten työvoimavaltaisia aloja ja kotimaisia palveluja. Viennin kilpailukykyyn palkkojen alennus vaikuttaisi hyvin eriarvoisesti. Selvää kuitenkin on, että palkkojen nosto ja verojenkorotus eivät paranna kilpailukykyä. Ainoastaan valtion kassa turpoaa.
Työvoimakustannuksista toinen puoli koostuu erilaisista palkkaperusteisista maksuista tai veroista. Näistä suurin on työeläkemaksu, joka kansainvälisissä vertailuissa pitäisi sisällyttää veroihin. Tämä siitä syystä, että jopa useimmissa eurooppalaisissa kilpailijamaissa eläkemaksut sisältyvät tulo- yms. veroihin. Useimmista näistä maista on myös yksityinen eläkejärjestelmä, jonka yritykset saattavat ottaa työntekijöilleen tai työntekijät voivat kustantaa sen itse. Nämä eivät kuitenkaan ole samankaltaisia turvaltaan, vaan ne ovat säästöjä, jotka voi lunastaa eläkkeelle jäädessään kertanostolla tai useamman vuoden kuluessa.
Näin tarkasteltuna suomalainen palkkoihin perustuva verotus on maailman korkein. Se kohdistuu suurimmalta osaltaan yrityksiin vaikkakin nyt sitä on alettu yhä enemmän osittamaan myös palkansaajille. Yhteiskunta haluaa varmistaa tulonsa jo ennen, kuin yritykseen syntyy verotettavaa tuloa! Suomalainen verotuksen rakenne siis poikkeaa esimerkiksi Tanskasta, jossa ei ole lainkaan palkkoihin perustuvia työnantajamaksuja. Kaiken kaikkiaan näistä kansainvälisistä verovertailuista voi sanoa, että niissä ei ole minkäänlaista tieteellistä pohjaa, joten niitä ei pitäisi käyttää lainkaan. Ongelma on se, että tällaisten vertailujen tekijät eivät tunne vertailumaiden verotuksen rakenteita lainkaan. Oletuslähtökohta on se, että vertailumaissa verot kerätään kaikkialla samoin perustein. Vielä pahempi vaihtoehto on se, että vertailuja vääristellään poliittisesti tarkoituksenmukaisesti. Viimekädessä lisääntyvä kansainvälinen kilpailu paljastaa näiden vertailujen onttouden.
Jos asiaa tarkastellaan yhteiskunnan kannalta, niin palkkojen nollalinja tai palkkojen alentaminen murtavat edellä luetelluista syistä verotuspohjan. Ilman julkisen sektorin rankkoja rakennemuutoksia eli kulujen karsimista nyt käytävä keskustelu palkoista merkitsisi väistämättä rankkoja verojen korotuksia. Verojenkorotukset puolestaan eivät lisää kilpailukykyä lainkaan vaan pikemminkin päinvastoin. Julkisella sektorilla työvoimakustannusten alentaminen sen sijaan alentaisi veronkorotuspaineita ja saattaisi parantaa myös yritysten kilpailukykyä.
Yritysten kilpailukyky kansainvälisillä vientimarkkinoilla koostuu hyvin monista tekijöistä, joita kaikkia pitäisi tarkastella kokonaisuutena, mikäli Suomi halutaan pitää maailmankartalla. Parhaita tarkastelijoita eivät välttämättä ole virkamiehet ja suurten yritysten johtajat, vaan ulkomaankauppaa käyvien yritysten operatiivinen johto!

No Comments »

Hyvinvoinnin kääntöpuoli

Tuntuu varsin epäloogiselta todeta, että mitä paremmin voimme, sitä huonommin meillä menee. Tilastojen valossa kuitenkin näin on. Eikä pelkästään vain Suomessa. Suomessa suuret sosiaaliturvan muutokset alkoivat 1960-luvulla yleislakon jälkeen. Tilastollisesti on todistettavissa kansainvälistenkin tutkimusten perusteella, että erityisesti eläketurvan parantaminen vaikuttaa syntyvyyteen. Heti sodan jälkeen Suomessakin tehtiin lapsia periaatteella yksi äidille, yksi isälle ja yksi isänmaalle. Näin syntyivät suuret ikäluokat. Lapset olivat eräänlaista eläkesäästämistä, kun muutoin olisi jääty tyhjänpäälle. Monissa maissa, joissa eläketurva on huono, jopa neljä sukupolvea asuu samassa taloudessa. Näin on erityisesti agraariyhteiskunnissa kuten vielä nytkin Venäjällä.
Yksinkertaisesti tämä yhtälö toimii siten, että väestön lisääntyessä tasaisesti myös kulutus kasvaa. Syntyvyyden laskiessa kaikkinainen kulutus rakentamisesta alkaen pienenee. Jäljelle jää vain ns. kerskakulutus. Toisaalta hyvinvoinnin lisääntyessä työnteon määrä vähenee kaikilla mittareilla laskettuna. Vielä 1960-luvun alussa säännöllinen työaika oli 47 tuntia viikossa. Vasta 1960-luvun loppupuolella siirryttiin 40 tunnin työviikkoihin. Vielä tärkeämpi mittari on vuosityöaika, joka oli 1960 noin 2 000 tuntia vuodessa. Vuonna 2012 keskimääräinen vuosityöaika on noin 1650 tuntia. Näiden lisäksi tehdyn työn kokonaismäärä on laskenut sodan jälkeisenä ajanjaksona huimasti. Näin suuri tuottavuuden lisäys on hyvin vaikea toteuttaa.
Hyvinvointiyhteiskunta vaatii myös varsin runsaasti kansantulon sisäisiä siirtoja, jotka muodostuvat yleisesti erilaisista veroista ja Suomessa erityisesti yrityksille sälytetyistä veron kaltaisista palkkoihin perustuvista maksuista. Nämä puolestaan aiheuttavat yhdessä jatkuvasti lyhenevän (koulutusvapaa) työajan kanssa noidankehän, joka edellyttää palkkojen korotuksia yleisen toimeentulon takeiksi. Tämä kierre nostaa tuotantokustannuksia ja heikentää yritysten kilpailukykyä. Työehtosopimuksilla ja työttömyystuilla puolestaan on rajoitettu työvoiman kilpailua. Toisin sanoen jos kaikkinainen hyvinvointi vähentää kilpailua työpaikoista, niin myös työpaikkojen siirtyy muualle. Työt siirtyvät sinne, missä työvoimaa on tarjolla ja kilpailu työpaikoista on riittävää.
Tilastonikkarit käyttävät termiä hedelmällisyysaste, kun puhutaan syntyvyydestä ja ikäluokista. Jos tämä suhdeluku on alle kaksi, niin maan väestö pienenee. Jos se taas on suurempi kuin kaksi, niin jotain toivoa on jäljellä. Muuttovoitto Suomeen ulkomailta ei ole likikään yhtä suurta kuin Keski- ja Etelä Euroopan maissa, joten sekään ei suuremmin auta väestönkasvua. Mikäli kuitenkaan syntyvyyttä Suomessa ei saada nousuun, niin jäljelle jää vain samanlainen ratkaisu, jota esimerkiksi Kanadassa on sovellettu jo pitkään. Maahan tarvitaan ulkomaisia osaajia, jota talous ja kestävyysvaje saadaan kuntoon. Tähän yhtälöön rasismi ei mahdu. Onko Suomi houkutteleva kotimaa ammattitaitoiselle työvoimalle, on yhtä tärkeä kysymys kuin suorien ulkomaisten investointien saaminen maahan?

No Comments »

WP Login