Työurien pidentämisestä

Joskus ennen, ei niin kauan sitten, maan tapa oli, että eläkkeelle siirtyvän rinnalle otettiin jo jopa puoleksi vuodeksi uusi ihminen oppimaan. Näin saatiin yrityksessä hiljainen tieto siirtymään sukupolvelta seuraavalle. 1990-luvun talouskriisin jälkeen tämä vanha hyvä käytäntö on muuttunut. Nyt eläkkeelle lähtevän tilalle ei yleensä oteta heti ketään kustannussyistä. Odotellaan niin kauan, että on pakko ottaa. Täysin uuden vaikka kokeneenkin työntekijän sisäänajo yritykseen kestää helposti puoli vuotta ja aina ei riitä sekään. Yritykset eivät ymmärrä, että tämä maksaa enemmän kuin se vanha hyväksi koettu vaihtoehto.
Vaikka tilastollisesti elinikä näyttää keskiarvoisesti lisääntyvän, niin ikääntyminen, työkyky ja teho alkavat voimakkaasti muuttua yksilöllisistä ja tehtävien laatuun liittyvistä syistä. Tämä saattaa rajoittaa työnteon jatkamista, vaikka haluja olisikin. Toinen vielä vakavampi asia on se, että eläkkeelle lähtevät työhalukkaatkin unohdetaan hyvin nopeasti työuran loputtua ja verkostojen kadottua. Monelle suurien ikäluokkien edustajille ja heitä vanhemmille verkostojen häviäminen ympäriltä 40 – 50 vuoden työuran jälkeen, saattaa olla elinvoimaa vähentävä tekijä. Ennen oli yrityksillä myös eläkeläisyhteisöjä, mutta nekin ovat harventuneet.
Kaikkien muiden toimenpiteiden lisäksi ehdottaisinkin, että TEM:ön alaisuudessa toimivat paikalliset yksiköt keräisivät eläkkeellä olevista työhalukkaista tiedostot. Näistä tiedostoista työnantajat voisivat hakea tietoa, osaamista ja tuuraajia lyhytkestoisiin työsuhteisiin tarpeen mukaan. Yksityisillä työnvälittäjillä on varmasti hyvät ohjelmat valmiina käytettäväksi tällaiseen tilastointiin. Yhteiskunnan tekemänä tällainen välitys olisi yrityksille ilmaista. Näin voitaisiin kadonnutta hiljaista tietoa palauttaa yritysten käyttöön. Samalla se tarjoaisi eläkeläisille pehmeän siirtymisen lopulliseen reserviin. Työskennellessäni Englannissa, jossa kansaneläke on varsin pieni, eläkeläisiä pidettiin aivan yleisesti sellaisissa tehtävissä, joihin heidän voimansa riittivät.
Julkisella sektorilla joudutaan ja osittain jo ollaan tämän tilanteen edessä. Etenkin kuntasektorilla suureksi ongelmaksi muuttuvat yksityistä sektoria pitemmät työsuhteet, jotka aiheutuvat pienestä vaihtuvuudesta. Koska myös työvoimasta tulee oletettavasti avoimen sektorin kanssa kova kilpailu, jotain tämän tyyppistä innovatiivista ja uutta työskentelyn muotoa tarvitaan. Tällaisen järjestelmän luomisessa tarvitaan myös lainsäädäntöä edellyttäviä porkkanoita. Erityisesti pitää harkita verotusta, eläkemaksuja ja monia sosiaalisia palkkoihin perustuvia yritysten maksuja. Asioita on pakko priorisoida, jotta työvoimaa olisi tulevaisuudessa riittävästi käytettävissä.

Comments are closed.


WP Login