Talouden teorioista

Kun Keynesin teoriat otettiin Britanniassa käyttöön toisen maailmansodan jälkeen, ne sopivat silloiseen taloudelliseen tilanteeseen erityisen hyvin. Silloin näytti siltä, että kasvu ja kulutus maailmalla ja erityisesti Euroopassa jatkuvat ikuisesti. On myös muistettava, että vaihtoehtojakaan ei ollut, koska vain valtioilla oli mahdollisuus Euroopan jälleenrakentamiseen. Kun Britannian työväenliike otti käyttöön Keynesin opit 1944 Readingissa Lontoon lähistöllä, päätettiin samalla, että valtion omistamiin yhtiöihin valitaan vain parhaat johtajat puoluepoliittisista ansioista välttämättä. Toisin kuitenkin kävi ja politiikka syrjäytti organisaatioissa asiantuntemuksen (Commanding Heights).
Ennen Thatcherin maanvyörymävoittoa Britannia oli ajautunut tilanteeseen, jossa valtionyhtiöiden tarpeisiin jouduttiin painamaan rahaa jopa niin, että maa oli joutua IMF:n holhoukseen. Thatcherin voitto käynnisti yksityistämisen, jonka johdosta maahan tuli n. 25 miljoonaa uutta osakesäästäjää. Ns. thatcherismin isä oli itse asiassa ”Mad Munk” Keith Joseph, joka ei kuitenkaan suostunut pääministeriksi. Talouden evoluutio oli hyvin tuskallinen. Jopa pääministeri Callaghan toteisi eräässä puheessaan, että kodikas maailma ei jatku ikuisesti. Ei voida luottaa siihen, että pääministerin allekirjoituksella voidaan taata täystyöllisyys. Jopa työväenpuolueen puheenjohtaja myönsi luullessaan kuolevansa, että vasemmistolainen politiikka on täysin epäonnistunut. Näistä Suomen media oli hipi hiljaa?
Useimmissa Euroopan maissa Keynesin oppeja otettiin käyttöön vain soveltuvin osin. Tätä mallia kutsuttiin ”sekataloudeksi”. Britannian työväenpuolue sen sijaan kutsui omaa malliaan ”hyvinvointivaltioksi”. Näiden mallien käyttöön pakotti Euroopan maat paitsi sota myös ilmasto. Vuonna 1947 Euroopassa oli erittäin vaikea, kylmä ja luminen talvi kaiken kaaoksen keskellä, joten nopeita ratkaisuja tarvittiin. Sekatalouden eli lievemmän keynesiläisyyden käyttöön vaikutti suuresti Marshall-lainat, jotka käytännössä pelastivat Ranskan ja Saksan. Ne käynnistivät myös Wirtschaftwunderina tunnetun Saksan talousihmeen. Käynnistäjät kutsuivat itseään ”ordoliberaaleiksi”. Tähän ryhmään kuului myös Ludwig Erhard, joka ministerinä vaikutti Saksan nousuun.
Neuvostoliittoa on puolestaan pidetty marxilaisen talouden mallimaana. Tämäkään ei kuitenkaan ole totta. Lenin muotoili marxilaisia teorioita slaavilaiseen tai tsaarilliseen kulttuuriin sopivaksi NEP-malli). NEP-malli olisi sallinut laajasti pienet yksityiset yritykset ja ammatinharjoittajat. Tämä ei kuitenkaan sopinut Stalinille. Näin saatiin aikaan keskusjohtoinen talousmalli, josta voi kertoa vaikka kuinka hullunkurisia juttuja. Eräs näistä on Siperian arolle toimitettu valtava lastulevytehdas, jonka koneet ovat lahoissa laatikoissa odottamassa tehtaan seiniä.
Kun Yhdysvallat teki strategisen valinnan ja aloitti ns. kilpavarustelun, keskusjohtoisen talousjärjestelmän tehottomuus paljastui, kun rahat menivät varusteluun ja kansa alkoi nähdä nälkää. Silloisen Neuvostoliiton vienti ei perustunut kilpailuun ja maailmanmarkkinahintoihin, vaan valuutantarpeeseen. Tämä merkitsi käytännössä sitä, että varustelu vaati niin paljon valuuttaa, että tehottomat laitokset eivät pystyneet toimittamaan tarpeeksi tuotteita vientiin. Tähän perustui myös Suomen talouden kehittyminen 1970-luvulla muiden Euroopan maiden ollessa öljykriisin vuoksi ahdingossa. Mitä enemmän öljyn hinta nousi, sitä enemmän vastineeksi piti toimittaa Suomesta tuotteita Neuvostoliittoon.
Minua vaivaa suunnattomasti se, että nyt keskitytään arvioimaan menneiden aikojen talousmalleja. Jokainen talousteoria on oman aikansa kuva. Nyt tarvitaan uusia teorioita. Niissä voidaan hyödyntää vanhojen mallien hyväksi tunnettuja käytäntöjä. Nyt olemme sen tosiasian edessä, että matalan kulutuksen aikoina työn määrä näyttää olevan vakio. Jos siis työnteko lisääntyy esim. Aasiassa, niin se vastaavasti vähenee Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Ratkaiseva tekijä on kilpailukyky. Suomenkaan imago ei edellyttäisi tuotteiden myymistä halvalla. On mahdollista tehdä kalliita ja kestäviä tuotteita. Näin pienelle maalle tämäkin on mahdollista, jos osaavia myyjiä löytyy. Siis niitä, jotka pystyvät myymään eskimoille pakastimia. Nuorempi sukupolvi voi halutessaan lukea kirjan Kauppaa Faaraoiden Egyptistä Euroopan Unioniin, 2000, ISBN 951-98517-0-4. Kirjassa on kerrottu Euroopan ja Suomen pitkän aikavälin taloudellinen kehitys. Siinä on myös jo vuonna 2000 ennustettu Suomen nykyinen tilanne s.156, 158–159.

Comments are closed.


WP Login