Archive for marraskuu, 2012

Muumilaakson tarinoita

Maailman talous ei ole koskaan olut sellaisessa tilanteessa, missä se on nyt. WTO on luomassa rajatonta maailmaa kaupankäynnille. Euroopassa tavarat, pääomat ja ihmiset liikkuvat jo vapaasti. Valtioiden ainoa puolustusmekanismi suojella omia etujaan protektionistisesti on rikkoa valtioiden välillä tehtyjä sopimuksia. Venäjällä byrokratia ei ole vielä reagoinut edes WTO-sopimuksen voimaantuloon. Kaiken tämän jäävuoren huippuna tulee se tieto, että Kreikka saa 40 miljardin euron hyvityksen velkoihinsa. Tämä summa ei ole kuitenkaan saman tiedon mukaan ole kenenkään pussista pois.
Viimeistään nyt pitäisi herätä siihen todellisuuteen, että taloustieteilijät ja päivystävät asiantuntijalausuntoautomaatit ovat nykyisestä maailmantaloudesta pihalla kuin lintulaudat. Vanhat talousteoriat eivät päde, mutta niitä toistellaan jatkuvasti. Vakuutellaan, että kotimaan kulutus kantaa meidät vaikeuksien yli. Totuus kuitenkin on se, että Suomessa kotimaan, muiden paitsi palvelujen tuotannosta, vain noin 30 % on kotimaista tuotantoa. Loput hyödyt, verot ja työpaikat ovat kokonaan jossain muilla mailla vierahilla. Toisin sanoen, kun vienti tökkii, niin kotimaan kulutus kasvattaa vain velkaa ulkomaille.
Samoin sellaiset väitteet, että jonkun EU-maan tukeminen voisi pelastaa Suomen työpaikat, on katteeton. Ei ole mitään tieteellistä näyttöä siitä, että näin kävisi. Tällainen ajatus perustuu vain poliittiseen toiveajatteluun. Olisikin syytä koemielessä uhrata joku valheellisesti euroon päässyt maa ja testata järjestelmä. Sen jälkeen olisi mahdollista analysoida vaikutukset ja varautua paremmin tiedoin tulevaisuuteen. Tämä olisi siksikin tärkeää, että nykyisten ministerien sukupolvi kaivaa hautaa itselleen ja lapsilleen. Suuret ikäluokat eivät voi enää tähän miinaan langeta. He ovat omat miinansa jo polkeneet rapauttamalla Suomen kilpailukyvyn ehkä pysyvästi. Jos ilmaisia lounaita ei ole ollut ennen, niin ei niitä ole tulevaisuudessakaan.
Kaikki vanhat talousmallit ovat epäonnistuneet siksi, että niissä ei ole otettu lainkaan huomioon sitä, että maailman taloudessa vallitsee samanlainen evoluutio kuin luonnossa. Luonnon evoluutioon perustuva talousteoriakin on olemassa ja sitä kutsutaan bionomiaksi. Tämäkin talousteoria olisi merkinnyt sitä, että maapallolla olisi ehkä vain noin 4 miljardia ihmistä. Loput eivät olisi syntyneet tai olisivat kuolleet nälkään. Bionomia nimittäin lähtee yksinkertaisesti siitä, että isot vievät ja pienet vikisevät tai kuolevat pois. Vallitsevien kansantalouden teorioiden ja bionomian välillä on kolmas osapuoli eli yhteiskunnat. Käytännössä ero on nähtävissä hyvinvointiyhteiskuntien ja kehitysmaiden eroissa. Nyt saattaakin olla menossa hyvinvointiutopian alasajo. Olen ollut lukevinani jostain, että otsa hiessä se leipä on syötävä.

No Comments »

Meitä huijataan!

Stubb sanoi aamutv:ssä 26.10., että Suomi hävisi Lehman Bross’n konkurssissa 40 miljardia! Missä näyttö? Hän käytti tätä tieto perusteluna Kreikan apupaketeille. Koko ajan kun Kreikkaa on tuettu, perusteluna on käytetty sitä, että Kreikan kaatuessa Suomen vienti laskee, työttömyys lisääntyy ja Suomi joutuu taantumaan. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että Kreikkaa tukiessaan koko Eurooppa on joutunut taantumaan. Syynä on ollut se, että yritysten rahoitus on vaikeutunut ja jos rahoitus ei toimi, niin kasvua ei synny. Olisi myös syytä tutkia, miten eri maiden tukeminen vaikuttaa kilpailukykyyn. On myös esitettävä kysymys, miten on mahdollista, että jo 1920-luvulla tiedettiin 2008 alkava kaksoislama? Talouden syklit vaihtelevat siten, että aina rajun nousukauden jälkeen tulee krapula ja lama.
Stubb myös loihe lausumaan, että tulevaisuudessa jokainen suomalainen imeväisestä eläkeläiseen maksaa EU:n budjettiin 100 euroa vuodessa. Siis enemmän kuin, mitä Suomeen palautuu. Tämäkin väite pitää vain osittain paikkansa. EU:ssa tehtävät päätökset eivät kohtele Suomea tasa-arvoisesti. Energiansäästöpäätökset, rikkidirektiivi, maatalous jne. tulevat Suomessa huomattavasti kalliimmiksi toteuttaa kuin muissa EU-maissa. On myös syytä epäillä, että etelästä tulevat rakentamisen standardit eivät toimi meidän olosuhteissamme. Lisäksi viimeistään nyt on todistettu, että monissa EU-maissa Brysselin päätökset merkitään vain tiedoksi ja odotellaan mahdollista EY-tuomioistuimen päätöstä. Mitä väliä päätöksillä on, jos EU:sta ei voi erota, eikä siitä voi erottaa.

No Comments »

Menoa ja meininkiä

On se niin väärin! Kun ei vuosikymmenien yrityksistä huolimatta saatu valtiota maksamaan veroja ja vielä neuvostoliittolainen talousmallikin hajosi, niin mikä nyt eteen? Saiko valtuusto Virossa suuren ahaa-elämyksen? Sosialisoidaan kunnat! Virossahan kuntien itsemääräämisoikeus on hyvin rajallinen. Valtuustot tekevät budjettiesityksensä suoraan maan hallitukselle ja se sitten päättää, mitä armopaloja annetaan. Jos olette ajelleet virolaisissa pikkukaupungeissa, niin tilanteen vaikeuden huomaa katujen kunnosta. Kaupunkien ulkopuolella sen sijaan tiet ovat hyvässä kunnossa, mutta ne onkin rahoitettu suoraan Brysselistä.
Kaupungit itse keräävät vain erilaisia jätehuolto- yms. maksuja, mutta pääosa rahasta tulee valtion kassasta. Tämä malli jäi käteen, kun sosialismi ajoi karille. Meillä ollaan menossa päinvastaiseen suuntaan. Kuntia pannaan yhteen läjään kuitenkaan tietämättä yhtään, mihin se johtaa. Miksei saman tien sosialisoida kuntia ja laiteta maahan vain yksi kunta. Sosialistisessa mallissa valtio hoitaisi kaikki ne tehtävät kunnissa, joita se nyt muka ylläpitää valtiontukien avulla. Kunnat saisivat hoitaa sellaiset tehtävät, joita ei ole muutoinkaan pakko hoitaa. Perustuslaki on näköjään revitty tuhannen kappaleiksi, muttei sentään vielä poltettu!
Britannian pienissä kaupungeissa hoidetaan kiinteistöverolla jätehuolto ja katujen puhtaanapito, muuten sielläkin valtio vastaa lakisääteisistä tehtävistä. Sitten siellä on se GLC eli Greater London Council. Sillä on täysin omat säännöt ja standardit. Sen keskellä on London City, jossa asuvat eivät juuri maksa veroja. Jos EU luulee iskevänsä tähän jonkun pankkiverokiilan, niin ei oikein onnistu. City on kuin Vatikaani, siellä pätee vain Cityn säännöt
———————— ———————-
Suomen tulevaisuus ja vienti on pelastettu. Vaikka kulunut vanha sanonta kuuluu, että pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan, niin purjeet voi aina keksiä. Jossain Benelux-maissa on kehitetty rahtilaiva, jota puskee eteenpäin suuri määrä hirveän korkeita siipipurjeita. Ne on kehitelty tuulimyllyjen siivistä. Mahtuukohan ne muuten Tanskan siltojen alitse? Kun Itämeren purjehtijoita kuritetaan rikkidirektiivillä, eikä se puhdas diiseli riitä nyt edes autoihin, niin jotain uutta tarvitaan. Purjelaivathan kulkivat Itämerellä rahteineen aina 1900-luvun lopulle. Silloin tulivat teräslaivat ja tervan tekijät ja koko Suomen talous joutui ahdinkoon. Tervanpolttoa kun ei voinut siirtää Aasiaan. Nythän tervaa ei oikein uskalla edes polttaa. Tiedä koska se direktiivi kaivetaan naftaliinista. Vaiko onko naftaliinikin kielletty?
Pulleat purjeet ja mahtava peräsin ja taas on Itämerellä kirkas taivas ja puhdas ilma. Se minua vain tässä ihmetyttää, että joudutaanko ottamaan uudelleen käyttöön myös Suomen ensimmäinen toimitusehto. FOW eli first open water oli Suomalaisten tuotteiden ensimmäinen kansainvälinen toimitusehto. Laivat pääsivät Suomen satamiin vain avoveden aikaan. Minua nimittäin vähän epäilyttää se, että purjevoima ei taida riittää jäänmurtajille. Oletan, että rikkidirektiivi koskee jäänmurtajiakin. Silloin jää vain muutama vaihtoehto eli maksaa tai itkeä ja maksaa kalliista öljystä tai päästöoikeuksista tai rakentaa ydinvoimaa käyttäviä murtajia. Vai olisivatko tunneli Tallinnaan ja rautatie Muurmanskiin vaihtoehtoja? Vai tuleeko se ilmaston muutos sittenkin? Vai tuleeko jääkausi, kun Golf-virta lähtee Espanjaan golfaamaan? Miten tässä nyt pystyy elämään näiden taustamuuttujien kanssa?

No Comments »

Strategioista ja vähän muustakin

Strategian laatiminen ei ole tikan heittämistä budjettitauluun. Se ei ole myöskään juustohöylän käyttöä. Nykyisessä Uudessa Uljaassa Maailmassa kuntien kuten Lahden kaupungin päättäjien pitäisi yrittää hahmottaa kunta palveluyrityksenä. Tästä lähtökohdasta strategian tulee perustua ydinpalveluiden trendien selvittämiseen ja strategian laatimiseen niiden pohjalta. Ydintoiminnot ovat niitä toimintoja, jotka laki määrää kuntayhtiön tehtäviksi. Trendi näyttää olevan aina 1990-luvulta alkaen se, että valtio lisää kuntien tehtäviä ja vähentää niiden valtionosuuksia. Valtion omien sitoumuksien ja kulurakenteen kehittyminen näyttää vahvistavan eo. trendin megatrendiksi vielä tällä vuosikymmenellä.
Strategian kannalta tämä merkitsee sitä, että kuntien mahdollisuudet rahoittaa virkamieshallinnon ja kuntalaisten haluamia muita toimintoja ja investointeja vähenee. Vaihtoehtoja on kaksi. Voidaan korottaa veroäyri sietämättömyyden rajoille ja näin riistää kuntalaisilta taloutta pyörittävä ostovoima. Toinen vaihtoehto, jota myös Lahdessa on toteutettu, on markkinoiden ehdoilla toimivien yritysten perustaminen. Näitähän on Lahdessa mm. Lahti Energia, jos yhtiö olisi aikoinaan myyty, niin kaupunginhallituksessa olisi jo pitkään soiteltu kaupunginjohtajien johdolla valssia: Kusessa ollaan, muistona sota-ajoilta.
Strategian kannalta kaupungin toiminnan rahoitus perustuu siis valtionapuihin, verotuloihin ja konserniyhtiöiden osinkoihin sekä konsernipankin rahoitusmarginaaliin. Ongelma tässä yhtälössä on se, että suurin osa tuloista on sellaisia taustamuuttujia, joiden tulojen määrää on vaikea ennakoida. Osa konserniyhtiöistä toimii kilpailuympäristössä, joka merkitsee sitä, että kaupunki ei voi määrätä yhtiöiden osinkoa vuotta etukäteen. Kun puolestaan veroprosentillakin on olemassa joku kipukynnys, niin strategian kehykset ovat tiedossa. On siis hankittava lisää tuloja vanhojen tai uusien konserniyhtiöiden kautta ja/tai karsittava rankasti tulevien sukupolvien rasitukseksi tulevia turhakkeita tai vähemmän tärkeitä hankkeita. Erään tällaisen epävarman hankkeen Ulla Puolanne jo ansiokkaasti kuvailikin Uudessa Lahdessa 14.11.
Virkamieskunta ja demokraattisesti valitut luottamusmiehet eivät hallitse sellaista osaamista, jota tarvitaan liiketoiminnan innovoinnissa ja kehittämisessä. Liiketoiminta ei ole koskaan kuulunut kuntien ydintoimintoihin. Nyt kuitenkin kuntarahoitus antaa aihetta pohtia tätäkin strategiaa. Heitänkin tässä pallon ilmaan. Julkisuuteen on tullut tieto, että Nestlen pullotetun veden myynti on miljardi bisnes. Lahdessa on tunnetusti maailman puhtain vesi. Green Cityn brändi edellyttäisi ehdottomasti, että Lahti Aqua pullottaa tätä vettä ja ottaa osan Nestlen miljardeista kotiin. Tämä tukee myös lahtelaista talviurheilua ja puhtaan teknologian vientiä, joten kaikille lahtelaisille maailman matkaajille Lahti Aqua pullot matkoille mukaan. Lähin suuri markkina on tietysti Pietarin alue puhumattakaan Kiinasta, joihin molempiin kaupungilla ja sen organisaatioilla on hyvät yhteydet. Vesi tulee olemaan tulevaisuudessa yhä tärkeämpi luonnonvara, joten toimintaan on ryhdyttävä eilen.
Strategian suunnittelu on yhtä innovatiivista kuin tuotekehittelykin. Sitä ei pidä kuntayhteisössäkään tehdä laput silmillä. Vierailu Tallinnaan oli kuin halpalentoyhtiön käyttö. Viron toinen tasavalta aloitti samalla tavoin puhtaalta pöydältä kuin halpalentoyhtiötkin. Kunnan tai valtion aloittaminen puhtaalta pöydältä on paljon vaikeampaa. Vastassa ovat ne saavutetut subjektiiviset edut. Himmelien purkamisten lisäksi tarvitaan siis uusia tulolähteitä, koska veropohjaa ei voi laajentaa makuuhuoneisiin!

No Comments »

Yritysten kilpailukyky Suomessa

Kun lainsäädännössä on yli 7 500 yritystoimintaa säätelevää pykälää ja maailman monimutkaisin työvoimakustannusjärjestelmä, jolla yrityksiä verotetaan jo ennen tuloksen syntymistä, niin yhteisövero ei ole riittävä kannustamaan suoria ulkomaisia investointeja maahan. Suorat ulkomaiset investoinnit (FDI) ovat se ainut oikea mittari maan kilpailukyvylle. Tämä on myös heijastuma valtakunnassa toimivien yritysten kansainvälisestä kilpailukyvystä. Kaikki maakohtaisiin henkilökohtaisiin kyselyihin perustuvat tulkinnat eivät vie asioita eteenpäin.
Tanskassa oli samanlainen tilanne 1970-luvun lopulla. Siellä poistettiin yrityksiltä kaikki palkkasidonnaiset sosiaaliset maksut. Ne siirrettiin muihin veroihin. Yritykset eivät siis maksa palkkojen lisäksi muita kuluja kuin kuukausipalkkaisten kesälomat. Tuntipalkkaisten kesälomakorvaukset on lisätty palkkoihin. Tämä kuitenkin aiheutti sen, että maassa on eräs maailman korkeimpia tuloveroja ja tuloverojen progressio. Aluksi tämä toimi verrattain hyvin, mutta nyt ihmiset eivät halua enää palkankorotuksia vaan lisää vapaa-aikaa. Viimeksi Tanskan teollisuutta tutkiessani monessa tehtaassa oli kaksinkertainen miehitys. Toinen porukka oli vapaalla, kun toinen oli töissä. Tätä kutsutaan Tanskan malliksi tai joustovaraksi.
Työpaikat siis lisääntyivät. Tanskan työttömyys oli syyskuussa tänä vuonna 4,8 %. Historiallisesti vuodesta 1996 vuoteen 2012, Alhaisimmillaan työttömyys on ollut 1,7 prosenttia toukokuussa 2008. Tästä voisi siis vetää sellaisen johtopäätöksen, että mitä selkeämpi järjestelmä ja pienemmät työvoimakustannukset yrityksille säädetään, sitä pienempi on työttömyys. Tämä malli suosii erityisesti pk-yrityksiä. Tietysti Tanskaa suosivat useat muutkin taustamuuttujat kuten esim. Tanskan edullinen logistinen sijainti päämarkkinoihin nähden. Tässä suhteessa rikkidirektiivi iskee ankaran kiilan Suomen ja Tanskan väliseen kilpailukykyyn.
Haittapuolina voidaan todeta myös, että Tanska on kallis maa, jossa on korkea verotus. Tanskalaiset eivät kuitenkaan pahemmin purnaa, koska on töitä ja hyvä sosiaalinen turva. Toisaalta tämä ns. flexmalli antaa myös mahdollisuuden erottaa työntekijöitä hyvin helposti ja nopeasti. Työstä kieltäytyminen on myös sanktioitu ankarasti. Meillä yritetään Tanskan mallista poimia vain rusinat pullasta ainakin, mitä tulee ministeri Ihalaisen haluun noudattaa Tanskan mallia. Eräs tällainen oli työttömyysprosentin laskutapa. Tilastoilla leikkiminen kyllä osataan Suomessa, mutta kun on niitä todellisiakin ongelmia.
Suomi on tähän asti keskittynyt näihin enemmän tai vähemmän virtuaalisiin sijoituksiin maiden välisellä kilpailukyvyn rankinglistalla. Pitäisi ymmärtää, että kansallisvaltiolla ei ole mitään ominaiskilpailukykyä. Kilpailukyky muodostuu yritysten kilpailukykyjen summana, joka puolestaan näkyy vaihtotaseen ylijäämänä tai alijäämänä. Hallituksen tulisikin luottaa enemmän yritysten kokemuksiin siitä, miten niiden kilpailukykyä voidaan parantaa. Tässä pitää vielä muistaa sekin, että yrityksen koolla on ratkaiseva vaikutus yrityksen kilpailukykyyn. Suurilla ja keskisuurilla yrityksillä on erilaiset toimintaympäristöt ja edellytykset. Eurooppalaisessa rankingissa suomalaiset Pk-yritykset ovat pieniä yrityksiä. Tästä syystä jälleen kerran ne keinot, jotka tepsivät Euroopassa eivät paranna suomalaisten pk-yritysten vientikilpailukykyä.
Suomen vene vuotaa nyt pahasti ja alkaa hiljalleen upota. Suomalaisten pelastusmiehistö on kuitenkin Brysselissä pelastamassa Euroopan palavia öljylauttoja, eivätkä jaksa kantaa huolta omasta veneestä. Se saa ilmeisesti upota kaikessa rauhassa rikkidirektiivin auttamana. Suomipaatti alkaa olla niin huonossa kunnossa, että se voikin upota. Sen tilalle on parempi rakentaa kokonaan uusi uljas risteilijä. Niitähän me osaamme rakentaa!
Ay-liike ei ole halukas osallistumaan maan pelastamistalkoisiin millään tavalla. Se voisi osallistua ainakin siten, että jäsenmaksuja ei perittäisi prosentteina tuloista vaan niihin voisi ainakin laittaa maksukaton. Ay-liikkeen tarkoituksena ei pitäisi olla riistää jäseniään ja rikastua. Sen tarkoitusperät nykyisin saadaan hoidettua nykyisin pienemmilläkin varoilla.

No Comments »

Sananvapaus

Sananvapaus on yksi demokratian kulmakivistä. Tästä syystä lehdistöä kutsutaankin kolmanneksi valtiomahdiksi. Historian saatossa sananvapautta on rajoitettu eli sensuroitu monin tavoin. Suomessa vallitsi kylmän sodan aikana jopa itsesensuuri, joka vieläkin kummittelee silloin tällöin julkisessa sanassa. Tämä saattaa johtua siitä, että koulutus oli hyvin pitkään vasemmiston manipuloimaa. Vaikka meillä on sananvapaus ja sanomisen vapaus, niin etenkin nuoremman sukupolven tulisi muistaa myös, että siihen sisältyy vastuu. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun sanoja on sellaisessa asemassa, että hänen voidaan katsoa edustavan jotain suurempaa ryhmää tai aatetta.
Nyt on kuitenkin ”markkinoille” ilmestynyt sosiaalinen media ja se on ottanut asemansa ainakin neljäntenä valtiomahtina ja saattaa kohta tavoitella kolmossijaa. Sosiaalista mediaa on hyvin vaikea sensuroida vaikka halua olisikin. Siksi ei voi tarpeeksi korostaa sanomisen vastuuta julkisessa mediassa. Erittäin epämiellyttävä esimerkki saatiin, kun näkyvässä asemassa oleva Kokoomusnuorten edustaja esitti mielipiteitään lapsilisistä. Kun tällainen sanoma lähtee sosiaalisessa mediassa elämään omaa elämäänsä, niin se ei ole henkilön edustaman yhteisön kannalta millään tavoin mieltä ylentävää. Tällaisen sanoman voi myös helposti tulkita niinkin, että henkilö puhuu itsestään.
Tämän uuden neljännen valtiomahdin erikoinen puoli on se, että siellä sanottu tai julkaistu jää elämään. Nuori sukupolvi, joka tavoittelee julkisuutta sanomisillaan, joutuu elämään niiden kanssa koko ikänsä. Lopullisen tuomion antaa historia ja se voi olla aika julma. Oi aikoja oi tapoja pitänee tässäkin tapauksessa paikkansa. Sen verran pitää kuitenkin nuorten sanomisien puolesta todeta, että maailman talous etsii juuri nyt itseään. Taustamuuttujia on niin paljon, että jotain uutta on pakko syntyä, muutoin seuraukset voivat olla arvaamattomia.
Mitä sitten varsinaiseen lapsilisä asiaan tulee, niin nyt alkanut keskustelu ei ole mitenkään ainutlaatuinen. Historian saatossa lapsilisistä on puhuttu aina aika-ajoin. Pääasiassa vasemmiston vallassa ollessa on lapsilisät haluttu poistaa varakkaimmalta väestöosalta. Nuorempi sukupolvi ei tietenkään voi näitä tapauksia muistaa, koska odottivat vielä syntymäänsä. Perusteena käytettiin tietenkin sitä, että eiväthän rikkaat porvarit mitään lapsilisiä tarvitse. Monissa varakkaissa perheissä lapsilisät laitettiinkin säästöön lasten omille pankkitileille ja luovutettiin heille rippi- tai ylioppilaslahjoina. Lapsilisät ovat kuitenkin kampitusyrityksistä huolimatta säilyneet useissa läntisissä maissa. Olipa aika jolloin Ranskassa viisilapsisen perheen vanhempien ei tarvinnut käydä edes töissä, vaan he elivät lapsilisillä.

No Comments »

Harmaaverotus

Näin kaamosaikana kaikki on harmaata. Talous on harmaata, luonto on harmaata, suomalaiset naiset ovat harmaita, kaikki on niin perusteellisen harmaata. Onneksi EU-määräysten mukainen energian säästölamppu luo haalistunutta valoaan koteihin, koska energia lamppujen valokaan ei ole kuten ennen vanhojen kunnon lamppujen aikaan. Kaiken tämän harmauden keskellä loistavat kuitenkin veroparatiisien kirkkaat ja houkuttelevat valot. Jäikö jotain huomaamatta. Ai niin Jutta-tyttö sairastui yllättäen, kun valtiovarainministerien kokous olikin EU:n veroparatiisissa eli Luxemburgissa. Joku syväkurkku oli ehtinyt varoittaa ministeriä. Niin se on, Mooses on Mooses, mutta kuntavaalit ovat riskibisnes!
Tässä verosuunnittelun luvatussa maassa kärkiyrityksinä ovat olleet terveydenhuollon yritykset. Asiassa on kuitenkin toinenkin puoli. Suomalaiset rahoittajat eivät olleet halukkaita sijoittamaan näihin kauppoihin, siksi ne menivät maihin vieraisiin. Samoin kävi mm. autojen katsastuksessa. Silloinen johto rahasti yksityistetyn toiminnan kovaan hintaan ulkomaisilta sijoittajilta. Rahoitusalalla on Suomessa jämähdetty perinteisiin. Rakennuksiin, koneisiin ja laitteisiin saa pankista lainaa, mutta ei aineettomiin paitsi tietysti IT-aloille. Ikea, H&M, Lindex, KappAhl, Ohlson jne. kaltaiset brändit vaativat vahvan osaamisen lisäksi vahvan rahoituspohjan. Tätä eivät suomalaiset rahoittajat osaa. Nyt kun terveysalan yritykset ovat näyttäneet, miten homma toimii, niin valtio voisi ostaa yhden näistä takaisin Suomeen. Ihan oppimistarkoituksessa. Näin ehkä saataisiin nämä terveydenhuollon tietoliikenneasiatkin järjestykseen. Julkisen sairaanhoidon kustannukset voisivat radikaalisti laskea tehokkuuden parantuessa.
Harmaasta taloudesta on puhuttu niin paljon, että siitä ei nyt sen enempää. Puhutaan mieluummin harmaasta verotuksesta. Harmaa verotus toimii siten, että verotarkastaja tulee yritykseen ja ilmoittaa, että olemme aina palkkamme näillä tarkastuksilla hankkineet. Näissä tapauksissa yhteiskunta voittaa aina. Tapoja on kaksi. Verotarkastaja tekee täysin älyttömän ja lainvastaisen jälkiverotuksen yrityksessä. Tällä hetkellä yleinen summa on 2000 – 3000 euroa. Tämä perustuu siihen, että vaikka yrittäjä voittaisikin, niin oikeudenkäyntikulut tulevat sellaisiksi, että riitely ei kannata. Jos taas pamahtaa oikein kunnon mätky ja joudutaan käymään oikeutta useita vuosia, niin kustannukset nousevat suuriksi. Näissä tapauksissa vaikka voitto tulisi kotiin, niin hävinnyt osapuoli eli verottaja ei maksa voittajan oikeudenkäyntikuluja. Aikoinaan meni taistellessa vielä firmakin alta.
Tällä tavoin verottaja kostaa laillisesti toimiville Pk-yrityksille tappionsa taistelussa oikeaa harmaata taloutta vastaan. Pitää myös muistaa, että yrittäjän tekemä virhe on aina rikos, joka ei ole soviteltavissa. Turpiin tulee aina. Kun Suomessa on yli 7 500 pykälää sääntelemässä yrittämistä, niin ei se ole ihme, että lunta tulee tupaan. Kauppalehtikin sanoi vuosikymmeniä sitten, että Suomessa vain idiootit ryhtyvät yrittäjiksi. Verotuksessa ei myöskään ole hyviä käytäntöjä, koska jälkiverotuksen tehneet verotarkastajat eivät koskaan saa tietoa siitä, mitä oikeudessa on lopulta päätetty. Näin samat virheet toistetaan maailman tappiin tai ainakin siihen asti, kunnes KHO tekee ratkaisunsa. Näin ollen verovelvollinen on aina pääsääntöisesti väärässä, kunnes toisin todistetaan.

No Comments »

WP Login