Tuotantotilat ja kilpailukyky

Etsin yritykselleni 1980-luvun alkuvuosina parin tuhannen neliön tonttia teollisuushallia varten Lahdesta. Tarjonta oli tuolloin hyvin vähäistä ja palvelu torjuvaa. Tarjolla oli ainoastaan maapohjaltaan kalliita vaihtoehtoja. Tarjolla oli vain jokunen tontti, jossa perustukset edellyttivät louhimista tai paalutusta. Kaupungin taholta palvelu oli jotakuinkin: mitäs tänne tulet kyselemään? Niinpä minut ja yritykseni karkotettiin kauas pois Lahdesta yli kymmeneksi vuodeksi eli koko toiminta-ajakseen. Myös naapurikunnissa oli kaikki parhaat paikat rakennettu. Positiivinen asia Lahdessa oli Lahti Energian liittymähinnat. Ne olivat esiin tulleista kilpailukykyisimmät.
Se oli silloin ja nyt on nyt. Olemme EU:n jäseniä ja sitä kautta myös globaalissa kilpailussa. Teollisuudessa kilpaillaan jokaisesta eurosta ja sentin osastakin. Jo 1990-luvulta asti vanhat EU-maat saivat avustuksia Brysselistä teollisten toimitilojen rakentamiseen. Monet valtiot mm. Italia, Iso-Britannia, Saksa jne. ryhtyivät tarmokkaasti rakentamaan jopa kokonaisia teollisuuskaupunkeja. Puutuoteteollisuudessa tunnetaan ympäri maailman italialainen Friulin huonekalukolmio. Suomea ei tällainen toiminta kiinnostanut millään tasolla. Kun kehitysalueille rakentaminen loppui, loppuivat myös yhteiskunnan panostukset teollisten toimitilojen rakentamiseen. Vain vaatimukset lisääntyivät.
Tehdyissä tutkimuksissa on lisäksi todettu, että jo Tanskassa ja Pohjois-Saksassa teollisten toimitilojen rakentaminen tulee noin kolmanneksen halvemmaksi kuin meillä Suomessa. Tähän vaikuttavat paitsi ilmasto myös rakentamiseen liittyvät erilaiset määräykset. Kallein esimerkki ovat väestösuojat, joita ei Euroopassa rakenneta teollisuusrakennuksiin muualla kuin Suomessa. Kun Isossa-Britanniassa tehdään huonekaluja jopa autotalleissa, niin meillä sellainen ei onnistu. Rakennusmääräyksissä on monenlaisia, paloturvallisuus-, työnsuojelu-, sosiaalitila-, yms. määräyksiä, jotka ovat huomattavasti kilpailijamaita tiukempia. Näiden lisäksi ympäristömääräykset ovat kiristyneet siihen mittaan, että kohta ei teollista toimitilaa voi rakentaa enää mihinkään.
Nyt ollaankin lähellä sitä tilannetta, että yhteiskunta joutuu rakentamaan teollisia toimitiloja, mikäli teollista toimintaa maahan halutaan pk-sektorille. Näin on tehty muualla Euroopassa. Pitäisi ymmärtää se, että seinien rakentaminen toiminnalle ei kuulu yrityksen ydintoimintoihoin, vaan se on lisärasite. Ohjelmistojen ja muiden IT-sovellusten tekijöille tiloja on kyllä tarjolla. Jos ja kun yritykset joutuvat vielä nyt itse rakentamaan toimitilansa, niin pankit eivät ole valmiita tarjoamaan 25 – 30 vuoden lainoja rakentamiseen kuten asuntoihin on tarjolla. Jos otetaan esimerkki ihan läheltä Virosta, niin siellä on tarjolla metallisia- ja PVC-teollisuushalleja liisingrahoituksellakin.
Tämä on tämän päivän kilpailutilanne, jonka edessä Suomikin on. Vaihtoehtoja ei ole kovin paljon. Siitä kertovat vaikkapa paperitehtaiden purkamiset. Kaiken lisäksi Lahden seudulta on hävinnyt teollisia pk-yrityksiä 1990-luvulta alkaen arviolta noin 700 – 800. Kaiken tämän lisäksi sukupolvenvaihdos on viemässä väitöstutkimukseni mukaan noin 40 000 yritystä, joista suurin osa on teollisia yrityksiä. Edellä mainittuihin ongelmiin pitäisi Lahdessakin kiinnittää huomiota. Suuria yrityksiä ei ole enää jäljellä kuin jokunen. Ulkomaiset sijoittajat ovat äänestäneet jaloillaan ja vieneet tunnetut lahtelaiset brändit mennessään.

Comments are closed.


WP Login