Archive for lokakuu, 2012

Äänestyspassiivisuus

Päivystävät dosentit miettivät tuskaisesti ja toivottavansa päänsä puhki, miksi kansa kammoaa äänestämistä yhä enemmän ja enemmän. Pohdinnan suurin ongelma taitaa vain olla tarkastelukulman kapeus. Kehitys äänestyspassivisuudessa on tulevaisuuden tutkimuksen näkökulmasta liian kapea. Koska heikot signaalit ovat lähtöisin jo 1980-luvun lopulta ja ne ovat tällä vuosituhannella muodostuneet trendeiksi ja ovat nyt muodostumassa megatrendeiksi, pitäisi tarkastelua ongelman syistä laajentaa poikkitieteelliseksi. Mitä tehtiin silloin toisin, kun kansa kävi innokkaasti vaaliuurnilla?
Minun muistini ulottuu vain 1950-luvun loppupuoliskolla, mutta kaikki alkoi muuttua yleislakon jälkeen. Hyvinvointivaltion siemeniä alettiin silloin kylvää punamultaiseen maaperään. Yrittäjät ja kapitalistit eli siis porvarit olivat työläisen verta imeviä rikollisia. Strategiaksi otettiin heidän rokottamisensa ja niillä rahoilla luvattiin äänestäjille kaikkea mahdollista hyvää. Ajat ja keinot olivat silloin toiset. AY-liike tiesi, että lisää hyvää vaatimalla joukot saatiin äänestämään vasemmistoa. Vaikka inflaatio korjasi katetun pöydän hyvin nopeasti, niin devalvaatiolla palautettiin kilpailukyky ja sama oravanpyörä saattoi jatkua.
Näin rakennettiin Hyvinvointisuomi kolmen velkajalan varaan, Yrityksille rakennettiin palkkoihin perustuva kuluverkko, joka nyt on kiviriippana rasittamassa niiden kansainvälistä kilpailukykyä. Tämän lisäksi alettiin sulle-mulle lupausten lunastamiseksi ottaa valtiolle ja kunnille velkaa kiihtyvällä vauhdilla. Nyt ollaan sitten tilanteessa, jossa lupauksia ei ole juurikaan varaa antaa saati pitää. Hyvinvointivaltion ilmastointi alkoi hiljalleen ähkyä ja rakenteet homehtua. Nyt hyvinvointivaltio on niin pahasti homeessa, että sitä ei voi enää mitenkään korjata. Se pitäisi rakentaa kokonaan uudelleen. Valtion purkaminen ja uudelleen rakentaminen on kuitenkin vaikeaa. Se ei ole mahdotonta, kuten Neuvostoliiton romahtamisen yhteydessä on nähty. Silloinhan esim. kaikki Baltian maat joutuivat aloittamaan puhtaalta pöydältä.
Äänestyspassiivisuuteen vaikutti varmasti se, että hallitus muodostettiin poliittisen kentän sateenkaareksi poliittisten ääripäiden väliin. Monet pettyivät ”omaan” puolueeseensa ja jättivät äänestämättä. Perussuomalaisten äänestäjät varmaan pettyivät puolestaan siihen, että puolue ei maanvyörymävoitostaan huolimatta päässyt hallitukseen. Kokoomuksen menestys rakentuu pidemmän trendin varaan. Äänestäjät ovat talouden kansainvälistyessä ja koulutustason noustessa alkaneet huomata, mihin tilaan pitkään vallassa olleet puolueet ovat Suomen johtaneet. On herännyt epäilys, että onko yrittämisessä sittenkin jotain itua. Porvarit ja yrittäjät eivät taida sittenkään olla verenimijöitä. Yhteiskunnalla ei ole enää varaa tarjota työpaikkoja! Niitä voivat tarjota ainoastaan kilpailukykyiset yritykset. Jokin on siis mennyt pahasti pieleen ja koska oikeisto oli silloin oppositiossa, niin se tuskin on syyllinen.
Nuorten äänestäminen ei enää toimi vanhalla mallilla. Tilastojen mukaan he ovat niin huonokuntoisiakin, että tuskin pystyvät raahautumaan äänestyspaikoille. Sen sijaan tietokoneella äänestäminen voisi aktivoida kummasti. Virossa äänestysaktiivisuus lisääntyi merkittävästi, kun siirryttiin tietokonepohjaiseen äänestykseen. Siellä on käytössä ID-kortti, joka toimii hyvin laajalla sektorilla pankkitoiminnoista äänestämiseen. Meillä sen sijaan ovat käytössä pankkitunnukset, joilla voisi helposti myös äänestää. Ongelma onkin ilmeisesti siinä, että vanhat puolueet pelkäävät liian suuria muutoksia. Mennään mieluummin kohti katastrofia, kuin luovutaan vallasta.
Kunnallisella tasolla olisi myös syytä ottaa käyttöön suuntaa antavat kuntalaisäänestykset päätöksen teon tueksi. Tietokoneiden avulla tämä kävisi helposti. Nyt kansa ei saa sanoa sanaansa vaalien välillä esim. toriparkista, matkakeskuksesta, ohitiestä jne. Asiat vain vellovat vuosikymmeniä ja saattavat päätyä tanssiin yli hautojen. Tällainen äänestys kuitenkin kaventaisi virkamiesvaltaa ja saattaisi jopa uhata heidän työpaikkojaan. Viis siitä, että demokratia, puhumattakaan lähidemokratiasta, lisääntyisi ja samoin äänestysaktiivisuus!

No Comments »

Tuotantotilat ja kilpailukyky

Etsin yritykselleni 1980-luvun alkuvuosina parin tuhannen neliön tonttia teollisuushallia varten Lahdesta. Tarjonta oli tuolloin hyvin vähäistä ja palvelu torjuvaa. Tarjolla oli ainoastaan maapohjaltaan kalliita vaihtoehtoja. Tarjolla oli vain jokunen tontti, jossa perustukset edellyttivät louhimista tai paalutusta. Kaupungin taholta palvelu oli jotakuinkin: mitäs tänne tulet kyselemään? Niinpä minut ja yritykseni karkotettiin kauas pois Lahdesta yli kymmeneksi vuodeksi eli koko toiminta-ajakseen. Myös naapurikunnissa oli kaikki parhaat paikat rakennettu. Positiivinen asia Lahdessa oli Lahti Energian liittymähinnat. Ne olivat esiin tulleista kilpailukykyisimmät.
Se oli silloin ja nyt on nyt. Olemme EU:n jäseniä ja sitä kautta myös globaalissa kilpailussa. Teollisuudessa kilpaillaan jokaisesta eurosta ja sentin osastakin. Jo 1990-luvulta asti vanhat EU-maat saivat avustuksia Brysselistä teollisten toimitilojen rakentamiseen. Monet valtiot mm. Italia, Iso-Britannia, Saksa jne. ryhtyivät tarmokkaasti rakentamaan jopa kokonaisia teollisuuskaupunkeja. Puutuoteteollisuudessa tunnetaan ympäri maailman italialainen Friulin huonekalukolmio. Suomea ei tällainen toiminta kiinnostanut millään tasolla. Kun kehitysalueille rakentaminen loppui, loppuivat myös yhteiskunnan panostukset teollisten toimitilojen rakentamiseen. Vain vaatimukset lisääntyivät.
Tehdyissä tutkimuksissa on lisäksi todettu, että jo Tanskassa ja Pohjois-Saksassa teollisten toimitilojen rakentaminen tulee noin kolmanneksen halvemmaksi kuin meillä Suomessa. Tähän vaikuttavat paitsi ilmasto myös rakentamiseen liittyvät erilaiset määräykset. Kallein esimerkki ovat väestösuojat, joita ei Euroopassa rakenneta teollisuusrakennuksiin muualla kuin Suomessa. Kun Isossa-Britanniassa tehdään huonekaluja jopa autotalleissa, niin meillä sellainen ei onnistu. Rakennusmääräyksissä on monenlaisia, paloturvallisuus-, työnsuojelu-, sosiaalitila-, yms. määräyksiä, jotka ovat huomattavasti kilpailijamaita tiukempia. Näiden lisäksi ympäristömääräykset ovat kiristyneet siihen mittaan, että kohta ei teollista toimitilaa voi rakentaa enää mihinkään.
Nyt ollaankin lähellä sitä tilannetta, että yhteiskunta joutuu rakentamaan teollisia toimitiloja, mikäli teollista toimintaa maahan halutaan pk-sektorille. Näin on tehty muualla Euroopassa. Pitäisi ymmärtää se, että seinien rakentaminen toiminnalle ei kuulu yrityksen ydintoimintoihoin, vaan se on lisärasite. Ohjelmistojen ja muiden IT-sovellusten tekijöille tiloja on kyllä tarjolla. Jos ja kun yritykset joutuvat vielä nyt itse rakentamaan toimitilansa, niin pankit eivät ole valmiita tarjoamaan 25 – 30 vuoden lainoja rakentamiseen kuten asuntoihin on tarjolla. Jos otetaan esimerkki ihan läheltä Virosta, niin siellä on tarjolla metallisia- ja PVC-teollisuushalleja liisingrahoituksellakin.
Tämä on tämän päivän kilpailutilanne, jonka edessä Suomikin on. Vaihtoehtoja ei ole kovin paljon. Siitä kertovat vaikkapa paperitehtaiden purkamiset. Kaiken lisäksi Lahden seudulta on hävinnyt teollisia pk-yrityksiä 1990-luvulta alkaen arviolta noin 700 – 800. Kaiken tämän lisäksi sukupolvenvaihdos on viemässä väitöstutkimukseni mukaan noin 40 000 yritystä, joista suurin osa on teollisia yrityksiä. Edellä mainittuihin ongelmiin pitäisi Lahdessakin kiinnittää huomiota. Suuria yrityksiä ei ole enää jäljellä kuin jokunen. Ulkomaiset sijoittajat ovat äänestäneet jaloillaan ja vieneet tunnetut lahtelaiset brändit mennessään.

No Comments »

Huoltosuhde

Koko huoltosuhde on sanana täysin absurdi. Sitä tulkitsevat antavat ymmärtää, että eläkkeelle tulevat suuret ikäluokat joutuvat suoraan kunnan eläteiksi. Tämä käsityshän on täysin väärä. Tällä väestön osalla on eläkkeitä säästössä noin 140 miljardia euroa. Näistä maksetuista eläkkeistä eläkkeensaajat maksavat veroa jopa enemmän kuin palkansaajat samansuuruisesta palkkatulosta. Tästä seuraa suoraan se, että veronmaksukyky ei kunnissa poistu, vaan se vain hieman vähenee. Perustellusti voi sanoa, että tulevat eläkeläiset kantavat verovastuuta samalla tavoin kuin palkkatyötä tekevätkin.
Suurilla ikäluokilla on myös eri arvioiden mukaan noin 100 miljardia euroa muuta varallisuutta. Tärkeimpänä näistä tietenkin on velaton oma asunto. Pitkällä jänteellä asuntojen hinta nousee. Lisäksi useimmilla on säästöjä ja muuta varallisuutta, koska sodan jälkeisissä köyhissä oloissa opittiin säästämään pahan päivän varalle. Huoltosuhde tai huoltovaje, huoltovaje, kuinka sitä halutaankaan kutsua, on poliitikkojen tietämättömyyttä tai suorastaan salaliitto kuntien yhdistämiseksi.
Voi hyvin perustellusti ajatella, että valtiovarainministeriön virkailijat ovat lanseeranneet tällaisen käsitteen peitelläkseen esimerkiksi valtiontalouden alijäämiä. Näillä perusteilla on sitten hyvä saada valtiontalous kuntoon alentamalla kuntien avustuksia. Näinhän tehtiin jo 1990-luvulla, kun valtio siirsi omia tehtäviään kunnille. Suurin ongelma huoltosuhteessa onkin kuntien ja valtion välisten tehtävien ja tulonjaon tasapainottaminen. Onhan hyvin tiedossa, että Suomessa on maailman huippuluokka olevat BKT:n sisäiset tulonsiirrot.
Toisaalta on myös huomattava, että eläkkeelle jäävillä yrittäjillä sen sijaan on ongelma. Keskimääräinen yrittäjäeläke ETK:n mukaan on tällä hetkellä vain noin 600 euroa kuukaudessa. Tämä johtuu siitä, että yrittäjät ovat maksaneet minimimaksua luottaen siihen, että heidän eläkkeensä on yrityksen arvossa. Tässä on sellainen iso riski, että vuosituhannen puolivälissä Finnverassa tehdyssä tutkimuksessa eläkkeelle jäävän yrittäjän yrityksen arvo oli hyvin alhainen. Se vastasi jotakuinkin samaa arvoa kuin pakkorealisoinneissa. Perus syy tähän on se, että suuri osa yrityksistä on teollisia yrityksiä, joita on rakennettu aikoinaan kehitysalueille. Kehitysalueilla olevien yritysten kiinteistöjen käyvät arvot ovat aivan minimaaliset.

No Comments »

WP Login