Sahateollisuus ja rikkidirektiivi

Toimitusjohtaja Nordström esitti 26.9. asiantuntijan mielipiteensä rikkidirektiivin vaikutuksesta Suomen ulkomaankauppaan. Hänen mukaansa pesuritekniikka ei ole vielä lainkaan silliä tasolla, että rikki pystyttäisiin poistamaan vaaditulle tasolle. Toisaalta pesurit ovat kalliita ja maksavat noin 6 milj. per laiva. Tällainen investointi saattaa olla jopa puolet laivan käyvästä arvosta. Näissä tapauksissa on kyseenalaista kannattaako valita liikennöinnin lopettaminen Suomeen tai laivasta luopuminen. On myös otettava huomioon, että Itämerellä ja Suomenlahdella liikennöin niin paljon laivoja, että riittävän pesurimäärän tekeminen ja investointien rahoittaminen joudutaan viemään EU-tasolle eli EKP:n hoidettavaksi. Tähänkään ei kuitenkaan aika riitä!
Maakaasun käyttökään ei ole nopea ja yksinkertainen vaihtoehto. Sekin vaatii muutoksia ja investointeja laivoissa ja kaasuterminaaleja eri puolella liikennöintialuetta. Ainoa riittävän nopea vaihtoehto on diesel-polttoaineeseen siirtyminen. Raju kysyntäpiikki nostaisi dieselin hintaa Nordströmin arvion mukaan jopa 4 euroon litralta. Tämä puolestaan johtaisi valtavaan kuljetus- ja lämmityskustannusten nousuun Suomen lisäksi monissa muissakin maissa. Hallitus vakuuttelee, että dieselin tuotanto sopeutuu nopeasti kasvavaan kysyntään. Tällainen ajatusmalli on väärä. Raakaöljystä saadaan monia erilaisia jakeita, joista dieselöljy on vain yksi. Sellainen kuvitelma, että raakaöljystä olisi mahdollista saada 100 % dieselöljyä, on väärä. Tästä johtuen dieselin hinta nousee hyvin pitkäksi ajaksi siihen asti, kunnes merivedestä voidaan tehdä vetyä ja käyttää polttokennoja.
Sahatavaran maailmanmarkkinahinta Keski-Saksassa on tällä hetkellä noin 200 euroa / m3. Rekkakuorma eli n. 55 m3 rahti on noin 1500 euroa eli 27 euroa /m3. Kokonaisrahtia vuoden 2015 jälkeen on vaikea laskea, koska dieselin hinnannousut ja polttoaineiden verotus eri maissa vaihtelee. Jos kuitenkin merirahti tuplaantuu niin rahtihinta asettuu tasolle 40 euroa tai yli. Virosta ja Ruotsista rahtien nousut ovat huomattavasti pienempiä, koska Virosta tavara kulkee kumipyörillä ja Ruotsista lisäksi myös junalla. Kilpailijoiden rahdit ovat nyt noin 2/3 Suomen rahdeista. Pahimmat kilpailijat saavat siis huomattavan kilpailuedun. Ruotsi voi kompensoida sahateollisuuden kustannuksia myös laskemalla tukin hintaa, koska valtio on määräävässä asemassa raaka-aineen hinnoittelussa. Ainoa tapa pelastaa Suomen metsäteollisuus on myös raju tukin hintojen lasku. Edes Venäjän tuonti ei voi tilannetta pelastaa.
Paperi ja selluteollisuus on jo alkanut äänestää jaloillaan ja siirtänyt kapasiteettia muualle. Sahateollisuutta on pidetty eräänä kotipaikkauskollisimmista, mutta uudet rahdit muuttavat tilannetta radikaalisti. Kun logistisia kustannuksia lasketaan oikein tarkkaan, niin saattaa olla, että koko sahateollisuuden jalostustoiminta kannattaa siirtää Viroon. Halvemmat tuotantokustannukset kompensoivat todennäköisesti rahdit Viroon ja valmiiden tuotteiden kuljetus sieltä tärkeimmille markkinoille onkin sitten kilpailukykyisempi kuin Suomesta. Taantuuko Suomi vain raaka-aineiden toimittajaksi? Rikkidirektiivi on kuitenkin selkeä osoitus siitä, että EU:ssa ei ymmärretä Suomen erikoista maantieteellistä asemaa. Joka tapauksessa nyt ollaan tilanteessa, jossa strategiat on parasta päivittää kiivaasti.

Comments are closed.


WP Login