Kilpailukyky

Pääministeri kannustaa kansanedustajia keskustelemaan budjetin käsittelyn yhteydessä Suomen kilpailukyvystä. Tällä tavalla hän paljastaa tietämättömyytensä globaalista taloudesta, jollainen käsitys on myös monella vanhojen oppien taloustieteilijöillä. Porterin mukaan kansallisvaltiolla ei ole ominaiskilpailukykyä. Valtion tehtävä on luoda yrityksille kilpailukykyinen toimintaympäristö. Kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissa vain ensimmäinen tila merkitsee jotain. Valtioiden välisten kilpailukykyarvioiden parametrit ovat myös yritysten kilpailukyvyn osalta kiistanalaisia.
Kansallisvaltion kilpailukyky on sen alueella toimivien yritysten kilpailukykyjen summa!
Porterin mukaan valtion tehtävä on siis rakentaa sellainen fyysinen ja henkinen infrastruktuuri, jossa yritykset pystyvät toimimaan kilpailijamaita kilpailukykyisemmin. Samoin on rakennettava sellainen toimintaympäristö, jossa byrokratia ja yritystoiminnan esteet ovat minimissään. Tämä edellyttää hallitukselta ja eduskunnalta strategisia päätöksiä ja niiden pitkäjänteistä noudattamista, jolla taataan päätöksenteon ennustettavuus.
Mitä sitten tulee yhteisöveroon tai yritysten verotukseen yleensä, niin niitä ei voi eri maissa verrata keskenään. Veroprosentti on vain asian osatekijä. Tärkeämpää on se, miten verotettava tulo muodostuu. Suomessa on hyvin jäykkä kirjanpitokulttuuri, joka on pitkälle verolakien säätelemä. Meillä on mm. SUMU-poistot, jossa poisto määritellään kattamaan investoinnin elinkaaren. Poisto on tehtävä samansuuruisena olipa tulos voitollinen tai tappiollinen. Samoin on tarkat määräykset varastojen, raaka-aineiden, valmisteiden ja puolivalmisteiden hinnoittelemisesta. Etenkin entisissä kommunistimaissa tällaisia määräyksiä ei ole, vaan kaikki em. erät voidaan vapaasti harkiten asettaa tarpeen mukaan. Myös se, mitä hyväksytään vähennyskelpoisiksi menoiksi, vaihtelee maittain.
Esimerkiksi toimiessani liki parikymmentä vuotta Virossa liikkeenjohdon konsulttina näin, kuinka yritykset järjestelivät tilinpäätöksiään. Kun tarvittiin pankista rahoitusta, kaikki erät arvostettiin vähittäishintoihin ja poistot jätettiin tekemättä. Tällä ei ollut merkitystä verotuksessa, koska yritykset eivät maksa veroa. Veron maksoivat vain osingonsaajat ja palkansaajat.

Comments are closed.


WP Login