Vaihtokauppaa

Suomettuminen on jälleen noussut lööppeihin. Sivuasiaksi on kuitenkin jäänyt Suomen ja Neuvostoliiton välinen bilateraalinen kauppa. Kauppa oli Suomelle elintärkeää ja sitä se oli myös useille yrityksille, jotka saivat kunnian olla mukana tässä veljesliitossa. Kaupankäyjien rinkiin oli erittäin vaikea päästä, koska siinä olijat eivät kilpailleet keskenään. Tämä järjestely takasi yrityksille jopa viisinkertaiset katteet länsikauppaan verrattuna. Kun näin tällaiset katteet työskenneltyäni vuosikymmeniä rajusti kilpaillussa länsiviennissä, olin pudota ahterilleni.
Toimiessani myöhemmin tutkijana löysin myös jonkinlaisen selityksen asiaan. Tosin olin jo matkoillani neuvostoliittolaisissa yrityksissä kuullut vihjeitä syistä ja siitä, että esimerkiksi italialaiset ja saksalaiset kilpailijamme olivat paljon meitä halvempia. Nesteen historiikista kuitenkin selvisi, että Suomi eli Neste maksoi 5 % (Kuisma 1997) maailmanmarkkinahintoja enemmän öljystä Neuvostoliitolle. Käytännössä tämä merkitsi sitä, että yritysten suuret voitot maksatettiin suomalaisilla kuluttajilla. Asiasta ei kuitenkaan kannata yrittää rakentaa 0-summapeliä hyötyjen selvittämiseksi.
Öljy kattoi bilateraalikaupasta noin 90 %, joten ilman sitä yhtälö olisi ollut mahdoton. Huippuunsa vaihtokaupan tärkeys nousi vuonna 1974 alkaneen öljykriisin aikana. Mitä enemmän öljyn hinta nousi, sitä kiivaammin koneet Suomessa kävivät. Tosin kyllä esimerkiksi metsäteollisuus oli Suomessa kovilla. Pääosin kuitenkin tilanne maailmalla oli hyvin huono, mutta Suomessa meni suhteellisen kovaa. Suomessa meni lopulta niin kovaa, että se sokaisi monet poliittiset päättäjät. Uskottiin, että öljylaineen harjalla surfaaminen kestää ikuisesti. Monet suuret yhteiskunnalliset uudistukset tapahtuivat Suomessa tänä ajan jaksona.
Kun Neuvostoliitto sitten hajosi ja markkinat avautuivat kansainväliselle kilpailulle, suomalaisilta venäjän kauppiailta jäi huomaamatta, että Gorbatshov antoi jo vuonna 1988 (Perestroika 1988) pitämässään puheessa neuvostoliittolaisille yrityksille oikeudet ostaa tarvitsemansa raaka-aineet sekä koneet ja laitteet ilman ministeriöiden ohjausta. Monet Venäjän kauppaa käyvät kolkuttelivat Moskovan ministeriöissä ovia, joiden takan ei ollut ketään. Monet vieläpä maksoivat palveluksista, joita eivät koskaan saaneet. Sen sijaan kilpailijamme huomasivat asian ja ryhtyivät menemään suoraan asiakkaisiin. Kun sitten kilpailu asettui vapaan kansainvälisen kaupan muotteihin, katteet laskivat rajusti. Kilpailu kiristyi saksalaisten, itävaltalaisten ja italialaisten taholta. Seurasin etenkin Saksasta tulevaa kilpailua. Vientituet ja viennin rahoitus olivat massiivisia. Lahjukset sai hyväksyä myyntikuluina verotuksessa. Kaksoislaskutuksesta ei välitetty, koska se oli venäläisten sisäinen asia.
Massiivinen kilpailu ajoi monet suomalaiset toimijat pois markkinoilta. Kaupan luonteesta johtuen idänkauppiaat eivät kuitenkaan huomanneet, että vuosikymmenien aikana suomalaiset tuotteet, palvelu ja toimitusvarmuus olivat nostaneet Suomen jopa ykköstoimittajan asemaan. Meitä kunnioitettiin kauppakumppaneina. Tätä olisi voinut hyödyntää, eikä unohtaa. Lahdesta meni paitsi koneita ja laitteita myös junalasteittain huonekaluja. Lahtelaisia huonekaluja jonotettiin vuosikausia kärsivällisesti kuten Ladoja. Olisi ollut varsin loogista hyödyntää tätä mainetta perustamalla kauppoja vaikkapa Pietariin. Asiaan ei ryhdytty ja IKEA jyräsi markkinat maassa suurella rahalla. Nyt on viimeinen tilaisuus, kun WTO alentaa tulleja ja uudet nuoret kauppiaat ovat korvanneet vanhat kalkkikset. Ostajasukupolvikin on vaihtunut, mutta tietojeni mukaan suomalaisten maine on kuitenkin tallella.

Comments are closed.


WP Login