Onko politiikalla tulevaisuutta?

Jo vuosikymmeniä sitten Irwin Goodman ennusti Suomen tulevaisuuden ja tietämättään myös koko Euroopan tulevaisuuden lauluissaan Raha ratkaisee ja Kun ei rahat riitä. Viimeistään vuodesta 2008 alkaen on ollut selvää, että raha ratkaisee. Markkinat eli raha ovat vieneet ja poliittiset päättäjät kautta läntisen maailman ovat vikisseet ja yrittäneet saada niskalenkkiä rahapulasta valitettavan huonolla menestyksellä. Globaali kilpailu ja WTO:n haihduttamat maailman kaupan rajoitukset ovat riistäneet poliittisilta päättäjiltä vallan. Tämän voisi visualisoida sanonnalla politiikka ilman vaatteita.
Euro ja EU ovat riisuneet politiikan vaatteista. Kreikkalaisten vuosikymmeniä kestänyt virtuaalitodellisuudessa eläminen paljastui jopa niille yllätyksellisen karmeana, jotka tilanteesta tiesivät. Muualla läntisessä maailmassa puolestaan hallitsematon fiskaalipolitiikka synnytti asuntokuplan, joka puolestaan heitti veronmaksajat susille. Poliittisten päättäjien hyväuskoisuus ja korruptoitavuus törmäsi bionomiseen talouteen kuin Titanic jäävuoreen. Syyt olivat periaatteessa samat – ei uskottu väistämättömän voivan tapahtua. Maailman talous toimii vain joko täysin ilman säätelyä tai tarkasti säädeltynä. Bionomisessa mallissa, jossa säätelyä ei ole, kärsivät vain syylliset.
Tämähän on tietysti filosofista jälkiviisautta, mutta se mitä nyt ja tulevaisuudessa näyttää tapahtuvan on myös demokratian kriisi. Näin vaalien alla olisikin syytä harkita pitäisikö nykydemokratiassa jotain muuttaa? Ensimmäisenä tulee tietenkin mieleen vaalien ehdokasasettelu. Nythän puolueet pyrkivät saamaan listoilleen vaalikansan rakastamia kauniita, rohkeita ja mediaseksikkäitä. Näillä valinnoilla ollaan tultu tähän. Kysymys kuuluukin, pitäisikö vaatia enemmän laatua. Virkakuntaa valittaessa pyritään pääsääntöisesti hakemaan parasta, vaikka joukkoon pääsee silloin tällöin sopiviakin pätevien asemesta.
Tämän on käänteistä logiikkaa, koska asioista päättävät kuitenkin vaaleilla valitut, joilla ei välttämättä ole mitään pätevyyttä. Pätevyydellä en tarkoita välttämättä lukeneisuutta, vaan myös elämän kokemusta. Sitä kutsutaan myös common sense käännettynä terve järki tai talonpoikaisjärki. Nykyisessä järjestelmässä tämä kuitenkin vaikuttaa mahdottomalta. Nykyisessä systeemissä ehdokkaiksi pyritään saamaan mahdollisimman paljon julkisuudessa näkyvyyttä saaneita henkilöitä. Tämä on kuitenkin äänestäjien älykkyyden aliarviointia, eikä takaa laadullisesti riittävän pätevää päätöksentekoa. Tämän lisäksi äänestäjiä lahjotaan erilaisilla lupauksilla, joiden toteuttamiseen ei ole olemassa varoja. Tämän polun kulkeminen johtaa siihen, että yhteiskunta perii lopulta kaikkien tulot ja maksaa verotettaville vain viikkorahaa.
Vaihtoehdot ovatkin sitten aika radikaaleja. Jos ja kun raha näyttää ratkaisevan, niin mitä merkitystä on puolueilla? Kysymyksen voi esittää sitäkin suuremmalla syyllä, kun maassa on sateenkarihallitus. Tässä mallissa kommunisti rapsuttaa kapitalistin selkää ja päinvastoin. Silloin, kun poliittiset linjat olivat selkeät, tällainen ei voinut tulla kysymykseenkään. Koska on vakavaa näyttöä siitä, että yksipuolue tai kaksipuoluejärjestelmätkään eivät toimi markkinoita tyydyttävällä tavalla, niin kulunutta sanontaa käyttäen, olemme vaativien haasteiden edessä. Ongelman ratkaisu on kuitenkin jo nykyisillä sukupolvilla edessään. Nykyinen meno on muodostunut jo megatrendiksi, joka johtaa kaaokseen!.

Comments are closed.


WP Login