Archive for syyskuu, 2012

YT – varmuuden vuoksi?

YT-neuvotteluista käytävä keskustelu julkisuudessa osoittaa ainakin kaksi asiaa. Poliitikoilla ei ole riittävää kosketuspintaa reaaliaikaiseen yrittämiseen ja toimittajat haluavat vain lööppejä. Kukaan ei halua kysyä sitä toista kysymystä: miksi? Tällä hetkellä eletään teollisuudessakin Internet-aikakautta, jolloin tuotteet halutaan eilen ja vielä mieluimmin suoraan netistä. Kukaan ei halua enää varastoida mitään, vaan tavarat on saatava alta aikayksikön.
Toisaalta esimerkiksi puutuoteteollisuuden markkinarakenne on muuttunut parin vuosikymmenen aikana koko arvoketjun osalta varastoivasta kädestä suuhun eläväksi Market-tyyppiseksi jakeluksi. Tämä on aiheuttanut sen, että suomalaisen työelämän joustot eivät enää riitä. Lomien jälkeen nekin vähäiset varastot, joita päämarkkinoilla on, on täytetty ja edessä on vain se pimeä tunneli. Kun toiminta on muutoinkin ollut pitkään heikosti kannattavaa, ei nykyisien työmarkkinajoustojen vallitessa yrityksillä ole paljon vaihtoehtoja.
Pannaan pystyyn YT varmuuden vuoksi, ja mikäli tilanne paranee, perutaan ne. Koska YT-menettely on kankea ja paljon aikaa vievä, on ne aloitettava varmuuden vuoksi, jos markkinatilanne siltä näyttää. Hyvin pitkään irtisanomisia ja YT-neuvotteluja kierrettiin siten, että otettiin lomautettuja ihmisiä töihin puoleksi vuodeksi ja sitten vaihdettiin vuoroja. Tämä takaportti on nyt suljettu aika tarkkaan, joten ollaan vanhoissa kaiken ratkaisevan devalvaation aikaisissa lähtökuopissa.
Valitettava tosiasia on se, että globaalilta kilpailulta ei voi suojautua edes työväenliike. Joustoja on tavalla tai toisella radikaalisti lisättävä tai kohta hyvinvointivaltiossa ei ole muita kuin hoitajia etsiviä vanhuksia jäljellä – sanokoot Jutta, mitä haluaa!

No Comments »

Sahateollisuus ja rikkidirektiivi

Toimitusjohtaja Nordström esitti 26.9. asiantuntijan mielipiteensä rikkidirektiivin vaikutuksesta Suomen ulkomaankauppaan. Hänen mukaansa pesuritekniikka ei ole vielä lainkaan silliä tasolla, että rikki pystyttäisiin poistamaan vaaditulle tasolle. Toisaalta pesurit ovat kalliita ja maksavat noin 6 milj. per laiva. Tällainen investointi saattaa olla jopa puolet laivan käyvästä arvosta. Näissä tapauksissa on kyseenalaista kannattaako valita liikennöinnin lopettaminen Suomeen tai laivasta luopuminen. On myös otettava huomioon, että Itämerellä ja Suomenlahdella liikennöin niin paljon laivoja, että riittävän pesurimäärän tekeminen ja investointien rahoittaminen joudutaan viemään EU-tasolle eli EKP:n hoidettavaksi. Tähänkään ei kuitenkaan aika riitä!
Maakaasun käyttökään ei ole nopea ja yksinkertainen vaihtoehto. Sekin vaatii muutoksia ja investointeja laivoissa ja kaasuterminaaleja eri puolella liikennöintialuetta. Ainoa riittävän nopea vaihtoehto on diesel-polttoaineeseen siirtyminen. Raju kysyntäpiikki nostaisi dieselin hintaa Nordströmin arvion mukaan jopa 4 euroon litralta. Tämä puolestaan johtaisi valtavaan kuljetus- ja lämmityskustannusten nousuun Suomen lisäksi monissa muissakin maissa. Hallitus vakuuttelee, että dieselin tuotanto sopeutuu nopeasti kasvavaan kysyntään. Tällainen ajatusmalli on väärä. Raakaöljystä saadaan monia erilaisia jakeita, joista dieselöljy on vain yksi. Sellainen kuvitelma, että raakaöljystä olisi mahdollista saada 100 % dieselöljyä, on väärä. Tästä johtuen dieselin hinta nousee hyvin pitkäksi ajaksi siihen asti, kunnes merivedestä voidaan tehdä vetyä ja käyttää polttokennoja.
Sahatavaran maailmanmarkkinahinta Keski-Saksassa on tällä hetkellä noin 200 euroa / m3. Rekkakuorma eli n. 55 m3 rahti on noin 1500 euroa eli 27 euroa /m3. Kokonaisrahtia vuoden 2015 jälkeen on vaikea laskea, koska dieselin hinnannousut ja polttoaineiden verotus eri maissa vaihtelee. Jos kuitenkin merirahti tuplaantuu niin rahtihinta asettuu tasolle 40 euroa tai yli. Virosta ja Ruotsista rahtien nousut ovat huomattavasti pienempiä, koska Virosta tavara kulkee kumipyörillä ja Ruotsista lisäksi myös junalla. Kilpailijoiden rahdit ovat nyt noin 2/3 Suomen rahdeista. Pahimmat kilpailijat saavat siis huomattavan kilpailuedun. Ruotsi voi kompensoida sahateollisuuden kustannuksia myös laskemalla tukin hintaa, koska valtio on määräävässä asemassa raaka-aineen hinnoittelussa. Ainoa tapa pelastaa Suomen metsäteollisuus on myös raju tukin hintojen lasku. Edes Venäjän tuonti ei voi tilannetta pelastaa.
Paperi ja selluteollisuus on jo alkanut äänestää jaloillaan ja siirtänyt kapasiteettia muualle. Sahateollisuutta on pidetty eräänä kotipaikkauskollisimmista, mutta uudet rahdit muuttavat tilannetta radikaalisti. Kun logistisia kustannuksia lasketaan oikein tarkkaan, niin saattaa olla, että koko sahateollisuuden jalostustoiminta kannattaa siirtää Viroon. Halvemmat tuotantokustannukset kompensoivat todennäköisesti rahdit Viroon ja valmiiden tuotteiden kuljetus sieltä tärkeimmille markkinoille onkin sitten kilpailukykyisempi kuin Suomesta. Taantuuko Suomi vain raaka-aineiden toimittajaksi? Rikkidirektiivi on kuitenkin selkeä osoitus siitä, että EU:ssa ei ymmärretä Suomen erikoista maantieteellistä asemaa. Joka tapauksessa nyt ollaan tilanteessa, jossa strategiat on parasta päivittää kiivaasti.

No Comments »

Kilpailukyky

Pääministeri kannustaa kansanedustajia keskustelemaan budjetin käsittelyn yhteydessä Suomen kilpailukyvystä. Tällä tavalla hän paljastaa tietämättömyytensä globaalista taloudesta, jollainen käsitys on myös monella vanhojen oppien taloustieteilijöillä. Porterin mukaan kansallisvaltiolla ei ole ominaiskilpailukykyä. Valtion tehtävä on luoda yrityksille kilpailukykyinen toimintaympäristö. Kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissa vain ensimmäinen tila merkitsee jotain. Valtioiden välisten kilpailukykyarvioiden parametrit ovat myös yritysten kilpailukyvyn osalta kiistanalaisia.
Kansallisvaltion kilpailukyky on sen alueella toimivien yritysten kilpailukykyjen summa!
Porterin mukaan valtion tehtävä on siis rakentaa sellainen fyysinen ja henkinen infrastruktuuri, jossa yritykset pystyvät toimimaan kilpailijamaita kilpailukykyisemmin. Samoin on rakennettava sellainen toimintaympäristö, jossa byrokratia ja yritystoiminnan esteet ovat minimissään. Tämä edellyttää hallitukselta ja eduskunnalta strategisia päätöksiä ja niiden pitkäjänteistä noudattamista, jolla taataan päätöksenteon ennustettavuus.
Mitä sitten tulee yhteisöveroon tai yritysten verotukseen yleensä, niin niitä ei voi eri maissa verrata keskenään. Veroprosentti on vain asian osatekijä. Tärkeämpää on se, miten verotettava tulo muodostuu. Suomessa on hyvin jäykkä kirjanpitokulttuuri, joka on pitkälle verolakien säätelemä. Meillä on mm. SUMU-poistot, jossa poisto määritellään kattamaan investoinnin elinkaaren. Poisto on tehtävä samansuuruisena olipa tulos voitollinen tai tappiollinen. Samoin on tarkat määräykset varastojen, raaka-aineiden, valmisteiden ja puolivalmisteiden hinnoittelemisesta. Etenkin entisissä kommunistimaissa tällaisia määräyksiä ei ole, vaan kaikki em. erät voidaan vapaasti harkiten asettaa tarpeen mukaan. Myös se, mitä hyväksytään vähennyskelpoisiksi menoiksi, vaihtelee maittain.
Esimerkiksi toimiessani liki parikymmentä vuotta Virossa liikkeenjohdon konsulttina näin, kuinka yritykset järjestelivät tilinpäätöksiään. Kun tarvittiin pankista rahoitusta, kaikki erät arvostettiin vähittäishintoihin ja poistot jätettiin tekemättä. Tällä ei ollut merkitystä verotuksessa, koska yritykset eivät maksa veroa. Veron maksoivat vain osingonsaajat ja palkansaajat.

No Comments »

Vaihtokauppaa

Suomettuminen on jälleen noussut lööppeihin. Sivuasiaksi on kuitenkin jäänyt Suomen ja Neuvostoliiton välinen bilateraalinen kauppa. Kauppa oli Suomelle elintärkeää ja sitä se oli myös useille yrityksille, jotka saivat kunnian olla mukana tässä veljesliitossa. Kaupankäyjien rinkiin oli erittäin vaikea päästä, koska siinä olijat eivät kilpailleet keskenään. Tämä järjestely takasi yrityksille jopa viisinkertaiset katteet länsikauppaan verrattuna. Kun näin tällaiset katteet työskenneltyäni vuosikymmeniä rajusti kilpaillussa länsiviennissä, olin pudota ahterilleni.
Toimiessani myöhemmin tutkijana löysin myös jonkinlaisen selityksen asiaan. Tosin olin jo matkoillani neuvostoliittolaisissa yrityksissä kuullut vihjeitä syistä ja siitä, että esimerkiksi italialaiset ja saksalaiset kilpailijamme olivat paljon meitä halvempia. Nesteen historiikista kuitenkin selvisi, että Suomi eli Neste maksoi 5 % (Kuisma 1997) maailmanmarkkinahintoja enemmän öljystä Neuvostoliitolle. Käytännössä tämä merkitsi sitä, että yritysten suuret voitot maksatettiin suomalaisilla kuluttajilla. Asiasta ei kuitenkaan kannata yrittää rakentaa 0-summapeliä hyötyjen selvittämiseksi.
Öljy kattoi bilateraalikaupasta noin 90 %, joten ilman sitä yhtälö olisi ollut mahdoton. Huippuunsa vaihtokaupan tärkeys nousi vuonna 1974 alkaneen öljykriisin aikana. Mitä enemmän öljyn hinta nousi, sitä kiivaammin koneet Suomessa kävivät. Tosin kyllä esimerkiksi metsäteollisuus oli Suomessa kovilla. Pääosin kuitenkin tilanne maailmalla oli hyvin huono, mutta Suomessa meni suhteellisen kovaa. Suomessa meni lopulta niin kovaa, että se sokaisi monet poliittiset päättäjät. Uskottiin, että öljylaineen harjalla surfaaminen kestää ikuisesti. Monet suuret yhteiskunnalliset uudistukset tapahtuivat Suomessa tänä ajan jaksona.
Kun Neuvostoliitto sitten hajosi ja markkinat avautuivat kansainväliselle kilpailulle, suomalaisilta venäjän kauppiailta jäi huomaamatta, että Gorbatshov antoi jo vuonna 1988 (Perestroika 1988) pitämässään puheessa neuvostoliittolaisille yrityksille oikeudet ostaa tarvitsemansa raaka-aineet sekä koneet ja laitteet ilman ministeriöiden ohjausta. Monet Venäjän kauppaa käyvät kolkuttelivat Moskovan ministeriöissä ovia, joiden takan ei ollut ketään. Monet vieläpä maksoivat palveluksista, joita eivät koskaan saaneet. Sen sijaan kilpailijamme huomasivat asian ja ryhtyivät menemään suoraan asiakkaisiin. Kun sitten kilpailu asettui vapaan kansainvälisen kaupan muotteihin, katteet laskivat rajusti. Kilpailu kiristyi saksalaisten, itävaltalaisten ja italialaisten taholta. Seurasin etenkin Saksasta tulevaa kilpailua. Vientituet ja viennin rahoitus olivat massiivisia. Lahjukset sai hyväksyä myyntikuluina verotuksessa. Kaksoislaskutuksesta ei välitetty, koska se oli venäläisten sisäinen asia.
Massiivinen kilpailu ajoi monet suomalaiset toimijat pois markkinoilta. Kaupan luonteesta johtuen idänkauppiaat eivät kuitenkaan huomanneet, että vuosikymmenien aikana suomalaiset tuotteet, palvelu ja toimitusvarmuus olivat nostaneet Suomen jopa ykköstoimittajan asemaan. Meitä kunnioitettiin kauppakumppaneina. Tätä olisi voinut hyödyntää, eikä unohtaa. Lahdesta meni paitsi koneita ja laitteita myös junalasteittain huonekaluja. Lahtelaisia huonekaluja jonotettiin vuosikausia kärsivällisesti kuten Ladoja. Olisi ollut varsin loogista hyödyntää tätä mainetta perustamalla kauppoja vaikkapa Pietariin. Asiaan ei ryhdytty ja IKEA jyräsi markkinat maassa suurella rahalla. Nyt on viimeinen tilaisuus, kun WTO alentaa tulleja ja uudet nuoret kauppiaat ovat korvanneet vanhat kalkkikset. Ostajasukupolvikin on vaihtunut, mutta tietojeni mukaan suomalaisten maine on kuitenkin tallella.

No Comments »

Pakkopullaa?

Liiketoiminta perustuu yleensä kysyntään. Pitää siis olla selvä tarve tuotteelle tai palvelulle, jotta yritystoiminta kannattaisi aloittaa tai pitää yllä. Kysynnän muuttuessa myös yritysten toiminta muuttuu ja mukautuu tilanteisiin ja muuttuvaan toimintaympäristöön. Jostain syystä näin ei näytä tapahtuvan kunnissa. Osan kuntien toiminnasta määrää valtio, mutta loput toiminnasta on lähinnä virkakoneiston aloitteellisuuden varassa.
Kun on seurannut vuosikymmenet Lahden kaupungin sen sisältä ja kauempaa, on havaittavissa useita eri kausia. Ensimmäinen kaupungin talouteen vaikuttanut tapahtuma oli karjalaissiirtolaisten tulo kaupunkiin. On varsin vaikea kuvitella millainen kaupunki olisi ilman karjalaisten tuloa. Se oli kaupungille sama kuin olisi iskenyt anabolisia suoraan suoneen. Toinen suuri tapahtuma oli se, kun Kajala teki kuntaliitoksen ja pakko liitti kaupunkiin asutettuja osia Nastolasta.
Näiden tapahtumien jälkeen ehkä vain oikorata voi tuottaa kaupungille jotain hyvää, mutta se nähdään vasta tulevaisuudessa. Kaupungin virkakoneiston yleinen toiminta näyttää viime vuosikymmeninä keskittyneen Business Cityn toimintojen ylläpitämiseen. Rakenteellisia ajan vaatimia muutoksia ei haluta tehdä ja niiden avulla varautua tulevaisuuteen. Yksityistäminen ja ulkoistaminen eivät varsinaisesti muuta struktuuria.
Ensimmäinen huomio kiintyy uuteen yleiskaavaan, jonka perusteissa väkeä tulisi 20 000 lisää kuitenkin niin, etteivät työpaikat lisäänny lainkaan. Eiköhän se asia pitäisi mennä toisinpäin. Onhan tietysti mahdollista, että koko lisäys muodostuu varakkaista eläkeläisistä, jotka käyttävät yksityistä terveydenhuoltoa ja palveluita. Tämä on kuitenkin hyvin epätodennäköistä paitsi, jos ilmasto lämpenee niin paljon, että Espanjassa eläkepäiviään viettävät päättävät muuttaa Lahteen. Näyttää siis siltä, että kaavoitus perustuu pitkälti toiveajatteluun tai tarkoitushakuisesti tehtyyn feasability studyyn. Konsulteiltahan voi tilata haluamiaan tutkimuksia, koska konsultilla ei ole mitään velvollisuutta pitäytyä faktoihin.
Toinen mielenkiintoa ja tunteita herättänyt kaavoitus on Ranta-Kartanon kaava. Senhän pitäisi perustua asiakkaiden haluun muuttaa alueelle sekä rakennusliikkeiden haluun rakentaa alueelle. Missä siis on se tutkimus, josta nämä tarpeet ilmenevät ja kuka sen on tehnyt? Jos tällaista tutkimusta ei ole, niin kyseessä saattaa olla vain kaupungin kaavoitusosaston työllisyyskysymys. Jotta olisi tarpeellinen organisaatiossa, niin pitää olla tekevinään jotain. Samaan aiheeseen liittyy myös hyväksytty liikennekeskus. Eli jos Ranta-Kartanoa aletaan rakentaa, niin linja-autoaseman on poistuttava alueelta. Kun toimitaan ilman selvää tarvetta, niin dominoefekti on todennäköinen. Yksi asia johtaa toiseen ja pian ollaan pakkotilanteessa.
Hankkeessa sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta kun Helsinkiin menevät bussit joutuvat kulkemaan kolmien valojen läpi, joihin mahtuu vain pari bussia kerrallaan, niin aika paha sumppu on valmis. Liikennesuunnitelmat on tehty jollain ilmeisesti ulkomaisella ohjelmalla ja se muka takaa sujuvan liikenteen. Helpompaa olisi käydä paikalla vaikkapa linja-autolla ja sen jälkeen käyttää sitä kuuluisaa talonpoikaisjärkeä. Kaikenlaisilla ohjelmilla pelaaminenhan on kuulemma ihan hauskaa nuorempien sukupolvien mielestä, mutta että vielä työaikana!
Hyvin kallis kaupungille on myös toriparkki. Siitäkään en ole nähnyt minkäänlaista tarvetutkimusta. Homman tarve onkin kahdessa pilarissa, jotka ovat MUTU ja velvoitepaikat. Mutuhan on sellainen asia, joka saa organisaatiossa pyöriessään ihan tieteellisen tutkimuksen olemuksen. Ongelma vain on siinä, että kuka tämän juorun aloitti ja miksi. Tein kerran kenttäkokeen pienellä englantilaisella rautatieasemalla. Asetuimme kaikki kolme jonoon keskelle asemahallia ja hetkessä jono kasvoi kymmeniin, vaikka edessämme ei ollut mitään. Näin se helposti menee.
Esimerkkejä riittäisi vaikka kuinka paljon, mutta haluan tällä vain saada aikaan keskustelua siitä, kehitelläänkö kaupungissa hankkeita vain virkakoneiston työllistämistarpeisiin. Jos niin on, niin toiminta ei palvele kaupunkilaisten todellisia TARPEITA! Samaan aikaan pyritään säästösyistä lopettamaan kouluja ja kirjastoja yhtä hatarin perustein kuin näitä kalliita hankkeita ajetaan kuin käärmettä pyssyyn.

No Comments »

Kansanedustajien kaksoisrooli

Juridisesti kunnilla on itsemääräämisoikeus. Ristiriidassa tämän kanssa valtiolta kunnille tulevat jatkuvasti lisääntyvät velvoitteet. Tällainen järjestelmä sotii kuntien taloudellista itsemääräämisoikeutta, koska valtio ei kuitenkaan kata omista määräyksistään kuin murto-osan. Tämä asettaakin kansanedustajien aseman kunnallisessa päätöksenteossa kyseenalaiseksi. Ovatko kansanedustajat ja ministerit siis kaksoisagentteja?
On naurettavaa, että samat henkilöt kansanedustajina päättävät uusista rasitteista kunnille ja sitten ovat itse valtuustoissa valittamassa, kuinka hallitukset kurjistavat kuntataloutta. Hyvin epäloogista on myös se, että nämä samat henkilöt vaativat suureen ääneen kuntien yhdistämistä. Vai onko? Valtuutettujen paikat vähenevät, joten vaikeus tulla valituksi on suurempi. Toisaalta ilmeisesti myös palkkiot ja vaikutusvalta kasvavat.
Kunnallisen päätöksenteon kannalta on epäilyttävään, että asioista on päättämässä hallituksen ”agentteja”, jotka ovat käytännössä jäävejä. Olisi nimittäin perin merkillistä, jos nämä päättäjät äänestäisivät kunnissa vastoin eduskunnassa tekemiään päätöksiä. Pitäisikö kansanedustajien osallistuminen kunnallisvaaleihin estää lailla, kun se ei muuten onnistu. Tämä lisäisi demokratiaa, koska päättäjiä kuntatasolla olisi 200 enemmän. Toinen mahdollisuus on se, että äänestäjät eivät äänestä kansanedustajia.

No Comments »

Onko politiikalla tulevaisuutta?

Jo vuosikymmeniä sitten Irwin Goodman ennusti Suomen tulevaisuuden ja tietämättään myös koko Euroopan tulevaisuuden lauluissaan Raha ratkaisee ja Kun ei rahat riitä. Viimeistään vuodesta 2008 alkaen on ollut selvää, että raha ratkaisee. Markkinat eli raha ovat vieneet ja poliittiset päättäjät kautta läntisen maailman ovat vikisseet ja yrittäneet saada niskalenkkiä rahapulasta valitettavan huonolla menestyksellä. Globaali kilpailu ja WTO:n haihduttamat maailman kaupan rajoitukset ovat riistäneet poliittisilta päättäjiltä vallan. Tämän voisi visualisoida sanonnalla politiikka ilman vaatteita.
Euro ja EU ovat riisuneet politiikan vaatteista. Kreikkalaisten vuosikymmeniä kestänyt virtuaalitodellisuudessa eläminen paljastui jopa niille yllätyksellisen karmeana, jotka tilanteesta tiesivät. Muualla läntisessä maailmassa puolestaan hallitsematon fiskaalipolitiikka synnytti asuntokuplan, joka puolestaan heitti veronmaksajat susille. Poliittisten päättäjien hyväuskoisuus ja korruptoitavuus törmäsi bionomiseen talouteen kuin Titanic jäävuoreen. Syyt olivat periaatteessa samat – ei uskottu väistämättömän voivan tapahtua. Maailman talous toimii vain joko täysin ilman säätelyä tai tarkasti säädeltynä. Bionomisessa mallissa, jossa säätelyä ei ole, kärsivät vain syylliset.
Tämähän on tietysti filosofista jälkiviisautta, mutta se mitä nyt ja tulevaisuudessa näyttää tapahtuvan on myös demokratian kriisi. Näin vaalien alla olisikin syytä harkita pitäisikö nykydemokratiassa jotain muuttaa? Ensimmäisenä tulee tietenkin mieleen vaalien ehdokasasettelu. Nythän puolueet pyrkivät saamaan listoilleen vaalikansan rakastamia kauniita, rohkeita ja mediaseksikkäitä. Näillä valinnoilla ollaan tultu tähän. Kysymys kuuluukin, pitäisikö vaatia enemmän laatua. Virkakuntaa valittaessa pyritään pääsääntöisesti hakemaan parasta, vaikka joukkoon pääsee silloin tällöin sopiviakin pätevien asemesta.
Tämän on käänteistä logiikkaa, koska asioista päättävät kuitenkin vaaleilla valitut, joilla ei välttämättä ole mitään pätevyyttä. Pätevyydellä en tarkoita välttämättä lukeneisuutta, vaan myös elämän kokemusta. Sitä kutsutaan myös common sense käännettynä terve järki tai talonpoikaisjärki. Nykyisessä järjestelmässä tämä kuitenkin vaikuttaa mahdottomalta. Nykyisessä systeemissä ehdokkaiksi pyritään saamaan mahdollisimman paljon julkisuudessa näkyvyyttä saaneita henkilöitä. Tämä on kuitenkin äänestäjien älykkyyden aliarviointia, eikä takaa laadullisesti riittävän pätevää päätöksentekoa. Tämän lisäksi äänestäjiä lahjotaan erilaisilla lupauksilla, joiden toteuttamiseen ei ole olemassa varoja. Tämän polun kulkeminen johtaa siihen, että yhteiskunta perii lopulta kaikkien tulot ja maksaa verotettaville vain viikkorahaa.
Vaihtoehdot ovatkin sitten aika radikaaleja. Jos ja kun raha näyttää ratkaisevan, niin mitä merkitystä on puolueilla? Kysymyksen voi esittää sitäkin suuremmalla syyllä, kun maassa on sateenkarihallitus. Tässä mallissa kommunisti rapsuttaa kapitalistin selkää ja päinvastoin. Silloin, kun poliittiset linjat olivat selkeät, tällainen ei voinut tulla kysymykseenkään. Koska on vakavaa näyttöä siitä, että yksipuolue tai kaksipuoluejärjestelmätkään eivät toimi markkinoita tyydyttävällä tavalla, niin kulunutta sanontaa käyttäen, olemme vaativien haasteiden edessä. Ongelman ratkaisu on kuitenkin jo nykyisillä sukupolvilla edessään. Nykyinen meno on muodostunut jo megatrendiksi, joka johtaa kaaokseen!.

No Comments »

Avoon kirjes Kataaselle

Kertoovat, että oot ollu Laharen torilla neuvoja kyselemäs. Taisit vaan prilijeerata, kosket mitään löytäny. Kuules Kataanen, se neuvo on kovasti heleppo. Kerro vaan siälä Rysselis, että sulla ei oo mitään määräysvaltaa näihin rahoohin. Teirän sukupolovi ei oo kuules viälä keriinny teherä niin palajon rahaa, kun niihin eurokreisin arpajaashin menöö. Sanot vaan siälä, että palatahan asiahan parinkymmenen vuaren päästä, kun meilläkin on omaa rahaa. Sano sekin, että paappa sanoo, että piikki on nyt kiinni. Ja sano lisäksi viälä, että kun olhan kaksikiälises maas, niin se on sitten toisella kotimaalaasella kiälellä, notta ”paappa betalar inte”.”Ret är slut ny”.
Te nöösit ootta nyt osallistunut näihin arpajaashin erellisten sukupolovien rahoolla. Kokemuksesta voin kuitenkin ilimoottaa, että kun nämä vekselit lankiaa makshun, niin me emmä oo niitä enää maksamas. Me kattelhan vaan ylyhältä piliven reunalta, kuinka te kuakitte niitä takuurahoja suasta, niin kun Jukolan Jussi muinoon. Niin se menöö. Itte jourutta maksumiähiksi, tai teirän jäläkelääset. Jos susta ei kuitenkaan oo miästä sanomhan siälä Rysselis niin kun asiat on, niin täältä lakeuksilta on aina ennenkin lähäretty maata pualustamhan, kun miästä on tarvittu. Komiat voi taas lähtiä sun avukses. Tulhan sinne Rysselin pöythin ja iskethän kauhavalaanen keskelle tammipöytää ja sanothan, että joka meirän massille yrittää, niin tuan keklun yli on tultava. Niin se on aina ollu ja niin se on tästä erespäinkin. Meiltä ei koijarit ja hunsvotit rahoja viä. Nämä on selekiät ja yksinkertaaset terveeset.
Sellaaset on sulle ohojeet! Kyllä viälä Härmaskin rahalla saa ja hevoosella pääsöö, mutta pelin pitää olla reilu ja rehellinen. Se on aina tiäretty, että eteläs ei tiäretä, mitä pohojoosen talavi opettaa. Samoon se on opettanu Siperiakin! Koko Eurooppa rakennethin soran jäläkhin ylhä ameriikkalaasten Marshal-rahoolla. Me oomma rakentanu Suamen omilla rahoollamme. Jos nyt nuaremmilla sukupolovilla ei oo ryhtiä pitää tästä kunniasta kiinni, erestänsä sen löytävät! Raamatun mukhan, se menöö kolomanthen ja neliänthen polovhen asti.
Lopuksi sanoosin viälä näille etelänaktivisteelle, että mitä minkin tarhaukshen tuloo, niin sanoovat että yhtä minkkiä vähempää ei pirä tarhata, tuloo niin kiirus keriuulle, että ei kerkiä joka taloos käymhän! Niin,notta repikää siitä!
Esko

No Comments »

WP Login