Kilometrikorvausten leikkaus

Kilometrikorvausten leikkaus on herättänyt monen kirjavia mielipiteitä puolesta ja vastaan. Veroleikkauksen puolestapuhujien kommenteista heijastuu kateus ja/tai tietämättömyys. Kun aikoinani menin ensimmäiseen työpaikkaan valmistumiseni jälkeen, yhtenä ehtona oli, että minulla on oma auto. Noina aikoina ei ollut opintolainoja eikä mitään muitakaan tukia. Rahat oli hankittava opiskeluun tekemällä töitä niin joulu- kuin kesälomatkin. Pankista sai kyllä lainaa turvaavia vakuuksia vastaan. Autojen leasingiäkään ei vielä tunnettu, joten vaihtoehdot olivat vähissä. Tilanne oli siis se, että auto oli hankittava velaksi. Siihen aikaan vitsinä sanottiin, että ota velka ja osta Volga, velka kestää kauemmin kuin Volga.
Työssäni jouduin matkustamaan ympäri Suomen reilut 40 000 kilometriä vuodessa. Noina aikoina kaikki oli kuitenkin paljon halvempaa kuin nyt. Ei ollut käyttövoimaveroja, ei korkeita polttoaineveroja eikä auton omistamisen veroa. Siitä huolimatta silloisilla km-korvauksilla auton ylläpito ei olisi ollut kannattavaa, ellei työn vuoksi olisi ollut pakko hankkia autoa. Lahdesta pääsi työpaikalle hyvin, kun lähti klo 4 kotoa ehtiäkseen aamujunaan. Illalla oli kotona n. 19,45. Junamatka kesti suuntaansa yli kaksi ja puoli tuntia.
Onneksi silloin ei ollut rasitteena kännyjä. Jos piti soittaa työpaikalla, soitettiin hotellista tai asiakkaan luota. Nykyisin matkamiesten elämä on paljon hektisempää, koska he ovat tavoitettavissa ainakin 24/5. Nykyisin työmatkat suuntautuvat myös Baltiaan, Ruotsiin, Norjaan ja Venäjälle. Kaikissa näissä maissa on tyystin erilaiset kustannukset ja riskit. Näitä ei Suomen hallitus edes pysty arvioimaan. Auto on myyntimiehille ja –naisille työkalu siinä kun kirvesmiehelle ovat sähkötyökalut. Omien työkalujen käyttö on perinteisesti korvattu verottomasti. Työkalut ovat kuluvia ja ne on määräajoin uusittava.
Kun keskustellaan verovapaiden km-korvauksien leikkaamisesta, pitää ottaa esille myös se, onko työnantajalla oikeus edellyttää työntekijältä omaa autoa. Toinen vaihtoehtohan on tietenkin se, että työnantaja hankkii leasingauton työntekijöille, jotka autoa tarvitsevat. Silloin ei tule lainkaan näitä ongelmia, vaan yritys voi vähentää kaikki auton käytöstä aiheutuvat kulut. Paljon ajavien kohdalla näin tulee todennäköisesti käymään. Totuus nimittäin on se, että n. 50 000 vuodessa ajavan on vaihdettava auto joka neljäs vuosi. Uusilla km-korvauksilla on ihan siinä ja siinä, saako korvauksilla uuden auton vai ei. On myös hirvittävän epäloogista leikata korvauksia samaan aikaan, kun kaikkia auton kohdistuvia veroja ja maksuja leikataan.
Km-korvauksen vaihtoehtoina on olemassa monia muitakin keinoja.. Yksi keino toimia on, että matkaa junalla tai linkulla kohdepaikkakunnalle ja jatkaa sieltä taksilla. Se vaan tulee yritykselle kovin kalliiksi ja on hidas. Näitä ei ministeriön konttorituoleillaan housun takamuksiaan kuluttavat osaa edes kuvitella Voin vain todeta, että näin saadut säästöt häviävät verotarkastuskuluihin. Toisaalta verohallinnon henkilökuntaa vähennetään jatkuvasti verotuksen muuttuessa yhä enemmän verkossa tapahtuvaksi. Jätän tämän ongelman kuitenkin ministeriön mietittäväksi.

Comments are closed.


WP Login