Vilttiketju

Euroopan valtiot ovat muodostaneet varsin sekavan seurakunnan satoine erilaisine kulttuureineen sen jälkeen, kun Länsi-Rooman valtakunta hajosi 400-luvun lopulla. Eurooppaa ja suurta osaa Välimeren aluetta hallittiin miekalla liki tuhat vuotta. Itä-Rooma eli Bysantti säilyi vielä pidempää aina toiselle vuosituhannelle. Euroopan Unionia on pääosin hallittu kynällä ja demokratialla. Joka elää se näkee, kuinka kauan tämä liitto kestää. Ensimmäinen tosipaikka on nyt edessä. Hälläväliäkulttuuriset Välimeren maat ovat yksi toisensa jälkeen nyt sen totuuden edessä, että omaan napaan tuijottelu alkaa olla tiensä päässä. Vaikka nämä maat ovat varsin hyviä joukkuepeleissä, sama taito ei ole siirtynyt EU:n toimintaan. Vallalla on ollut vain oman edun tavoittelu.
Pääsääntöisesti Euroopan parlamentin edustajat valitaan vaaleilla viiden vuoden välein. Näiden kausien aikana liittyneiden maiden edustajat on kuitenkin valinnut yleensä liittyvän maan parlamentti. Hyvin pitkään Euroopan parlamenttia pidettiin lähinnä ompeluseurana, jolla ei juuri ollut päätösvaltaa. Edustajiksi laitettiinkin ehdolle yleensä jo kansallisessa politiikassa parhaat päivänsä nähneitä kansalaisia. Jäsenyys parlamentissa oli ikään kuin kiitos pitkäaikaisesta poliittisesta toiminnasta puolueen hyväksi. Näinhän valitettavasti tapahtuu laajasti kaikkien maiden sisäpolitiikassakin. Vilttiketjuun siirtyvät vanhat pelurit nuorien marssiessa sisään.
Kun sitten Unioniin alkoi tulla lisää jäseniä, toiminta tiivistyi ja sai valta kasvoi Euroopan yhteisissä asioissa ja se jäi monessa maassa huomaamatta. Edustajia valittiin samoilla vanhoilla periaatteilla. Uusien jäsenmaiden painoarvo oli siksi pieni, että niistä tulevilla nuorilla edustajilla ei ollut mitään valtaa isoissa asioissa. Professori Puttonen totesi Aamutv:ssä 12.6. tapahtuneen siten, että kyllä tiedettiin Kreikan tulevan liittoon väärillä papereilla. Monien muiden maiden kohdallakin käytettiin erilaisia vippaskonsteja. Kyllä tiedettiin! Pyrkimys yhtenäiseen Eurooppaan oli niin kova, että sen aiheuttama euforia oli niin suuri, että silmät ummistettiin.
Lissabonin sopimuskin tehtiin ilmeisesti nousuhumalan innoittamina, koska ei yksikään taloustieteilijä uskonut, että yli 200 erilaista kulttuuria voisi muodostaa yhtenäisen keskinäisen ja maailman parhaan kilpailukyvyn. Lissabonin sopimusta tehtäessä oli kaikille selvää, että EU-tukien väärinkäyttö oli varsin laajaa. Pohjoisissa kulttuureissa vedettiin tiukkaa linjaa, mutta eteläisissä kulttuureissa viranomaiset olivat leikissä mukana. Tukia saatiin lahjonnalla ja suurin osa rahoista ei päätynyt lainkaan alkuperäiseen tarkoitukseensa. Suomea voi puolestaan syyttää päinvastaisesta. Suomi ei osannut pitää puoliaan monien tuotantoeläimien elinolosuhteita parantavia yms. normeja hyväksyttäessä. Meidän mepeillämme ei ollut ymmärrystä, että uusien tilojen rakentaminen kylmään pohjolaan maksaa reilusti kaksi kertaa enemmän kuin eteläisiin jäsenmaihin. Samoin tuotantokustannukset ovat talvella moninkertaiset verrattuna EU:n eteläosiin. Olisi pitänyt osata vaatia kompensaatiota.
Näyttää siis selvältä, että Suomi ei ole pitänyt oikealla tavalla puoliaan taistossa EU-tuista. Perustellusti voi epäillä, että Suomelta on puuttunut visio ja strategia. Suomi liittyi jäseneksi puukko kurkulla. Käytössä on vain ollut pykälävaltion tiukka valvonta. On valvottu aarin tarkkuudella pinta-aloja ja viilattu kaikkia mahdollisia pilkkuja, joita komissiosta on esitetty. Jossain Suomi on sentään yrittänyt noukkia rusinat pullista. Autovero- ja alkoholiveropäätöksiä venytettiin niin pitkälle, että niitä piti ratkoa Euroopan tuomioistuimessa. Samaan aikaan Välimeren rannoilla viranomaisten silmät suljettiin setelirahalla ja EU-tuet virtasivat. Kreikassakin on väestömäärään suhteutettuna eniten kalliita Porscheja maailmassa.
Yleisesti tunnustetaan, että politiikka on kaupankäyntiä. Yhtä yleisesti hyväksyttyä on, että poliittiset pelurit eivät itse maksa kaupankäynnin kustannuksia. Sen sijaan sitä ei haluta tunnustaa, että kaupan kulujen maksajia ovat veronmaksajat. Nyt näytään olevan tilanteessa, jossa politiikan pelurit eivät enää tiedä, mistä oikein käydään kauppaa. Ei myöskään tiedetä, paljonko se maksaa, mistä kauppaa käydään. Sen kuitenkin alkavat kaikki tietää, että maksajia ovat aivan kaikki eurooppalaiset veronmaksajat. Mutta kuinka käykään, jos maksuhetkellä näyttöön ilmestyy: tilillänne ei ole katetta. Luottokorttinne on kuoletettu!

Comments are closed.


WP Login