Archive for kesäkuu, 2012

Viimeisillä rajoilla

Euroalue muodostuu useista erilaisista valtioista ja niiden huomattavastikin toisistaan poikkeavista hallintokulttuureista ja rakenteista. Alueella on kuitenkin pyritty noudattamaan Keynesin 1930-luvulla kasvuun perustuvia talouden teorioita. Nyt väitetään, että ongelmat ovat olleet pitkään tiedossa, mutta sen paremmin Euroopan Parlamentilta kuin komissioltakaan ei ole löytynyt tahtoa tai taitoa puuttua ongelmiin. Kansankielellä voi perustellusti sanoa, että ongelmaa on kiinnitetty huomiota vasta, kun tyrät ovat jo sylissä.
Ongelmat eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään maiden erilaisiin hallintokulttuureihin, vaan myös niiden maantieteellisiin erilaisuuksiin. On selvää, että viljely on etelässä edullisempaa kuin täällä pohjolan perillä. Myös karjan- yms. kasvatus edellyttää täällä pohjoisessa huomattavasti suurempia investointeja ja suurempia käyttökustannuksia kuin Keskisessä ja Eteläisessä Euroopassa. Direktiivit ovat kuitenkin kaikkia jäseniä samalla tavoin velvoittavia. Tämä ei voi olla EU:n peruskirjan mukaan oikein, koska tuotteiden ja elintarvikkeiden valmistaminen on etelässä halvempaa kuin pohjoisessa. Näin ollen kilpailun lähtökohdat eivät ole yhtäläiset.
Kun puhutaan sisämarkkinoista, niin niissäkään etenkään Suomi ei ole tasa-arvoisessa asemassa Manner-Eurooppaan nähden. Muihin EU- ja euromaihin nähden Suomi on saari EU:n perimmäisessä periferiassa. Meidän tuotteemme ovat merimatkan päässä ja muista EU-maista poikkeavan raideleveyden päässä. Suomalaiset yritykset joutuvat siis maksamaan ”kynnysrahaa” päästäkseen EU:n ”sisämarkkinoille.” Voidaan siis todistettavasti sanoa, että Suomi voi integroitua EU:n sisämarkkinoihin käytännössä vain, jos Itämeri kuivuu. Maantieteellemme emme siis voi mitään. Olemme lähtökohtaisesti tasavertaisessa kilpailuasemassa vain, kun vientimme suuntautuu EU:n ulkopuolisiin maihin erityisesti Venäjälle.
Tämänhetkisellä kokemuksella voi perustellusti sanoa, että EU-euforiassaan suomalaisilta mepeiltä ovat käytännön perustotuudet joko unohtuneet tai muutoin hukassa. 28.6.2012 yömyöhään tehdyt päätökset asettavat Suomen viimeiselle rajalle. Kun päätetään lähteä tukemaan Välimeren maiden pankkeja muodossa missä tahansa, niin riskit suomalaisille veronmaksajille kasvavat eksponentiaalisesti. Ennen 1990-luvun lamaa Suomen talous kävi niin kuumana, että markkaakin piti revalvoida. Takaajat laittoivat auliisti nimiään yritysten papereihin pankkien ja Keran vakuutellessa, että eihän tässä mitään riskiä ole. Kun kupla puhkesi, niin yli 35 000 yritystä meni nurin. Kymmeniltä tuhansilta yrittäjiltä vietiin asunnot ja omaisuus. Kun ne eivät riittäneet, vietiin myös takaajilta omaisuus ja itsemurhiakin todistettiin.
Mikä nykyisessä Suomen tilanteessa poikkeaa edellä mainittujen takaajien vastuista? Kun mietitään sitä, lankeavatko takuut maksettaviksi, niin on syytä pitää mielessä, että tuettavat maat eivät ole pitäneet sopimuksiaan tähänkään asti. Kreikan keskuspankki on jo muuttanut sääntöjään siten, ettei se joudu maan lainoista vastuuseen. Jos joku maa kieltäytyy maksamasta lainojaan ja EVM joutuu ne maksamaan, niin mitä EU voi tehdä? Ei mitään! EU:lla ei ole joukkoja, joilla miehittää maa ja takavarikoida sen omaisuus. Eräs saksalainen asiakkaani sanoi minulle jo 1970-luvulla, että Alppien eteläpuolelta ei tule mitään hyvää. Heihin ei voi luottaa! Sinisilmäistä ja pitkätukkaista pohjoismaalaista viedään nyt nahkurin orsille! Ainoa tapa on potkia sopimuksen rikkojat pois eurosta! Koska palomuurit eivät ole pitäneet, niin muuta ei ole jäljellä.

No Comments »

Juhannus

Vie polkuni järven pohjukkaan
läpi vehreän kylän laidan
siellä mökki on ovi raollaan
takana harmaan aidan.

Sen aidan takana odottaa
ilo, onni ja viinin huuma
mua odottaa, sua odottaa
myös vihta ja sauna kuuma

No Comments »

Hurrar det bra hurrar?

Hurri-sanan käytöstä joutuu varmaan syytteeseen kansankiihottamisesta. On se kuitenkin kumma, kun ruotsinsuomalaiset saavat käyttää ryssä-sanaa, mutta suomalaiset eivät. Vanhoina hyvinä aikoina Lahtikin oli Lahtis ja täällä toimi Lahtis Glasbruk eli Lahden Lasitehdas. Sinne pääsi heti töihin, kun osasi sanoa gu moron. Silloin nykyisen Sibeliustalon paikkeilla puhuttiin enemmän ruotsia kuin suomea. Tosin se oli sitä Va kostar hauki kilo Lahden torilla? Silloin nimittäin myytiin Lahden torilla tuoretta kalaakin. Silloin oli keskusta kovin eläväinen. Mikäli muistini vielä palvelee minua oikein, niin tuolloin taisi täällä olla yksi RKP:n ehdokaskin. En ole tosin varma kummissako vaaleissa.
Vaan nyt kun koko Suomi Lahdesta itään on RKP:n periferiaa, niin RKP:n ministerit aikovat sulkea koko tämän periferian. Kun maata tarkastelee kaukaa Turun takaa, niin saattaa näyttää, että täällä ei ole ketään. Ensin RKP:n ministeri sulki Hennalan ja nyt toinen aikoo siirtää oikeudet Kouvolasta Kuopioon. Eihän se kaupunkien väli Googlessa näytä juuri poron kusemaa pidemmältä, mutta luulisi, että Lahden ja Kuopion väli pistäisi silmään. Se on kyllä kumma paikka tämä Lahti. Jos säätiedoissa sanotaan, että sadetta Itä-Suomessa, niin jo vain Lahdessa tulee vettä. Entä jos sanotaan, että Länsi-Suomessa sadetta, niin taas sataa Lahdessa.
Nämä valtionhallinnon säästöt ovat myös sellainen hyvin virtuaalinen käsite. Jos Lahdesta joutuu suulliseen käsittelyyn Kuopioon, niin matkaan on julkisilla välineillä varattava kaksi hotelliyötä. Junalla matka kestää reilut viisi tuntia. Paljon helpommalla ei pääse bussillakaan. Jos meno vielä onnistuisikin jotenkin, niin paluu onnistuu vain makuuvaunuissa ja yö siinäkin menee. Kuka nämä viulut maksaa? Matkat, hotellit ja päivärahat? Mistä ne säästöt syntyvät? Helsingin hovioikeus on paljon parempien yhteyksien päässä. Samoin on Hämeenlinnan Hallinto-oikeus! Ne on varmaan rkpläiset jyränneet meidän lakimies Skinnarinkin, kun on hiiren hiljaa ollut asiasta.
Se on tämä meilän Lahti niin keskellä itää, etelää ja länttä, että jos ilmatieteilijät eivät osaa sijaintia päättää, niin miten sitten hallitus ja eduskunta? Aina kun valittelee jostain, niin pitäisi olla myös jotain ehdotettavaa. Ehdotankin siis, että Lahteen perustetaan vaikkapa suomenkielisten vapaaehtoisten voimin RKP:n puolueyhdistys Lahden RKP. Jos nimittäin jatkossakin hallituksessa on näitä RKP:n ministereitä, niin kohta meillä ei ole täällä mitään. Seuraavat lakkautettavat kohteet ovat rautatieasema ja linja-autoasema. Täällä kun ei oikein osata päättää, että pitäisikö rautatie vetää linja-autoaseman kautta vai siirtää linja-autoasema rautatieasemalle. Tämä ratkeaa helposti, jos seuraava liikenneministeri on RKP:sta. Heillehän kaikki Lahdesta itään ei ole ihan oikeaa Suomea på Svenska!

No Comments »

Välikysymys

Välikysymyskeskustelu oli taas suurta saippuaoopperaa. Opposition totuudet hallitus, etunenässään valtiovarainministeri, lyttäsi varjonyrkkeilemällä totuuden kanssa. Eräs väite oli, että Suomi hävisi Yhdysvaltain pankkikriisin seurauksena 40 miljardia, siis 40 miljardia. Tällainen väite on epätosi, koska se ei ole todistettavissa. Yksikään taloustieteilijä ei voi todistaa, mitä olisi tapahtunut ilman pankkikriisiä. Talous notkahtaa aina pitkän nousukauden jälkeen.
Missä olivat ne viisaat, jotka eivät reagoineet, kun Espanjassa valmistui pari miljoonaa asuntoa 2000-luvun puolivälissä? Sama kysymys koskee Irlantia. Siellä valmistui yli 300 000 asuntoa ja maassa on asukkaita 3,5 milj. Samaan aikaan Suomessa valmistui hädin tuskin 40 000 asuntoa ja Suomi on suurempi maa. Jokaisen täysipäisen luotonantajan olisi pitänyt herätä ja kysyä, mistä näihin löytyy asiakkaat. Myös markkinavoimat olivat hipi hiljaa. Luottoluokitukset paukkuivat AAA:ssa. Nyt olisi viisainta sulkea kaikki maailman pörssit puoleksi vuodeksi.
Toinen hallituksen sanoma huolestuneelle kansalle oli, että rahaa ei lähde Suomesta. Eduskunnan puhemies vielä tänä aamuna vakuutteli TV:ssä, että ei pidä sotkea asioita. Nämä henkilöt eivät halua muistaa, mitä tapahtui 1990-luvulla takaajille, joiden velalliset olivat tehneet konkurssin. Yksinhuoltajaäiti sanoi, että pannaan vahinko kiertämään, kun poikansa maailmalle laittoi. Näin teki hallitus ja pankit Suomessa 1990-luvun lama aikana. Pääpukarina asiassa oli silloinen nykyään vihreäksi kääntynyt valtiovarainministeri. Näinhän politiikassa on aina pelattu – toisten kukkaroilla.
Huomiotani kiinnitti myös sen asian toistelu, että Suomi menettää vaikutusvaltansa. Mitä ihmeen vaikutusvaltaa vaaditaan Saksan peesaamiseen? Näissä ongelmissa vaikutusvaltaa tarvitaan vasta siinä vaiheessa, kun takaukset ja vakaukset lankeavat mahdollisesti maksuun. Miten se ratkaistaan. Yhdistetäänkö Suomessa kaikki kunnat toisiinsa vai yhdistetäänkö Suomi johonkin rikkaampaan maahan esimerkiksi Saudi-Arabiaan? Vai kattaako kenties EKP kaikkien takuut?
Suurin ongelma nykyisessä tilanteessa on se, että ei ole asiantuntijoita. Eurooppa ei ole koskaan ollut vastaavassa tilanteessa. Niin sanotut asiantuntijat ja akateemiset viisaat etsivät vastauksia vanhoista 1930-luvun talousteorioista. Vaan kun ne eivät enää päde. Mitkään ennen vuotta 2000 kehitellyt talousteoriat eivät anna vastauksia nykyisiin ongelmiin. Tämän hetken suurin talouden ongelma ovat saavutetut edut. Nämä edut katsotaan subjektiivisiksi ja peruuttamattomiksi. Ne voidaan kuitenkin riistää ja siitä on nyt kyse. Kehittyvät maat haastavat degeneroituneet vanhat teollisuusmaat. Tuotteet kopioidaan nopeasti ja pannaan kilpailu kiertoon.
O tempora, o mores – oi aikoja, oi tapoja, on tuhansia vuosia vanha lausahdus, mutta aina vain ajankohtaisempi.

No Comments »

30 vuoden lama edessä?

Hallituksen vakuuttelut siitä, että jos tukipolitiikkaa ei jatketa, siitä seuraa Suomelle suuria vaikeuksia ja etenkin työttömyys lisääntyy. Suomen vienti euroalueelle oli 2011 koko viennistä noin kolmannes, joten euromaiden tukemisen tai tukematta jättämisen vaikutus ei olisi järisyttävä. Pääosa Suomen viennistä on pääomahyödykkeitä joiden markkinat jakautuvat globaalisti.
Vaara sen sijaan piilee siinä, että jos eteläisen Euroopan maat joutuvat kiristämään vyötä 30 vuotta maksaakseen lainansa takaisin, niin jokainen asuntovelallinen tietää, että silloin pannaan suu säkkiä myöden. Käytännössä tämä merkitsee kulutuksen vähentymistä minimiinsä ja se puolestaan aiheuttaa 30 vuoden nollakasvun ja kasvavan työttömyyden koko Euroopassa. Euroopan on siis turvauduttava muiden globaalien alueiden kasvuun. Se puolestaan on vaikeaa, koska Euroopan kilpailukyky on heikko ja euro on edelleen yliarvostettu valuutta. Onkin syytä kysyä, miksi euro on niin kovassa kurssissa, vaikka sen jäsenmaiden luottoluokitukset rapisevat?

No Comments »

Vilttiketju

Euroopan valtiot ovat muodostaneet varsin sekavan seurakunnan satoine erilaisine kulttuureineen sen jälkeen, kun Länsi-Rooman valtakunta hajosi 400-luvun lopulla. Eurooppaa ja suurta osaa Välimeren aluetta hallittiin miekalla liki tuhat vuotta. Itä-Rooma eli Bysantti säilyi vielä pidempää aina toiselle vuosituhannelle. Euroopan Unionia on pääosin hallittu kynällä ja demokratialla. Joka elää se näkee, kuinka kauan tämä liitto kestää. Ensimmäinen tosipaikka on nyt edessä. Hälläväliäkulttuuriset Välimeren maat ovat yksi toisensa jälkeen nyt sen totuuden edessä, että omaan napaan tuijottelu alkaa olla tiensä päässä. Vaikka nämä maat ovat varsin hyviä joukkuepeleissä, sama taito ei ole siirtynyt EU:n toimintaan. Vallalla on ollut vain oman edun tavoittelu.
Pääsääntöisesti Euroopan parlamentin edustajat valitaan vaaleilla viiden vuoden välein. Näiden kausien aikana liittyneiden maiden edustajat on kuitenkin valinnut yleensä liittyvän maan parlamentti. Hyvin pitkään Euroopan parlamenttia pidettiin lähinnä ompeluseurana, jolla ei juuri ollut päätösvaltaa. Edustajiksi laitettiinkin ehdolle yleensä jo kansallisessa politiikassa parhaat päivänsä nähneitä kansalaisia. Jäsenyys parlamentissa oli ikään kuin kiitos pitkäaikaisesta poliittisesta toiminnasta puolueen hyväksi. Näinhän valitettavasti tapahtuu laajasti kaikkien maiden sisäpolitiikassakin. Vilttiketjuun siirtyvät vanhat pelurit nuorien marssiessa sisään.
Kun sitten Unioniin alkoi tulla lisää jäseniä, toiminta tiivistyi ja sai valta kasvoi Euroopan yhteisissä asioissa ja se jäi monessa maassa huomaamatta. Edustajia valittiin samoilla vanhoilla periaatteilla. Uusien jäsenmaiden painoarvo oli siksi pieni, että niistä tulevilla nuorilla edustajilla ei ollut mitään valtaa isoissa asioissa. Professori Puttonen totesi Aamutv:ssä 12.6. tapahtuneen siten, että kyllä tiedettiin Kreikan tulevan liittoon väärillä papereilla. Monien muiden maiden kohdallakin käytettiin erilaisia vippaskonsteja. Kyllä tiedettiin! Pyrkimys yhtenäiseen Eurooppaan oli niin kova, että sen aiheuttama euforia oli niin suuri, että silmät ummistettiin.
Lissabonin sopimuskin tehtiin ilmeisesti nousuhumalan innoittamina, koska ei yksikään taloustieteilijä uskonut, että yli 200 erilaista kulttuuria voisi muodostaa yhtenäisen keskinäisen ja maailman parhaan kilpailukyvyn. Lissabonin sopimusta tehtäessä oli kaikille selvää, että EU-tukien väärinkäyttö oli varsin laajaa. Pohjoisissa kulttuureissa vedettiin tiukkaa linjaa, mutta eteläisissä kulttuureissa viranomaiset olivat leikissä mukana. Tukia saatiin lahjonnalla ja suurin osa rahoista ei päätynyt lainkaan alkuperäiseen tarkoitukseensa. Suomea voi puolestaan syyttää päinvastaisesta. Suomi ei osannut pitää puoliaan monien tuotantoeläimien elinolosuhteita parantavia yms. normeja hyväksyttäessä. Meidän mepeillämme ei ollut ymmärrystä, että uusien tilojen rakentaminen kylmään pohjolaan maksaa reilusti kaksi kertaa enemmän kuin eteläisiin jäsenmaihin. Samoin tuotantokustannukset ovat talvella moninkertaiset verrattuna EU:n eteläosiin. Olisi pitänyt osata vaatia kompensaatiota.
Näyttää siis selvältä, että Suomi ei ole pitänyt oikealla tavalla puoliaan taistossa EU-tuista. Perustellusti voi epäillä, että Suomelta on puuttunut visio ja strategia. Suomi liittyi jäseneksi puukko kurkulla. Käytössä on vain ollut pykälävaltion tiukka valvonta. On valvottu aarin tarkkuudella pinta-aloja ja viilattu kaikkia mahdollisia pilkkuja, joita komissiosta on esitetty. Jossain Suomi on sentään yrittänyt noukkia rusinat pullista. Autovero- ja alkoholiveropäätöksiä venytettiin niin pitkälle, että niitä piti ratkoa Euroopan tuomioistuimessa. Samaan aikaan Välimeren rannoilla viranomaisten silmät suljettiin setelirahalla ja EU-tuet virtasivat. Kreikassakin on väestömäärään suhteutettuna eniten kalliita Porscheja maailmassa.
Yleisesti tunnustetaan, että politiikka on kaupankäyntiä. Yhtä yleisesti hyväksyttyä on, että poliittiset pelurit eivät itse maksa kaupankäynnin kustannuksia. Sen sijaan sitä ei haluta tunnustaa, että kaupan kulujen maksajia ovat veronmaksajat. Nyt näytään olevan tilanteessa, jossa politiikan pelurit eivät enää tiedä, mistä oikein käydään kauppaa. Ei myöskään tiedetä, paljonko se maksaa, mistä kauppaa käydään. Sen kuitenkin alkavat kaikki tietää, että maksajia ovat aivan kaikki eurooppalaiset veronmaksajat. Mutta kuinka käykään, jos maksuhetkellä näyttöön ilmestyy: tilillänne ei ole katetta. Luottokorttinne on kuoletettu!

No Comments »

Johan on markkinat

Käyn säännöllisesti markkinoilla satoi tai jotain. Eilen oli taas päivä, jolloin piti mennä ostamaan juureen leivottua hapanleipää. Jälkiuunin sellaista. Juuren tehdyn leivän paras ominaisuus on, että siinä on vatsalle terveellisiä bakteereja, jotka syntyvät käymisen yhteydessä. Siinä ei siis käytetä hiivaa. Prosessi on hitaampi kuin hiivaa käytettäessä ja siksi leivät ovat vähän kalliimpia. Eipähän kuitenkaan tarvitse ostaa pastöroidusta maidosta kemiallisesti tuotettua ja maitohappobakteereilla vahvistettuja jogurtteja.
Kun oli kaunis ilma, niin seurailin torin menoa avoimin silmin. Alitajuisesti olin asian jo aikaisemmin havainnutkin, mutta nyt se jostain syystä kiinnitti erityisesti huomioni. Torilla ei näkynyt yhtä ainutta nuorta ihmistä suurin osa oli eläkeläisiä ja loput yli viisvitosia. Joskus aiemmin ruokatunnin aikoihin näkyi jokunen nuori, mutta nyt ei. Entäs sitten torikauppiaat? Heistäkin suurin osa on selvästi yli viisikymppisiä. Joukossa on kuitenkin suhteellisesti enemmän nuoria kuin asiakkaissa.
Voiko tästä vetää jotain johtopäätöksiä? Voidaanko olettaa, että tori hiljenee tulevaisuudessa, kun nykyiset torilla kävijät eivät enää jaksa vääntäytyä torille tai poistuvat joukostamme? Toinen vaihtoehto on, että markkinoista ja torista muodostuu ikääntyvän väestön Mekka. Mokkaahan siellä onkin jo tarjolla. Molemmissa vaihtoehdoissa alkaa epäilyttää tämä keskustelu kävelykeskustasta. Eilen siellä ei kovin paljon kävelty. Oli pieniä keskusteluryhmiä kuin Eduskunnan käytävillä. Keskustelun aiheet tuntuivat pyörivän sairauksien ja terveydenhoidon ongelmien ympärillä.
Tätä taustaa vasten en näe Aleksia Champs Elyseenä. Näen mielessäni harmaita vanhuksia kulkemassa katua erilaisten liikkumista helpottavien apuvälineiden kanssa tai sitten en oikein ketään. Lasten kasvatukseen ei näytä kuuluvan torilla ja markkinoilla liikkuminen. Kun sitten menee näihin hypermarkettien pikaruokaloihin, niin ne ovat kyllä täynnä lastenvaunuja vauvoineen ja siitä ylöspäin. Näin on vaikka markkinoilla on paljon terveellisempää ja luonnon mukaista luomua tarjolla ihan kalakukkoja ja voissa paistettuja karpparien muikkuja myöden. Mikä mättää? Pitäisikö tulevaisuuden ja elävän keskustan turvaksi järjestää kuukausittaiset nuorten extrememarkkinat tai jotain enemmän nuorisoa houkuttelevaa. Muussa tapauksessa voi olla niin, että meidän sukupolvemme on ainoa, joka näkee elävän keskustan. Kuollutta keskustaahan ei voikaan nähdä.
Ihan joka ilta ei voi järjestää torikonserttejakaan ja päivällähän eivät työssäkäyvät nykyiset nuoret ehdi torille. Edellyttäen tietenkin, että on työpaikkoja, joissa voi työtä tehdä. Tässä on tuleville kaupungin hallituksille ja tori-isännille haastetta. Jos vielä linja-autoliikenne käännetään pois torilta, niin on epävarmaa jaksavatko nykyisetkään torilla kävijät enää raahautua sinne saati kuleksimaan jouten keskustaan. Eilenkin oli jo tilanne sellainen, että vapaudenkadulla oli vinopysäköintitilaa kaikille tarvitsijoille. Ehkä toriparkin kannattajien olisi syytä itsekin käydä joskus markkinoilla. Oppisivat ainakin tietämään, missä Lahden tori sijaitsee.

No Comments »

WP Login