Raha ratkaisee

Irwin Goodmanin laulusta (Raha ratkaisee 1966) on kulunut jo vuosikymmeniä, mutta noista ajoista rahan valta on vain kasvanut. Se on kasvanut jopa siinä määrin, että Kokkolan so.dem. yhdistys esitti puoluekokoukselle taloudellisen lisäkoulutuksen antamista jäsenistölle. Puoluehallitus kuitenkin tyrmäsi ajatuksen Leninin oppien perusteella, joiden mukaan tällainen tieto ei kuulu kansalle, vaan se kuuluu eliitille. Perusteena toiveelle oli aivan ilmeisesti se, että vaikka on oman puolueen henkilö valtiovarainministerinä, niin silti ei oikein hänen puheitaan tahdota ymmärtää. Tosin kyllä tässä oppineiltakin menee pasmat sekaisin, kun ensin selitetään, miksi jotain pitää tehdä. Sen jälkeen selitetään, miksi homma meni pieleen. Tämän jälkeiset selitykset ovatkin sitten täysin kuulijan vastuulla.
Kun Euroopassa nyt on täydellinen taloudellinen sekasorto, johon muutamaa maata vielä odotellaan, kaikkien johtavien poliitikkojen yhteinen slogan on kasvu. Suomessa tosin on pientä kasvua, josta poliitikot toteavat, että Suomessa kasvu perustuu kotimaiseen kulutukseen. Kerettiläisenä haluaisin kuitenkin kysyä, että mitä hyötyä siitä on? Kasvu kun näyttää aiheuttavan pahenevaa kauppataseen vajausta. Tällä perusteella kasvu siis hyödyttää joitain muita kansantalouksia samalla, kun Suomessa työttömyys kasvaa. Kasvun palvominen johtuu vanhoista kansantalouden teorioista, koska yksikään nobelisti ei ole vielä keksinyt globaalin talouden teorioita. Globaalissa taloudessa näyttävät pätevän Nallen teesit.
Kulutus näyttääkin tässä uudessa taloudessa äänestävän lompakollaan, eli raha ratkaisee. Kuluttajat tekevät itse kulutuspäätökset poliitikkoja kuuntelematta. Ensisijaisesti ostetaan edullisinta ja siinä ei katsota, minkä maan Bruttokansantuotetta (BKT) hankinta kasvattaa. Tässä on kulutukseen perustuvan politiikan Akilleen kantapää Globaalitaloudessa! Euroopassa mahdollisesti aikaansaatu kasvu saattaa siis WTO:n sääntöjen mukaan kasvattaa Kiinan BKT:a niin, kuin on jo tehnytkin. Kun kaikki suuremmat julkiset investoinnit on saatu myös EU:n kilpailutuksen piiriin, niin julkisillakaan investoinneilla ei voida taata oman maan BKT:n kasvua! Urakat saattavat mennä muihin maihin vieraisiin ja vaikka urakoitsija olisikin kotimainen, niin työvoima tulee ulkomailta ja hyvinvointi menee sinne takaisin heidän mukanaan.
Toinen kasvun ongelma on se, että kasvu muuttuu Euroopassa tuotteista palveluihin ikärakenteen muuttumisen myötä. Vanheneva väestä käyttää rahojaan enemmän palveluihin kuin tavaroihin. Nämäkin rahat näyttävät pakenevan veroparatiiseihin! Väestön kasvun väheneminen vähentää osaltaan myös kulutuksen kasvua. Kansallisten rajojen ja oman valuutan poistuminen sekä tavaroiden vapaa liikkuminen ovat pudottaneet täydellisesti pohjan kansallisen kulutuksen autuaaksi tekevästä voimasta. Saksa on tuskallisen oikeassa vaatimalla rakenteellisia uudistuksia ja painottamalla vähemmän kasvua. Julkinen talous on saatava oikeaan suhteeseen suhteessa globaaliin talouteen, jotta tervettä kasvua on mahdollista saada aikaan. Tämä tie merkitsee kuitenkin verta, hikeä ja kyyneleitä. Tämä koskee myös Suomea, jos rakenteita on uudistettu vain siten, että valtio on siirtänyt omia tehtäviään kuntien niskoille. Tällainen rakenteiden uudistaminen herättää monia perusteltuja kysymyksiä. Mihin tarvitaan nykyisen kaltaista valtiorakennetta? Jos ja kun raha ratkaisee niin, mihin sijoittuvat puolueet? Mitä poliittisia ideologioita on mahdollista kustantaa? Onko tulevaisuudessa kuitenkin niin, että pragmatiikka ja asiaosaaminen menevät ideologioiden edelle? Onko pienien maiden otettava käyttöön yritysjohtamisen mallit?

Comments are closed.


WP Login