Inhorealismia

Björn ”Nalle” Wahlroosia voisi hyvällä syyllä kutsua kansakunnan härnääjäksi, ellei hänen ajatelmissaan olisi inhorealistisia totuuksia markkinoiden ja politiikan välisten riippuvuuksien seurauksista. Jo Platon esitti liki 2 500 vuotta sitten, että demokratia synnyttää diktatuureja. Platonin ajoista diktatuuri ilmenee erilaisena eri puolilla maailmaa henkilödiktatuurista enemmistön diktatuuriin, johon Nalle viittaa. Leninkin jo totesi, että valta ei suinkaan kuulu kansalle vaan eliitille. Itse asiassa Neuvostoliitto olikin noiden sanojen perusteella vähemmistödiktatuuri eli nomenklatuurinen diktatuuri.
Wahlroosin ajatuksilla taloudesta on kuitenkin selviä yhteyksiä Suomessa hyvin vähän tunnettuun talousteoriaan, jota kutsutaan Bionomiaksi. Tämä teoria perustuu siihen, että taloudellisessa toiminnassa vallitsee samanlainen evoluutio kuin luonnossa. Charles Darwinin evoluutio teoria pätee siis myös taloudessa silloin, kun siihen ei vaikuteta mitenkään ulkopuolelta. Yksinkertaistettuna vahvimmat selviävät joko sopeutumalla tai tuhoamalla heikompansa. Ihmiskunta on käynyt läpi monimutkaisen prosessin niin taloudellisesti kuin poliittisestikin. Suljetut taloudet ovat alkaneet avautua jonkinlaisen evoluution pakottamana. On todettu, että markkinoiden avaaminen on välttämätöntä myös omien kansallisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Globalisaation myötä talouteen on alkanut nyt tulla selviä Bionomian piirteitä. Ensimmäinen merkki on kansainvälisen kilpailun kiristyminen. Yritykset kilpailevat keskenään ja niin myös valtiot. EU:ssa suuret valtiot pyrkivät määräämään suunnan ja pienempien on sopeuduttava. Erityisen vaikea tilanne tulee olemaan hyvinvointivaltioille, joiden rakenne ei ole kustannustehokas. Kilpailukykymittaukset valtioiden välillä ovat pelkkää huomion kalastelua ilman todellisia mittareita. Eräs keskeisimpiä kilpailukyvyn mittareita on kauppatase. Se on sellaisten viennistä riippuvaisten maiden kuten Suomen kilpailukyvyn yhteinen nimittäjä. Tämä mittari näyttää Suomen osalta miinusta. Syy on hyvin yksinkertainen. Suomi ei ole sopeutunut kilpailun vapautumiseen. Tilanne on sama kuin Nokialla – liian kauan on mennyt liian hyvin.
Poliittinen enemmistö elää siinä uskossa, että se voi vapaasti määritellä taloudellisen toimintaympäristön. Suomessa on ollut Kekkosen ajan jälkeen enemmistöhallituksia. Ne ovat johtaneet maata kompromisseilla ja konsensuksella. Wahlroosin enemmistödiktatuuriksi kutsuma järjestelmä on johtanut maan kiistattomasti nykytilaan. Osansa on myös EU:lla. Kun euro otettiin käyttöön, sen kurssi oli reilusti alle yhden US dollarin. Nyt euro on revalvoitunut dollariin nähden enemmän kuin Suomen markka 1980-luvulla. Näin suurta valuutan vahvistumista ei voida korjata tavanomaisin liiketaloudellisin keinoin. Suuri ihmetyksen aihe on, että Euroopan kriisistä huolimatta euro on pitänyt hyvin pintansa. Vapaasti markkinoilla määräytyvä valuutta ei yleensä käyttäydy näin. Tämä siitä huolimatta, että EU on kuralla, jäsenvaltioista suuri joukko on kuralla ja EKP on luotottanut pankkeja painokoneet punaisena. Näin ei ole tapahtunut historiassa vapaasti vaihdettavien valuuttojen aikana. Miksi nyt? Spekuloidaanko euron kustannuksella?
Kaksipuoluejärjestelmien maat eivät ole onnistuneet yhtään paremmin talouden pidossaan. Yhdysvallat on velkaantunut ja on vain ajan kysymys kuinka kauan se enää on maailman talouden veturi. Kaikenlaiset talouden suuntien haistelijat seuraavat yhä merkkejä Yhdysvaltain taloudessa. Poliittisesti maa on kuitenkin pattitilanteessa, koska todellista enemmistöä ei ole kummallakaan puolueella. Tämä tilanne on jatkunut pitkään ja liittovaltio on massiivisesti velkaantunut. Eräs tärkeimpiä velkaantumisen syitä on ollut maailman ”poliisina” toimiminen. Yhdysvaltain ”Kreikka” on Kalifornia, joka on konkurssin partaalla. Koko maailmantalous on sellaisessa muutosprosessissa, että todellisia asiantuntijoita ei ole!
Inhorealismia on se, että suurin osa maailman luonnonvaroista on Venäjällä, mutta ne ovat erittäin tehottomassa käytössä. Jalostusaste on samaa luokka kuin Suomessa 1800-luvun alussa. Suurimmat tulolähteet ovat raakaöljy ja raakakaasu. Inhorealismia on myös se, että yksipuolue (vähemmistödiktatuuri) Kiinasta on kovaa vauhtia tulossa maailman talousmahti, joka jättää Yhdysvallat varjoonsa kaikilla talouden mittareilla etenkin kauppataseen ylijäämällä. Kiinassa on valtavat kotimarkkinat, mutta myös valtava vientipotentiaali. Siellä on käynnissä samanlainen urbanisoituminen kuin Suomessa 1950-luvulta alkanut. Kiinan kokoisessa maassa se kestää huomattavasti kauemmin ja pitää yllä kotimaista kulutusta pitkään. Kun tähän yhtälöön lisätään Intia, niin voidaan todeta, että maailman taloudellinen napa on vaihtumassa yksinapaisesti sinne, mistä aurinko nousee. Ex oriente lux!
Inhorealistista on kysyä demokraattisen hyvinvointivaltion kansalaisena, että mitenkäs tässä nyt näin kävi? Wahlroos yrittää ilmeisesti viestittää, että poliittisen hallinnon kunnioittaminen ei ole viisauden alku vaan sen loppu? Löytyykö tässä yhtälössä Suomelle minkäänlaista funktiota? Kas siinäpä kysymys!

Comments are closed.


WP Login