Archive for huhtikuu, 2012

Inhorealismia

Björn ”Nalle” Wahlroosia voisi hyvällä syyllä kutsua kansakunnan härnääjäksi, ellei hänen ajatelmissaan olisi inhorealistisia totuuksia markkinoiden ja politiikan välisten riippuvuuksien seurauksista. Jo Platon esitti liki 2 500 vuotta sitten, että demokratia synnyttää diktatuureja. Platonin ajoista diktatuuri ilmenee erilaisena eri puolilla maailmaa henkilödiktatuurista enemmistön diktatuuriin, johon Nalle viittaa. Leninkin jo totesi, että valta ei suinkaan kuulu kansalle vaan eliitille. Itse asiassa Neuvostoliitto olikin noiden sanojen perusteella vähemmistödiktatuuri eli nomenklatuurinen diktatuuri.
Wahlroosin ajatuksilla taloudesta on kuitenkin selviä yhteyksiä Suomessa hyvin vähän tunnettuun talousteoriaan, jota kutsutaan Bionomiaksi. Tämä teoria perustuu siihen, että taloudellisessa toiminnassa vallitsee samanlainen evoluutio kuin luonnossa. Charles Darwinin evoluutio teoria pätee siis myös taloudessa silloin, kun siihen ei vaikuteta mitenkään ulkopuolelta. Yksinkertaistettuna vahvimmat selviävät joko sopeutumalla tai tuhoamalla heikompansa. Ihmiskunta on käynyt läpi monimutkaisen prosessin niin taloudellisesti kuin poliittisestikin. Suljetut taloudet ovat alkaneet avautua jonkinlaisen evoluution pakottamana. On todettu, että markkinoiden avaaminen on välttämätöntä myös omien kansallisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Globalisaation myötä talouteen on alkanut nyt tulla selviä Bionomian piirteitä. Ensimmäinen merkki on kansainvälisen kilpailun kiristyminen. Yritykset kilpailevat keskenään ja niin myös valtiot. EU:ssa suuret valtiot pyrkivät määräämään suunnan ja pienempien on sopeuduttava. Erityisen vaikea tilanne tulee olemaan hyvinvointivaltioille, joiden rakenne ei ole kustannustehokas. Kilpailukykymittaukset valtioiden välillä ovat pelkkää huomion kalastelua ilman todellisia mittareita. Eräs keskeisimpiä kilpailukyvyn mittareita on kauppatase. Se on sellaisten viennistä riippuvaisten maiden kuten Suomen kilpailukyvyn yhteinen nimittäjä. Tämä mittari näyttää Suomen osalta miinusta. Syy on hyvin yksinkertainen. Suomi ei ole sopeutunut kilpailun vapautumiseen. Tilanne on sama kuin Nokialla – liian kauan on mennyt liian hyvin.
Poliittinen enemmistö elää siinä uskossa, että se voi vapaasti määritellä taloudellisen toimintaympäristön. Suomessa on ollut Kekkosen ajan jälkeen enemmistöhallituksia. Ne ovat johtaneet maata kompromisseilla ja konsensuksella. Wahlroosin enemmistödiktatuuriksi kutsuma järjestelmä on johtanut maan kiistattomasti nykytilaan. Osansa on myös EU:lla. Kun euro otettiin käyttöön, sen kurssi oli reilusti alle yhden US dollarin. Nyt euro on revalvoitunut dollariin nähden enemmän kuin Suomen markka 1980-luvulla. Näin suurta valuutan vahvistumista ei voida korjata tavanomaisin liiketaloudellisin keinoin. Suuri ihmetyksen aihe on, että Euroopan kriisistä huolimatta euro on pitänyt hyvin pintansa. Vapaasti markkinoilla määräytyvä valuutta ei yleensä käyttäydy näin. Tämä siitä huolimatta, että EU on kuralla, jäsenvaltioista suuri joukko on kuralla ja EKP on luotottanut pankkeja painokoneet punaisena. Näin ei ole tapahtunut historiassa vapaasti vaihdettavien valuuttojen aikana. Miksi nyt? Spekuloidaanko euron kustannuksella?
Kaksipuoluejärjestelmien maat eivät ole onnistuneet yhtään paremmin talouden pidossaan. Yhdysvallat on velkaantunut ja on vain ajan kysymys kuinka kauan se enää on maailman talouden veturi. Kaikenlaiset talouden suuntien haistelijat seuraavat yhä merkkejä Yhdysvaltain taloudessa. Poliittisesti maa on kuitenkin pattitilanteessa, koska todellista enemmistöä ei ole kummallakaan puolueella. Tämä tilanne on jatkunut pitkään ja liittovaltio on massiivisesti velkaantunut. Eräs tärkeimpiä velkaantumisen syitä on ollut maailman ”poliisina” toimiminen. Yhdysvaltain ”Kreikka” on Kalifornia, joka on konkurssin partaalla. Koko maailmantalous on sellaisessa muutosprosessissa, että todellisia asiantuntijoita ei ole!
Inhorealismia on se, että suurin osa maailman luonnonvaroista on Venäjällä, mutta ne ovat erittäin tehottomassa käytössä. Jalostusaste on samaa luokka kuin Suomessa 1800-luvun alussa. Suurimmat tulolähteet ovat raakaöljy ja raakakaasu. Inhorealismia on myös se, että yksipuolue (vähemmistödiktatuuri) Kiinasta on kovaa vauhtia tulossa maailman talousmahti, joka jättää Yhdysvallat varjoonsa kaikilla talouden mittareilla etenkin kauppataseen ylijäämällä. Kiinassa on valtavat kotimarkkinat, mutta myös valtava vientipotentiaali. Siellä on käynnissä samanlainen urbanisoituminen kuin Suomessa 1950-luvulta alkanut. Kiinan kokoisessa maassa se kestää huomattavasti kauemmin ja pitää yllä kotimaista kulutusta pitkään. Kun tähän yhtälöön lisätään Intia, niin voidaan todeta, että maailman taloudellinen napa on vaihtumassa yksinapaisesti sinne, mistä aurinko nousee. Ex oriente lux!
Inhorealistista on kysyä demokraattisen hyvinvointivaltion kansalaisena, että mitenkäs tässä nyt näin kävi? Wahlroos yrittää ilmeisesti viestittää, että poliittisen hallinnon kunnioittaminen ei ole viisauden alku vaan sen loppu? Löytyykö tässä yhtälössä Suomelle minkäänlaista funktiota? Kas siinäpä kysymys!

No Comments »

Tarvitaanko kunnallisia valtuustoja?

Kuntaliitokset ja kuntauudistus ovat päivän kuuma peruna poliittisessa ja muussakin keskustelussa. Kuten tavallista asiaa tarkastellaan tiedolla, joka kattaa muutaman vuoden taaksepäin eikä juuri lainkaan eteenpäin. Toivo Pihlajamäki on julkaissut vuonna 2010 tutkimuksen Kuntarakenne murroksessa. Siinä tarkastellaan kuntajärjestelmän kehitystä pitkällä aikavälillä niin eteen- kuin taaksepäinkin. On selvää, että siitä kun kuntajärjestelmän voidaan katsoa alkaneen, muutos toimintaympäristössä on sanoin kuvaamaton.
Vuosina 1865 ja 1873 annetuilla asetuksilla kunnallishallituksesta maalla ja asetuksella kunnallishallituksesta kaupungissa korvattiin siihenastinen virkamiesvaltainen paikallishallinto alueella asuvien itsehallintoon perustuvalla järjestelmällä ja erotettiin myös maaseutualueilla maalliset tehtävät kirkollisista tehtävistä. Nykyaikaisen kunnallishallinnon katsotaan tulleen perus¬tetuksi noilla asetuksilla. Tämän jälkeen lainsäädäntö on kehittynyt huikeasti. Nyt kuitenkin on perusteltua kysyä, korvattiinko virkamiesvalta paikallishallinnoissa, vai onko se lisääntynyt?
Tänä vuonna ja tässä hetkessä näyttää vahvasti siltä, että jossain vaiheessa reaalinen maailma ja poliittinen päätöksenteko ovat lähteneet eri raiteille. Tämä kehitys heijastuu monin tavoin myös kuntiin. Kuntien tärkein päättävä elin eli valtuusto on yhä monimutkaisempien asioiden ja päätösten vanki. Lisäksi eduskunta sanelee kunnille yksipuolisesti yhä uusia tehtäviä. Kuinka kunnallinen hallinto reagoi yhä enemmän erikoistietoja ja osaamista vaativiin ratkaisuihin? Ahkeralla konsulttien käytöllä? Tämä puolestaan antaa aiheen epäillä, että organisaatiotkaan eivät enää kykene vastaamaan kaikkiin hallinnollisiin ongelmiin.
Niin valtuustojen- kuin eduskuntavaalien ehdokkaat nimetään puolueissa julkisen näkyvyyden perusteella. Heitä ei siis valita yleensä taitojensa perusteella. Useimmissa tapauksissa tämä merkitsee myös sitä, että yhteys äänestäjiin jää hyvin näennäiseksi.. Jos nykyistä tilannetta verrataan vaikkapa vielä tilanteeseen 1950-luvulla, niin ero on melkoinen. Silloin suurin osa äänestäjistä tunsi edustajansa ja saattoi vaihtaa mielipiteitä kasvokkain. Nyt edustajat eivät vastaa edes sähköposteihin – paitsi ennen vaaleja tietenkin. Tämä on demokratian ensimmäinen sudenkuoppa. Kansa ei siis valitse edustajiaan, vaan sen tekevät puolueet.
Valtuustojen päätöksenteko on myös muodostunut eräänlaiseksi hit and run-toiminnaksi. Päätetään vain yksittäisistä asioista. Suurimmalla osalla valtuutettuja ei ole aikaa eikä riittävää osaamista paneutua yhä monimutkaisempiin ongelmiin. Tämä on johtanut siihen, että mielipidevaikuttajat, jotka ovat yleensä asioita valmistelevia viranhaltijoita, ovat saaneet ylimääräistä valtaa. Tällainen subjektiivinen valta kaventaa selvästi demokratiaa. Lahdessa se näkyy monina kiistoina ja niiden pohjalta tehtyinä valituksina. Ei ole ollut aikaa/halua ottaa huomioon kuntalaisten mielipiteitä.
Sveitsissä monista asioista päätetään vielä torilla kättä nostamalla. Siellä siis pidetään neuvoa antavia kansanäänestyksiä eli kuunnellaan kansan mielipiteitä. Ja Sveitsillä menee hyvin! Nykytekniikalla on mahdollista järjestää neuvoa antavia äänestyksiä helpomminkin vaikka päivittäin käyttämällä tietotekniikkaa. Vastustus on kuitenkin ollut kova. Vastustajia ovat nimenomaan valtaapitävät itse, koska he ovat peloissaan valtansa menettämisestä. No ei tämäkään järjestelmä takaa parasta mahdollista lopputulosta, mutta se lisää ehdottomasti demokratiaa. Tai pitää yllä sen rippeitä. Byrokratiasta on tullut demokratian korkein negatiivinen potenssi!
Rakennetaanko toriparkki vai korjataanko homeiset rakennukset? Rakennetaanko kallis vai halpa ohitie? Pitäisikö keskustan liikenne poistaa ja rauhoittaa jalankulkijoille? Onko oikein hakata puusto pois myytäviltä tonteilta niin, ettei linnulla ole laulupuuta? Näistä keskustellaan netissä ja lehden palstoilla, mutta välittääkö kukaan? Voimmeko luottaa virkamiesten vakuutteluihin rahoitusjärjestelyistä, vai menevätkö kaikki investoinnit kuitenkin veronmaksajien piikkiin? Onko kanttia järjestää tällaisista asioista neuvoa-antava nettiäänestys? Jos joku väittää, että se ei onnistu teknisesti, niin voin kertoa, että kyllä onnistuu.

No Comments »

WP Login