Meduusan verkko

Otsikko viittaa samannimiseen kirjaan ja elokuvaan, joka kuvaa yhdysvaltalaista salaliitto- ja salailukulttuuria. Nyt näyttää siltä, että hallituksessa istuva junnuketju aikoo korvata vanhan kunnon asevelikulttuurin omalla meduusan verkollaan. Tähän viittaavat median ansiokkaasti julkisuuteen nostamat salatuksi julistetut asiakirjat, julkisten yhteisöjen ja suuryritysten väliset hallituskytkennät ja valtion yhtiöiden ja AKT:n epämääräinen henkilöstöhallintokulttuuri.
Kaikista kiinnostavin on kuitenkin Suomen valtion ja kreikkalaisten pankkien tekemä takuusopimus, joka kaikin tavoin halutaan salata kansalta ja kansanedustajilta. Syitä salaukseen voi olla useita, mutta aika paljon helpottaisi jo se tieto, kuka sopimuksen on laatinut ja missä. Olen tehnyt kansainvälisiä sopimuksia yli 40 vuotta, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun kuulen valtiovarainministeriön tekemästä tämän tason sopimuksesta. Olisi hauska tietää mistä kompetenssi on peräisin. Yleensä sopimukset laaditaan tällaisessa tapauksessa kolmella kielellä eli siis suomeksi, kreikaksi ja englanniksi tai niistä on yhtäpitävät käännökset sopimusosapuolten kielillä. Lisäksi sopimuksessa määritellään se kieli, jota käytetään mahdollisten erimielisyyksien syntyessä. Tässä tapauksessa kieli olisi englanti, joka on vieraskieli molemmille osapuolille. Toinen tärkeä kohta on se, mitä kansainvälistä lainsäädäntöä tai sopimusta noudatetaan. Tärkeää on myös sopia, missä tuomioistuimessa mahdolliset erimielisyydet käsitellään.
Tällaista ja tämän tasoista sopimusta tekemässä pitää olla juristi tai juristeja, jotka tuntevat sopimuksessa käytetyn lain tai sopimuskäytännön. Kun sopimus on tehty englannin kielellä, niin juristin olisi hyvä olla englantilainen tai täydellisesti englantia hallitseva henkilö. Se, miksi käytettävissä on vain englanninkielinen sopimus, viittaa siihen, että suomenkielistä versiota ei ehkä ole lainkaan olemassa. Tuntien kreikkalaisen kulttuurin, kyseessä on joko valtiovarainministeriön harkittu toimenpide tai anteeksiantamaton huolimattomuus. Mikäli kreikkalaisten kanssa on sovittu sopimuksen salaamisesta, niin käsittääkseni siihen olisi pitänyt saada Suomesta ainakin peruslakivaliokunnan lupa.
Kaiken edellä olevan perusteella voi perustellusti epäillä, että salailun perimmäinen syy on se, että sopimuksen todellinen vakuusarvo ja sen hinta halutaan salata jos ei kansanedustajilta niin ainakin kansalta. Kunnallisvaalit ovat siksi lähellä, että perusteeton sopimuksen hypetys voisi tulla ainakin SDP:lle hyvin kalliiksi. Vielä ei ehkä kannata spekuloida sillä vaihtoehdolla, että takaajapankit menevät konkurssiin. Sopimuksen salauksen takiahan ei ole tiedossa, miten Kreikan valtio osallistuu takaukseen.

Comments are closed.


WP Login