Archive for maaliskuu, 2012

Koirani ja minä

Kun olen seurannut tätä loputonta koiranakittelua näppiksessä, niin panenpa omankin lusikkani soppaan. Tämä on toisenlainen tarina. Kasvoin varhaislapsuuteni eli sota-ajan mummolan maatalossa. Kun vanhempani olivat maata puolustamassa, niin näin heitä niin harvoin, että heidän oli tavatessamme syytä esitellä itsensä. Vasta joskus sodan jälkeen muutimme yhteen. Koska senkin jälkeen Suomea piti rakentaa ja maksaa sotavelkoja, näin vanhempiani oikeastaan vain aamupuurolla ja sunnuntaisin. Silloin oltiin lauantaitkin töissä aamusta iltaan. Sitten he perustivat oman yrityksen ja yhteistä aikaa oli entistä vähemmän.
Äidiltäni poistettiin jossain vaiheessa kasvain, jonka jälkeen hän ei voinut enää saada lapsia. Minulle ei siis siunaantunut sisaria eikä veljiä. Lapsenhoitajia tai nykyisenlaisia lastentarhoja ei silloin ollut maaseutukunnissa. En tarkalleen muista, miten ja missä päiväni vietin, mutta ilmeisesti jotenkin selvisin. Sitten vanhempani tekivät päätöksen ja eräänä päivänä isäni tuli kotiin koiranpennun kanssa. Portista sisään tultuaan hän laski pennun maahan, otti remmin ja pieksi pienen pennun minun silmieni edessä. On otettava luonto pois ja näytettävä kuka on isäntä talossa. Se oli aika kauheaa katseltavaa, mutta tuttua minulle. Minulta oli yritetty ottaa samalla tavoin luontoa pois.
Hoidin pientä vapisevaa pentua parhaani mukaan ja meidän välillemme syntyi kiinteä suhde. Suhde oli paljon kiinteämpi tai ainakin erilainen, kuin ihmisten välillä. Yksi koiran vuosi on seitsemän ihmisen vuotta, joten koira kasvoi minusta ohi. Tällöin se otti asiakseen pitää huolta minusta. Toki se oli naaras ja susikoira, joten sillä oli vaistot ja voima pitää huolta minusta. Jos joku lähestyi minua, niin sillä oli erinomainen kyky aavistaa tulijan aikeet. Jos aikeet eivät olleet myönteisiä, paljastuivat koirani hampaat nopeasti ja yleensä tulija jätti turvallisen välimatkan.
Koirani ymmärsi, kun oli kouluun menon aika ja jäi kiltisti kotiin. Sen sijaan jos olin menossa vaikkapa uimaan, niin se seurasi kielloista huolimatta perässä – ainakin jonkin ajan päästä. Kerran komensin sen jäämään rannalle, kun lähdin itse soutelemaan. Hetken kuluttua se kuitenkin uida räpiköi veneen perässä ja piti nosta veneeseen. Toisella kertaa se oli löytänyt vaatteeni rannalta ja jäänyt siihen vahtimaan niitä. Naapuri sattui näkemään tilanteen ja ilmoitti kotiin, että se poika on varmaan hukkunut. Olin kuitenkin uinut vain pienen lahden vastarannalle tapaamaan kavereitani. Kun huomasin metelin, niin uin takaisin. Kotona meille osoitettiin asianmukaista rakkautta. Saimme molemmat kunnolla remmiä.
Kun sitten aloitin oppikoulussa, niin ensimmäisellä luokalla tuli ehdot ainekirjoituksesta. Eihän meillä maalaiskansakoulussa, jossa kolmea luokkaa opetettiin samassa luokkahuoneessa, aineita paljon kirjoiteltu. Ehdoista selviämiseksi piti kirjoittaa kymmenen ainetta, joista viisi sai itse päättää ja viisi oli annettuja tehtäviä. Sen lisäksi piti kirjoittaa ehtolaiskokeissa yksi aine. Koska mistään en saanut apua, löysin jostain yhden oppaan. Kaarlo Nieminen: Ainekirjoituksen opas ynnä suomen kielen tyyliopin alkeet vuodelta 1925. Oppaasta sain jotenkin juonesta kiinni. Kokeessa sitten eräänä aineena oli Koirani ja minä. Se sattui olemaan myös yhden kotiaineeni aihe ja muistin sen melkein ulkoa. Näillä eväillä selvisin ehdoista, joten voi sanoa, että koirani opetti minut kirjoittamaan.
Elimme siis pitkän ja onnellisen ajan yhdessä, iloiten yhdessä ja surren yhdessä. Pentujakin oli syntynyt kymmeniä. Sitten koirani sairastui syöpään. Eläinlääkäri sanoi, että mitään ei ole tehtävissä. Koira oli silmin nähden väsynyt, vaikka yritin hoitaa sitä parhaani mukaan. Sen tila paheni päivä päivältä, kunnes kasvain pullahti kehon ulkopuolelle. Vaikea päätös oli lähteä viemään koiraa lopetettavaksi. Itse en uskaltanut lähteä mukaan. Seisoin vain portailla sekavin tuntein ja katselin koirani menoa. Portilla se kääntyi ympäri, istui maahan ja katsoi minua suoraan silmiin. Se tiesi! Koirani tiesi, että se olisi viimeinen katse. Tunsin kuinka sydämeni pysähtyi ja nousi kurkkuuni. Tunsin tukehtuvani ja putosin polvilleni. Sitten pääsi hirveä itku. Se oli tuskainen hetki, joka kesti pitkään. Viimein koiorani nousi ylös, kääntyi ja asteli autoon. Koirani viimeinen katse portilla painui mieleeni ikuisiksi ajoiksi.
Kun sitten itse liki kuusikymmentä vuotta myöhemmin heräsin syöpäleikkauksen jälkeisestä nukutuksesta, niin tuo kuva koirastani palasi mieleeni. Sillä hetkellä olin varma, että enkelikoirani oli pelastanut minut. Arvostakaa siis hyvät ihmiset koirianne ja naapurienne koiria niin, kuin haluaisitte itseänne arvostettavan. Se on ystävällinen luontokappale, joka on ihmisen arrmoilla.

No Comments »

Palomuuri

Viime aikoina ovat ministerit yksi toisensa jälkeen toistelleet sanaa palomuuri ja sen tärkeyttä euron puolustamisessa. Palomuuri on tunnettu lähinnä tietokoneista, mutta mitä se tarkoittaa euron suojelemisen yhteydessä, ei liene monellekaan selvää. Palomuurin torjuntavoima vihamielisiä viiruksia vastaan perustuu pysyvään vakuusrahastoon (EVM). Rahasto lainaa rahaa markkinoilta ja lainaa sitä edelleen vaikeuksissa oleville jäsenmaille. Lainojen takaajina toimivat jäsenmaat.
Koska talouden kuntoon saattaminen valtakunnan tasolla on pitkäkestoinen prosessi, niin myös laina-ajat ovat pitkiä. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että riskit laukeavat mahdollisesti vasta silloin, kun nyt siitä päättävät ovat jo eläkkeellä tai poistuneet päätöksenteosta lopullisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että todelliset vastuunkantajat ovat tulevia sukupolvia, jotka syksyllä tallaavat koulujen ensimmäisille luokille. Kyse onkin siis perinnön jättämisestä tuleville sukupolville.
Vastuunkanto ja vastuullisuus ovat myös tässä yhteydessä käytettyjä sanoja. Todelliset vastuunkantajat eivät siis ole nyt päätöksiä tekevät poliitikot. Sillä ei lopputuloksen kannalta siis ole mitään merkitystä, että nyt kiistellään riskien suuruudesta ja vastuullisuudesta samoissa yhteyksissä. Riskien ennustaminen on mahdotonta, koska riskien laukeaminen on niin kaukana tulevaisuudessa. Historian valossa voi todeta, että riskien lauetessakin, niitä siirretään eteenpäin seuraaville sukupolville jne. Ennustettavissa olevassa tulevaisuudessa voi myös tapahtua sellaisia muutoksia maailmantaloudessa, jotka muuttavat radikaalisti nykyisiä suunnitelmia.
Mikä on sitten teoreettinen riski Suomelle. Eri tahoilta asioita katsovat ovat heitelleet ilmaan erilaisia summia. Eräs tällainen haarukka on 28 – 30 miljardia euroa. Kaikki nyt esille tulleet summat ovat pelkkää mutua, koska ei ole tiedossa, kuinka paljon rahaa tullaan käyttämään. EVM:n suuruus asettaa jonkinlaisen maksimin. Tämäkin on arvailua, koska ei tiedetä, kuinka suuri korko on esimerkiksi 25 – 30 vuoden kuluttua. Takaajina toimivien valtioiden luottokelpoisuudet poikkeavat melkoisesti toisistaan ja se puolestaan vaikuttaa korkojen suuruuteen.
Korko onkin eräs tutkijaa ihmetyttävä seikka tässä yhtälössä. On käänteistä logiikkaa, kun heikoimman luokituksen maille asetetaan kaikkein korkeimmat korot. Loogisesti tästä seuraa se, että rahoittajat ampuvat itseään jalkaan, kun korkeilla koroille edelleen pahentavat kohdemaiden asemaa. Samaa politiikkaa pankit harjoittavat myös yritysten rahoituksessa. Loogisempaa olisi juuri päinvastainen toiminta. Niille, joilla on heikko maksukyky, korkojen pitäisi olla hyvin matala, jotta niillä olisi paremmat mahdollisuudet selvitä hengissä. Hyvin maksukykyisille puolestaan korot pitäisi asetta maksukyvyn mukaan eli korkeammiksi. Tätä ongelmaa pyrkii EVM ratkaisemaan.
Riittävän suurella vakavaraisuusolettamalla EVM pyrkii lainaamaan rahaa markkinoilta mahdollisimman edullisella korolla ja välittämään sitä hädässä oleville maille pienellä marginaalilla. Takaajapoolin eli takaajamaiden riski piilee siinä, noudattaako velkaantunut maa sopimuksen ehtoja ja saattaa taloutensa sellaiseksi, että se markkinoilta luottoa riittävän edullisesti. Jonkinlaisen kuvan riskien mahdollisesta toteutumisesta antaa Kreikan vaalien jälkeinen toiminta. Lainaa saaneet voivat käyttäytyä aina Argentiinan tavoin ja omien lakiensa puitteissa yksinkertaisesti kieltäytyä maksamasta velkojaan.
Koko euron kriisistä syytetään Yhdysvalloista alkanut alkuräjähdystä. Se on kuitenkin tosiasioiden vääristelyä. Euroopan Unionia synnytettäessä Saksa ja Ranska näyttivät holtittomuus esimerkkiä muille jäsenille. Haasteen ottivat vastaan hanakimmin Välimeren maat. Näistä holtittomimmaksi paljastui Kreikka jo paljon ennen Yhdysvaltain pankkikriisiä. Euroa käyttöönotettaessa siihen liittyvien maiden budjettirakenteet olivat hyvin etäällä toisistaan. Asiasta kyllä varoiteltiin, mutta euroeuforia oli niin kova, että neuvoja ei kuunneltu. Nuorena viikon ryypiskelystä selviää päivän krapulalla. Euroopassa kymmenen vuoden hummailusta saattaa seurata 30 vuoden krapula.
P.S. Viimeksi tänään 30.3.12 aamu-tv:n ohjelmassa esitettiin, että EVM maksaa korkoa. Tämä ei pidä paikkaansa. Kyseessä on takaus ja takauksille ei makseta korkoa. EVM lainaa jäsenvaltioille rahaa ja perii siitä hyvin pienen marginaalin. Suurin osa siitä menee kuluihin. Mahdolliset korkotuotot puretaan ilmeisesti vasta, jos EVM joskus tulevaisuudessa puretaan. Samoin on kerrottu, että Suomi on saanut Kreikalta 40 milj. euroa korkoa. Onko se maksettu rahana valtion kassaan, vai onko se edelleen saatava lainasaatavan lisäksi???

No Comments »

Tilastollisia harhoja

Viimeaikoina on keskusteltu erilaisista vajeista ja perusteltu niillä mm. kuntaliitoksia. Vanhemman väestönosan lisääntyminen heikentää huoltovajetta, on eräs väittämä. Jotta siitä selvittäisiin kunnialla, niin pitäisi liittää mahdollisimman monta kuntaa yhteen. Säästöperusteita ei vain saada julki. Samaan aikaan todetaan, että työeläkerahastoissa on vanhusväestön eläkerahoja suhdanteesta riippuen 130 – 150 miljardia euroa. Lisäksi kotitalouksien varallisuus eli sijoitukset ja pankkitalletukset ovat noin 130 miljardia. Näistä suuri osa kuuluu eläkkeellä oleville. Näiden lisäksi on vielä luettava velattomat asunnot, joista maksetaan kiinteistöveroa. Eläkeläisiltä tämä rasite pitäisi poistaa huoltovajeen helpottamiseksi. Tilastonikkarit eivät ole tuoneet näitä julki lainkaan. Tilastoja on ilmeisesti tulkittu vanhan kansaneläkejärjestelmän pohjalta. Eläkeläisten tulevaisuus on nyt turvatumpi kuin koskaan historiamme aikana. On selvää, että yhä useammat siirtyvät käyttämään yksityisiä terveyspalveluita, joten verovuodot pitäisi tukkia!
Nämä asiat pitäisi tuoda esiin myös hallituksen ja valtiovarainministeriön taholta. Ne eivät kuitenkaan tue kuntaliitosreformia. Tästä syystä näyttää siltä, että ministeriöön on joko syntynyt osaamattomuuskeskus tai tarkoitushakuisen salailun kulttuuri. Tätä käsitystä tukee vastapidetty valtioneuvoston raamiriihi. Tehdyistä päätöksistä voidaan vetää sellainen johtopäätös, että toistettiin 1990-luvun talouskriisin keinoja: siirretään kustannukset kunnille. Tästä seuraa tietenkin se, että myös luvattuja kunnille asetettuja palveluvelvoitteita ei vähennetä, eikä myöskään tukia makseta luvatusti. Edellisen laman aikana kävi niin, että lupaukset maksetaan siiten, kun jaksetaan. Valtio on ilmeisesti vieläkin velkaa kunnille – ilman korkoa ja osamaksulisää. Tulkaa ihmeessä jo ulos sieltä ministeriön kaapista arkipäivän realismiin.
Mikäli nykyinen trendi jatkuu, niin vuonna 2050 valtion kaikki tehtävät on siirretty kunnille. Tosin Euroopan yhtenäistymiskehitys on johtanut siihen, että Suomessa eduskunta ja hallitus ovat tarpeettomia. Ministeriöitäkään ei nykymuodossaan enää tarvita. Mihin siis tarvitaan valtiota, jos kunnat hoitavat kaikki tehtävät. Tämä kehitys johtuu siitä, että Suomessa toimitaan jatkuvasti perustuslain vastaisessa tilassa. Kansalaiset eivät ole samassa asemassa palveluiden suhteen. Palvelujen taso vaihtelee kunnan toimintakyvyn mukaan ja suhteessa siihen. Se, että ei edes 1990-luvun laman aikana löytynyt riittävästi poliittista tahtoa rakenteellisten muutosten tekoon, on johtanut nykytilanteen. Nykyinen sixpack-hallitus ei pohjansa takia pysty tilannetta ratkaisemaan. Pystytään päättämään vain asioista, jotka kirpaisevat kaikkein vähiten kaikkia.
Historia todistaa, että Suomi pystyy elämään vain kriisien kautta. On ihanaa saada ensin kunnolla turpiin ja sitten nousta raunioista. Kriisiin ajautuminen ei näet ole kenenkään syytä, mutta siitä selvinneet ovat kaikki sankareita. Kolmikanta on hyvä esimerkki tästä. Tehtiin kovia työehtosopimuksia ja ratkaistiin ongelmat devalvaatiolla. Pitäisi nyt vihdoin uskoa, että yritykset eivät voi yksin vaikuttaa kilpailukykyynsä. Yhteiskunnan rakenteellisella kilpailukyvyllä on oleellinen merkitys. Ainoa vaihtoehto on toiminnan siirtäminen sinne, missä yhteiskunnan rakenteellinen kilpailukyky on paras. Jos ei ole kilpailukykyä, ei ole yrityksiä. Jos ei ole yrityksiä, ei ole veronmaksajia. Jos ei ole veronmaksajia, ei ole myöskään valtiota. Tämä on priorisointijärjestys!

No Comments »

Ja rahaa on…

Sanotaan, että rahalla ei ole merkitystä niin kauan, kuin sitä on. Pitkään kestäneeseen suomalaiseen inflaatio/devalvaatio-hallintokulttuuriin on pesiytynyt sama kaava. Uskotaan, että yhteiskunnassa on rahaa, eikä sen tuhlaamisesta ole oikein kukaan vastuussa. Jopa osa kansasta on hurahtanut pikavippiyhtiöiden uhreiksi. Lahden toriparkki on yksi esimerkki siitä, kuinka helppo on hypätä tuntemattomaan luottaen, että vastuuta ei ole. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Päätöksellä asetettiin virtuaalinen miina tulevaisuuteen, kuten Kreikassakin tehtiin. Se miina laukeaa sille sukupolvelle, joka nyt vannoo vastuunkannon nimiin. Edelliset sukupolvet kasasivat subjektiivisia oikeuksia, jotka nyt muodostavat kestävyysvajeen.
On kuitenkin melko tyylitöntä ja ikärasismin rajoilla kulkevaa syyllistää yli kuusikymppiset heidän oikeutetusta vastustuksestaan toriparkkipäätöksessä. Ehkä taustalla oli elämän viisaus, jota vastassa ovat nuoruuden unelmat. Edelliset ikäluokat ovat oppineet kantapään kautta. Unelmiahan pitää toki olla, mutta pitäisi ottaa huomioon myös reaalitalouden kovat faktat. Tällä ikärakenteella autokanta vähenee samassa suhteessa, kun paljon puhuttu huoltosuhde heikkenee. Jos toriparkki on niin hyvä bisnes, kuin sitä suunnittelevat ja kannattavat kuvittelevat, niin se olisi rakennettu yksityisellä rahalla jo vuosia sitten. Keskustalon parkkitalo jouduttiin purkamaan, kun sen korvasivat Trion ja Sokoksen parkkitilat. Niille oli selvä kysyntä. Paremmin tarpeeseen tulisivat spermapankki ja lapsiparkki, jotta saataisiin huoltosuhdetta parannettua.
No eipä hätää. Seuraavaa päätöstä varten on toriparkin suunnittelijoiden konsultoitava Brysselin kanssa. Siellä on nimittäin runsaasti kokemusta palomuureista. Jos Jutta Urpilaisella on aikaa, niin hänkin voisi antaa joitain ylimaallisia ohjeita. Palomuuriahan yritetään käyttää eristämään Kreikantauti muista EU-maista. Lahdessa puolestaan tarvitaan palomuuria eristämään parkkiyhtiö muusta kaupungin taloudesta. Lahdessa palomuuri on kuitenkin jo pahasti myöhässä, koska kaupunki ulosmittaa omia yhtiöitään jopa niin, että osinkojen maksamiseksi on otettava velkaa. Jos kaupungin omistama yhtiö joutuu ottamaan kaupungin konsernipankista lainaa maksaakseen kaupungin vaatimat osingot, niin päätöksenteko ei ole kehuttavaa. Se on hölmöläisten maton jatkamista. Erityisen vaikeata on tätä hyväksyä, kun kaupunginjohtajana on DI, jonka koulutukseen kuuluu tassujen maassa pitäminen.
Kuten EU:ssakin, niin palomuuri turvaa kaupungin ja sen muiden konserniyhtiöiden talouden mahdolliselta pysäköintiyhtiön hallitsemattomalta konkurssilta. Taannoin Lahdessa eräs rakennusliike mainosti toimintaansa kehumalla: joka toiselle kuoppaa kaivaa ja joka toiselle rakentaa. En ole huomannut vielä halukkaita rakentajia parkkikuopan ympärille. Ettei vaan kaupunki joutuisi itse kustantamaan velvoitepaikat..

No Comments »

Meduusan verkko

Otsikko viittaa samannimiseen kirjaan ja elokuvaan, joka kuvaa yhdysvaltalaista salaliitto- ja salailukulttuuria. Nyt näyttää siltä, että hallituksessa istuva junnuketju aikoo korvata vanhan kunnon asevelikulttuurin omalla meduusan verkollaan. Tähän viittaavat median ansiokkaasti julkisuuteen nostamat salatuksi julistetut asiakirjat, julkisten yhteisöjen ja suuryritysten väliset hallituskytkennät ja valtion yhtiöiden ja AKT:n epämääräinen henkilöstöhallintokulttuuri.
Kaikista kiinnostavin on kuitenkin Suomen valtion ja kreikkalaisten pankkien tekemä takuusopimus, joka kaikin tavoin halutaan salata kansalta ja kansanedustajilta. Syitä salaukseen voi olla useita, mutta aika paljon helpottaisi jo se tieto, kuka sopimuksen on laatinut ja missä. Olen tehnyt kansainvälisiä sopimuksia yli 40 vuotta, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun kuulen valtiovarainministeriön tekemästä tämän tason sopimuksesta. Olisi hauska tietää mistä kompetenssi on peräisin. Yleensä sopimukset laaditaan tällaisessa tapauksessa kolmella kielellä eli siis suomeksi, kreikaksi ja englanniksi tai niistä on yhtäpitävät käännökset sopimusosapuolten kielillä. Lisäksi sopimuksessa määritellään se kieli, jota käytetään mahdollisten erimielisyyksien syntyessä. Tässä tapauksessa kieli olisi englanti, joka on vieraskieli molemmille osapuolille. Toinen tärkeä kohta on se, mitä kansainvälistä lainsäädäntöä tai sopimusta noudatetaan. Tärkeää on myös sopia, missä tuomioistuimessa mahdolliset erimielisyydet käsitellään.
Tällaista ja tämän tasoista sopimusta tekemässä pitää olla juristi tai juristeja, jotka tuntevat sopimuksessa käytetyn lain tai sopimuskäytännön. Kun sopimus on tehty englannin kielellä, niin juristin olisi hyvä olla englantilainen tai täydellisesti englantia hallitseva henkilö. Se, miksi käytettävissä on vain englanninkielinen sopimus, viittaa siihen, että suomenkielistä versiota ei ehkä ole lainkaan olemassa. Tuntien kreikkalaisen kulttuurin, kyseessä on joko valtiovarainministeriön harkittu toimenpide tai anteeksiantamaton huolimattomuus. Mikäli kreikkalaisten kanssa on sovittu sopimuksen salaamisesta, niin käsittääkseni siihen olisi pitänyt saada Suomesta ainakin peruslakivaliokunnan lupa.
Kaiken edellä olevan perusteella voi perustellusti epäillä, että salailun perimmäinen syy on se, että sopimuksen todellinen vakuusarvo ja sen hinta halutaan salata jos ei kansanedustajilta niin ainakin kansalta. Kunnallisvaalit ovat siksi lähellä, että perusteeton sopimuksen hypetys voisi tulla ainakin SDP:lle hyvin kalliiksi. Vielä ei ehkä kannata spekuloida sillä vaihtoehdolla, että takaajapankit menevät konkurssiin. Sopimuksen salauksen takiahan ei ole tiedossa, miten Kreikan valtio osallistuu takaukseen.

No Comments »

Työn tarjonta

VATT:en tuleva pääjohtaja esitti TV:n haastattelussa tiukkana kantanaan, että ammattitaitoisen työvoiman tarjonta lisää investointeja ja yritysten perustamisia. Yleisimpiin talousteorioihin suhteutettuna tämä on käänteistä logiikkaa. Tämä edustaa työntöteoriaa, kun yleiset talousteoriat edustavat vetoteoriaa. Kulutusta ja sen aiheuttamaa kysyntää on yleisesti pidetty talouden käynnistävä voimana, joka synnyttää yrityksiä ja työpaikkoja. Näiden ehtona on myös kansainvälinen kilpailukyky.
Todisteluja voi Vartiaisen teoriaa vastaan löytää käytännön toimintaympäristöstä runsaasti. Esimerkkinä voidaan käyttää vaikkapa Nokiaa. Nokia loi Suomeen runsaasti tieto-taitoa, joka toi maahan alan investointeja ja loi runsaasti työpaikkoja. Tätä kautta kesti reilut kymmenen vuotta, mutta sen kuluessa Suomi menetti kilpailukykynsä ja IT-alan toiminta alkoi siirtyä halvempiin maihin. Tieto-taito ja osaaminen siis pystyttiin hyvin helposti siirtämään uusiin maihin, joissa työvoiman osaaminen ei ollut likikään samalla tasolla kuin Suomessa. Sen sijaan kilpailukyvyn luominen tai tuominen Suomeen ei ollutkaan yhtä helppoa.
Vaikka nokialaisen infran raunioille on syntynyt runsaasti uusia yrityksiä, niin ammattilaisia on suurin joukoin työttömänä ja myös siirtynyt yritysten ja työpaikkojen perässä muihin maihin. Sen sijaan Vartiaisen esittämälle väitteelle ei ole lainkaan perusteluja. Loogisesti ajatellenhan hänen väitteensä merkitsee sitä, että työttömyys esimerkiksi akateemisilla aloilla olisi mahdottomuus. Se on kuitenkin päinvastoin lisääntymässä nopeasti. Jopa tohtoreita on työttömänä.
Toisaalta olisi myös nykyisessä tilanteessa syytä miettiä erialojen työpaikkojen kansantaloudellista merkitystä. Tätä voidaan kuvata myös jalostusasteena eli kuinka suuren tuoton työpaikka tuottaa kansantalouteen. Jos tällä hetkellä verrataan mekaanisen metsäteollisuuden ja IT-alan kansantaloudellista arvoa keskenään, niin mekaanisen metsäteollisuuden kotimaisuusaste on yli 90 %. Sen sijaan IT-alan kotimaisuusaste on vain noin 15 %. 85 % on komponenttien tuontia muista maista. Tämä on suoraan verrannollinen kansantalouden velkaantumiseen.
Kun nyt keskustellaan vilkkaasti eläkeiän nostamista, niin se on ikään kuin kiipeämistä takaperin puuhun. Eläkkeellä olevilla, ainakin itselläni, on halukkuutta jatkaa työntekoa, mutta eipä juuri ole työn tarjontaa. Olisikin tärkeää ensin turvata työn tarjonta ja ryhtyä vasta sen jälkeen puhumaan eläkeiän nostosta ja työurien pidentämisestä.

No Comments »

WP Login