Holhousyhteiskunta

Kun vierailin ensimmäisen kerran Saksassa vuonna 1957, näin hautausmaan portinpielessä suuren kyltin. Saksaa ymmärtämättömänä kysyin kaveriltani, mitä siinä sanotaan. Hän valisti minua, että ne ovat hautausmaan järjestyssäännöt. Niissä kerrotaan, miten hautausmaalla pitää käyttäytyä. Tällainen oli noihin aikoihin tuntematonta Suomessa. Noista ajoista holhous on suomalaisessakin yhteiskunnassa lisääntynyt. Yhteisöllisyys on hävinnyt, eikä mikään kuulu minulle. Kyllä viranomaiset tai joku toinen hoitaa. Ongelmaksi on muodostunut ihme kyllä raha. Nyt ei hyvinvointivaltion viranomainen enää tiedä, ketä, mitä ja missä järjestyksessä pitäisi holhota.
Todelliset holhottavat eli vanhukset huutavat: hoitaja vaihtamaan vaippaa tai pyyhkimään! Vaan eipä ole pyyhkijöitä, ei ole riittävästi lääkäreitä, ei ole riittävästi hoitajia. Ainoastaan byrokraatteja on riittävästi jopa liikaakin. Edellä mainittujen ammattienharjoittajat on lisäksi pakotettu hoitamaan enemmän byrokratiaa kuin varsinaisia tehtäviään. Ne, jotka saavat kaiken, odottavat vielä lisää ja ottavat kaiken saamansa saavutettuina etuina. Vaalikeskustelun perusteella näyttää siltä, että jopa laittomat lakot ovat saavutettuja etuja.
Kyläyhteisöistä muuttaminen kaupunkeihin on muuttanut vanhan toisistaan huolenpidon kulttuurin täysin päälaelleen. Kun ihminen sulkeutuu kerrostaloluukkuunsa, niin samalla hän muuttuu itsekkääksi itsekeskeiseksi yksilöksi. Yhteisöllisyys katoaa. Sama näyttää tapahtuvan jopa pienissä rivitaloyhteisöissä. Kun holhousbyrokratiaa joudutaan väistämättä vähentämään yhteiskunnan kestävyysvajeen korjaamiseksi, niin on parasta palata juurilleen. Pitää aloittaa EU-rahoilla hanke, jossa taloyhtiöt palautetaan takaisin kyläyhteisökulttuuriin. Kylä kaupungissa! Nythän on jopa niin, että ainakaan meidän suuressa yli 100 asunnon yhtiössä, kukaan ei saa hallituksen yhteystietoja. Ainoastaan yhtiön ulkopuoliseen isännöitsijään saa yhteyden eli kansakäyminen hallituksen kanssa tapahtuu isännöitsijän kautta tai kerran vuodessa yhtiökokouksessa.
Koska ihmiset ovat nykyään kovin kiireisiä ja talon asukkaiden tapaaminen on yhteisten tilojen puuttuessa hyvin vaikeaa, niin ehdotan asunto-osakeyhtiölakiin muutosta. Jokaisen taloyhtiön tulisi perustaa oma Facebook-sivusto, jossa talon asukkaat voivat keskustella niin hallituksen kuin toistensakin kanssa. Siellä olisi mahdollista sopia akuuteista asioista ja keskinäisistä tapaamisista jossain soveltuvassa paikassa. Joskus aikoinaan taloyhtiöissä oli kokoontumisia varten yhteisiä tiloja, mutta ammattitaitoiset isännöitsijät ovat yleensä vuokranneet ne ulkopuolisille. Edellisessä kulttuurivaiheessa talossa asuva talonmies ja isännöitsijä pitivät yllä jonkinlaista yhteisöllisyyttä. Kaikki on nyt ulkoistettu, joten uutta ajatusta tarvitaan.
Seuraan suurella mielenkiinnolla, mitä tuleekaan tapahtumaan Kiinassa. Nyt jo yli puolet kiinalaisista asuu kaupungeissa. Ne, jotka muistavat, niin muistelkaapa, miten suomalainen yhteiskunta muuttui maaltamuuton jälkeisinä vuosina. Ainakin lakkoilu lisääntyi ja poliittinen kenttä muuttui. Samanlainen trendi näyttää alkaneen Kiinassakin. Pöö – ei ole mitään syytä pelätä.

Comments are closed.


WP Login