Korttipeliä

Kun olin työmatkalla Kaliforniassa joskus 1980-luvun alussa, siellä käteisen rahan katsottiin kuuluvan vain jotenkin hämärille tyypeille. Toisaalta Eurocard ei kelvannut siellä, eikä kelvannut edes eurooppalainen American Express. Käteistä tosiaan vieroksuttiin ja perusteltiin sillä, että henkilö jolla ei ollut vähintään kymmentä eri luottokorttia, ei ollut luottokelpoinen. Tästä syystä hänen käteinen rahansakin oli epäilyttävää. Rahan vaihtokin oli Los Angelesissa hyvin vaikeaa. Suurin osa pankeista ei vaihtanut Englannin puntia puhumattakaan Suomen markoista. Piti mennä jopa lentokentälle asti vaihtamaan valuuttaa.

Nyt ollaan Suomessa siirtymässä pois käteisestä rahasta. Tämä on jotenkin kummallista, koska vasta pari kuukautta sitten kauppiaat protestoivat kalliita luottokorttien uusia kustannuksia. Muistuu hyvin mieleeni se vaihe, kun puhuttiin palkat pankkiin systeemin puolesta. Kun tämä oli saatu aikaiseksi, alkoivat kaikki pankkipalvelut maksaa ja maksut sen kuin nousivat. Ollaanko nyt samassa tilanteessa, että kieltäydytään käteisestä, jotta voidaan perustella hintojen korotuksia suurilla korttimaksuilla. Mihinkä hävisi se mahdollisuus, että käteisellä maksettaessa hintaa alennetaan? Tämä tuli nyt vähän liian nopeasti kuin entiselle likalle.

Pitää ihmetellä, kuin sota-aikana Britanniassa – what no bananas? Korttipeli on uhkapeliä, minulle on opetettu pienestä pitäen. Pitkälle on tultu niistä ajoista, kun tavaroita ryhdyttiin maksamaan rahamasseilla (kaspum kankum), joissa oli tarkoin punnittu määrä hopeakappaleita. Tämä aika oli noin 5 500 vuotta sitten. Sitä ennen tavaraa vaihdettiin tavaraan. Ajetaanko nyt ne ihmiset, jotka eivät halua luopua käteisestä samaan tilanteeseen, vai hoitaako kilpailu todella asiat oikealle tolalle?

Comments are closed.


WP Login