EU:n nössöt poliitikot

Ministeri Antti Tanskanen esitti Suomen Kuvalehden Näkökulmassa melko suoran mielipiteensä EU:n tämänhetkisistä päättäjistä ja mahosta päätöksenteosta. Ei ole syytä epäillä, etteikö hän tietäisi, mistä puhuu. Hän esittää kuitenkin eräänlaisen silmänräpäyskuvan vallitsevasta tilanteesta. Kirjoitin 2005 Kanava-lehteen artikkelin, jossa kyseenalaistin Lissabonin sopimuksen tehdä Euroopasta maailman kilpailukykyisin alue. Perustelin päätelmiäni sillä, että Euroopassa on yli 200 erilaista kulttuuria, joilla kaikilla on lobbaustoimistot Brysselissä. Miksi? Lisäksi kaikilla EU:n jäsenvaltioilla on täysin erilaiset hallinto- ja kustannusrakenteet.
On myös ymmärrettävät, että mikään alue ei ole kilpailija jonkin toisen alueen kanssa. Alueen kilpailukyky on siellä toimivien yritysten kilpailukykyjen summa. Näin ollen EU voi ainoastaan painostaa jäsenvaltioitaan luomaan yrityksille kilpailun kannalta ylivoimaisen toimintaympäristön. Tällaisen toimintaympäristön luomiseen vaikuttaa jäsenvaltion kulttuuri ja hallinnolliset rakenteet. Pelkässä rahaliitossa, jossa kaikenlisäksi rikotaan mennen tullen sopimuksia, ei ole mitään mahdollisuutta saavuttaa Lissabonissa tehtyä päätöstä.
EU:n tämänhetkistä tilannetta arvioitaessa on palattava takaisin Euroopan Parlamentin juurille. Sitä perustettaessa jäsenmaat eivät ottaneet koko asiaa vakavasti. Päätösvalta oli tiukasti kansallisvaltioilla, tai niin ainakin luultiin. Siksi parlamenttiin lähetettiin maista edustajia periaatteilla: vapaaehtoiset käsi ylös. Alussa parlamentti koostui pääosin edustajista, jotka eivät enää kotimarkkinoilla olleet kysyttyjä eli siis olivat vilttiketjulaisia. Komission valittaville asetettiin yläikäraja, jolloin parlamentti ja komission virkakunta edustivat eri sukupolvia. Heidän oman valtansa kannalta oli tärkeää, että Euroopan Unionia kehitetään liittovaltion suuntaan. Tämä takaisi heidän urakehityksensä.
EU:n päätöksentekojärjestelmän monimutkaisuus ja puutteet ovat selvinneet vasta ajan myötä. On todettava, että yksikään yritys – pieni tai suuri – ei eläisi päivääkään näin monimutkaisella päätöksentekojärjestelmällä. Jos joku jäsenvaltio rikkoon tehtyjä sopimuksia ja perussopimusta, se voi omalla veto-oikeudellaan kumota kaikki mahdolliset rangaistuksensa. Itä-Rooman valtakunta eli Bysantti kesti yli tuhat vuotta, mutta sitä hallittiin miekalla. Euroopan Unionia on yritetty sivistyneesti ja demokraattisesti hallita puheilla ja kuulakärkikynällä. Se ei näytä onnistuvan, joten perussopimusta on muutettava. Tarvitaanko siihen esimerkiksi Euroopan talouspoliisi, jonka toimivalta ylikansallinen, vai saavatko kansallisvaltiot itse korruptionsa aisoihin, jää ilmeisesti poliittisen tahdon varaan.

Comments are closed.


WP Login